Group items tagged

"American Journal of Clinical Nutrition lehden (AJCN) tammikuun 2007 numerossa julkaistussa laajassa kokoomatutkimuksessa kritisoidaan voimakkaasti nykyisiä alhaisia D-vitamiinin saantisuosituksia (1). Lehden tutkimuksessa päivittäinen turvallinen annostus terveille ihmisille nostetaan aivan uudelle tasolle. Tällä hetkellä yleisesti hyväksyttynä turvallisena ylärajana pidetään 50 mikrogrammaa päivässä, tämän seurauksena Suomessakin nostettiin vuonna 2006 päivittäinen saantisuositus 7 mikrogrammasta 10 mikrogrammaan. Tiedeyhteisö on jo pitkään kritisoinut liian alhaisia D-vitamiinisuosituksia. Useimmat D-vitamiini-asiantuntijat ovat sitä mieltä, että 25(OH)D:n veripitoisuus tulisi olla vähintään 80 nmol/l, jotta D-vitamiinista saavutettaisiin optimaalinen hyöty. Viitearvoalue 25(OH)D:lle on Suomessa määritetty 10 - 105 nmol/l (tavoitetaso 40-80 nmol/l). Jotta 97.5 % väestöstä pääsisi 80 nmol/l tasolle tulisi D3-vitamiinin saanti olla vähintään 75 ug (3000 ky)/pv (2)."

"Kuluttajille on eräillä keskustelufoorumeilla yritelty uskotella, että öljypohjaiset D-vitamiinivalmisteet omaavat paremman biologisen hyväksikäytettävyyden kuin D-vitamiinitabletit, mutta tälle väitteelle ei löydy mitään tukea tieteellisestä kirjallisuudesta. Norjalaistutkimuksessa verrattiin D3-vitamiinia sisältävät multivitamiinitabletin ja D3-vitamiinia sisältävän kalaöljykapselin vaikutuksia seerumin (veren) 25-OH-D-vitamiinipitoisuuteen (S-25(OH)D). Koehenkilöt saivat neljän viikon ajan 10 mikrogrammaa D3-vitamiinia joko tableteista tai öljykapseleista. Tablettiryhmässä S-25(OH)D-pitoisuus nousi keskimäärin 35,8 nmol/l ja kapseliryhmässä 32,3 nmol/l. "We conclude that fish oil capsules and multivitamin tablets containing 10 microg cholecalciferol administered over a 4-week period produced a similar mean increase in s-25(OH)D concentration", päättelivät tutkijat. Vuotta aiemmin julkaistussa suomalaistutkimuksessa havaittiin, että D3-vitamiini imeytyy erilaisista leivistä samalla tehokkuudella kuin D-vitamiinivalmisteesta. Kanadalaistutkijat raportoivat juuston osalta samanlaisia tuloksia. Vuonna 2003 jenkkitutkijat totesivat, että "fat is not required for vitamin D to be bioavailable." Mainittakoon lopuksi, että D3-vitamiinitabletteihin lisätään yleensä D3-vitamiinivalmistetta, jossa on öljy jo valmiina. Ainesosaluetteloissa lukee lähes säännönmukaisesti "D3-vitamiinivalmiste" ja sen jälkeen suluissa pelkkä aktiiviaine eli "kolekalsiferoli" tai "sisältää mm. kolekalsiferolia ja soijaöljyä" tai jotain vastaavaa. Tämä D3-vitamiinivalmiste on sitten ympäröity täyteaineilla, jotka eivät vaikuta D3-vitamiinin imeytymiseen millään tavalla. Tabletti hajoaa hyvin nopeasti maha-suolikanavassa."

"D-vitamiinin saantisuositus moninkertaistettava Kansainvälinen paine D-vitamiinin saantisuosituksen korottamiseksi kasvaa. Suomessa viranomaissuositus aikuisille on 7,5 mikrogrammaa. Kalifornian yliopiston 18-henkinen tiedemiesryhmä vaatii suosituksen nostamista 2000 kansainväliseen yksikköön eli 50 mikrogrammaan. Suiomessa Pekka Puska haraa vastaan. Tohtori Anthony W. Norman ja hänen tiedemiesryhmänsä kutsuvat maailman muita tutkijoita toimiin ("call to action") aikuisten ihmisten D-vitamiinin saantisuosituksen nostamiseksi 50 mikrogrammaan päivässä. Normanin laatima pääkirjoitus D-vitamiinista julkaistiin joulukuun American Journal of Nutritionissa (linkki lopussa). "Päättäjien on syytä perehtyä tieteellisiin tutkimuksiin, jotka puoltavat suosituksen nostamista", sanoo tiedemiesryhmä. Se suosittelee elintarvikkeiden rikastamista D-vitamiinilla ja D-vitamiinin käyttöä ravintolisänä. Yhdysvalloissa viranomaissuositus on alle 50-vuotiaille aikuisille 5 µg, 51-70 -vuotiaille 10 µg ja yli 70-vuotiaille 15 µg. Suomessa suositus on 7,5 µg alle 60-vuotiaille ja 10 µg sitä vanhemmille. "Amerikkalaiset tiedemiehet allekirjoittivat lausunnon, jonka mukaan aikuisen [amerikkalaisen] ihmisen D3-vitamiinin tarve on 2000 kansainvälistä yksikköä [eli 50 mikrogrammaa] vuorokaudessa", sanoo Norman. "Suositeltu annos on täysin turvallinen", hän korostaa ja viittaa Yhdysvaltain tiedeakatemian (National Academy of Sciences) lausuntoon."

Suomalainen arvostettu D-vitamiinitutkija Christel Lamberg-Allardt rohkeni sanoa vihdoin ääneen sen, minkä D-vitamiinitutkimusta seuranneet ovat tienneet jo pitkään: D-vitamiinia kannattaa syödä yli nykyisten suositusten. Tämä kannattaa ottaa vakavasti kaikkien omasta ja läheisten terveydestään kiinnostuneiden. Koska ravitsemuspoliittinen päätöksenteko on hidasta, on syytä kuunnella tutkijaa: "Hyvä nyrkkisääntö on Lamberg-Allardtin mukaan 20 mikrogrammaa päivässä aikuisille ja 10 mikrogrammaa pikkulapsille" (Yle 24.11.2009). Nykyinen suositus on aikuisilla 10 mikrogrammaa, jonka alle jää suomalaisten keskimääräinen D-vitamiinin saanti. D-vitamiinin vallankumous on tapahtunut tieteessä nopeasti 2000-luvulla. D-vitamiinia tarvitaan ympäri elimistöä ja alhaisilla D-vitamiinitasoilla on ollut tutkimuksissa yhteys laajaan joukkoon kroonisia tauteja (ennen kaikkea syövät, sydän- ja verisuonitaudit, tyypin 1 diabetes, MS-tauti, infektiot ja osteoporoosi).

"Rakkaat lääkärit, tutkijakollegat, toimittajat, terveysasioista päättävät ja maamme lukuisat tyypin 2 diabeetikot. Haluan kiinnittää huomiotanne LKT Timo Kuuselan blogikirjoitukseen koskien erästä diabeteksen hoitoa tutkinutta ja arvioinutta väitöskirjaa. Kyseessä on tuore (9.10.2009) Helsingin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan väitöstutkimus nimeltään "Long-term effects of fenofibrate on lipoproteins and surrogate markers of macrovascular and microvascular disease in people with type 2 diabetes" (Tekijä: Anne Hiukka)"

Tutkimus: D-vitamiin puute yhteydessä suomalaisten sydänkuolemiin 24.09.2009 10:41 American Journal of Epidemiology -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa havaittiin, että veren alhainen D-vitamiinipitoisuus oli yhteydessä suurentuneeseen riskiin kuolla sydän- ja verisuonitautiehin. Varsinkin aivoverenkierron häiriöistä johtuvia kuolemia oli enemmän henkilöillä, joiden veren D-vitamiinipitoisuus oli alhainen. Lisää tutkimusnäyttöä tarvitaan Tutkimuksessa hyödynnettiin Mini-Suomi -tutkimuksen aineistoja, ja siihen osallistui 6 200 yli 30-vuotiasta miestä ja naista, jotka eivät sairastaneet sydän- ja verisuonitauteja tutkimuksen alkaessa vuosina 1978-1980. Vuoteen 2006 jatkuneen seurannan aikana 640 osallistujaa kuoli sepelvaltimotautiin ja 293 aivoverenkierron häiriöön. Tutkijoiden mukaan D-vitamiinin ja sydän- ja verisuonitautikuolleisuuden yhteydestä tarvitaan vielä lisää tietoa. Tarvetta olisi muun muassa kontrolloiduille kokeellisille tutkimuksille.

Tuli jo pari mailia, että paljonko sitä D-vitskua nyt pitää sitten ottaa. Heaney suositteli ravintolisänä vähintään 2000 IU:ta eli 50 mcg vuorokaudessa. Suomessa kannattanee talvella ottaa vieläkin enemmän. 400 IU = 10 mcg. Anonyymi postasi kommenttiosioon mielenkiintoisen videon "Whats a Vitamin D Deficiency?". Tällä 44 minuutin kestoisella videolla luennoi maailman johtava D-vitamiiniasiantuntija, sisätautilääkäri Robert Heaney, M.D. Voit katsella videon napsauttamalla tästä.

Olen samoilla linjoilla, että huhut professorin siirtymisestä Sauber-talliin pitävät paikkansa. Etenkin kun kyseinen professori on jo ollut itsensä kanssa asiasta eri mieltä ihan suomeksikin jo viime vuoden lokakuussa: "Suomalaisten ravitsemussuositusten mukaan päivittäisen D-vitamiinisaannin tulisi olla ennen 70 ikävuotta 7,5 µg/VRK ja 10 µg/VRK sen jälkeen. Tällaisella saannilla elimistön D-vitamiinin tarve ei tule koskaan turvattua ilman riittäviä erillisiä D-vitamiinilisiä tai "etelän aurinkolomia". Valtion Ravitsemusneuvottelukunnan vuonna 2004 laatimat suositukset ovatkin aikansa eläneitä eivätkä nykytiedon mukaan turvaa väestön D-vitamiinin tarvetta." http://www.osteoporoosiliitto.fi/sivu.php?artikkeli_id=699 Jep, pidän erityisesti tuosta "ei tule KOSKAAN turvattua" -kohdasta. Nyt pitää vaan päättää hyvinvoinnistaan kiinnostuneena kansalaisena mitä noista lähteistä uskoo, vai uskoako suosiolla jotain muuta tahoa.

D-vitamiini on yksi ihmisen tarvitsemista rasvaliukoisista vitamiineista. D-vitamiinin muotoja ovat kolekalsiferoli (D3) ja ergokalsiferoli (D2). Ihminen pystyy itsekin tuottamaan D-vitamiinia riittävässä auringonvalossa UVB-säteilyn vaikutuksesta. D-vitamiini on steroidihormoni, jonka esimuotoa muodostuu ihossa tai saadaan ruoasta. D-vitamiinin vaikutukset välittyvät vitamiinireseptorin (VDR) kautta. Reseptoreita on kaikissa soluissa keskushermosto mukaan lukien. Useat kliiniset ja kokeelliset tulokset osoittavat D-vitamiinin vaikuttavan aivojen toimintaan. D-vitamiini voi vähentää riskiä sairastua tyypin 2 diabetekseen[6]. Kansanterveyslaitoksen tutkijat seurasivat 17 vuotta noin 4000 suomalaisen naisen ja miehen terveydentilaa. Niillä henkilöillä, joiden veressä oli eniten D-vitamiinia, oli 40 % pienempi sairastumisriski verrattuna niihin, joiden veressä vitamiinia oli vähiten. Maailman terveysjärjestön (WHO:n) syöväntutkimuslaitos IARC Lyonissa analysoi 18 suurta D-vitamiinitutkimusta, joihin oli osallistunut 57 311 ihmistä[7]. Heidän terveydentilaansa oli seurattu lähes kuusi vuotta. Sinä aikana 4 777 heistä kuoli. D-vitamiinia ravintolisänä käyttäneiden kuolleisuus oli kahdeksan prosenttia pienempi kuin muiden. D-vitamiinilisän päiväannos vaihteli 7,5:stä 50 µg:aan; keskimäärin se oli 14 µg. D-vitamiinilisää käyttävien ihmisten veressä oli 1,5-5,2 kertaa enemmän tätä vitamiinia kuin muilla[8]. Lontoon King's Collegessa tehdyn tutkimuksen mukaan D-vitamiini lisää keuhkoissa tulehdusta vaimentavan tulehdussytokiinin, interleukiini 10:n (IL10:n) tuotantoa. Silloin astman oireet vähenevät, jopa sellaisilla potilailla, joihin kortisoni (deksametasoni) ei ole tehonnut[

Suomalaisten ravitsemussuositusten mukaan päivittäisen D-vitamiinisaannin tulisi olla ennen 70 ikävuotta 7,5 µg/VRK ja 10 µg/VRK sen jälkeen. Tällaisella saannilla elimistön D-vitamiinin tarve ei tule koskaan turvattua ilman riittäviä erillisiä D-vitamiinilisiä tai "etelän aurinkolomia". Valtion Ravitsemusneuvottelukunnan vuonna 2004 laatimat suositukset ovatkin aikansa eläneitä eivätkä nykytiedon mukaan turvaa väestön D-vitamiinin tarvetta. D-vitamiinireseptoreita, jotka yhdessä D-vitamiinin kanssa toimivat solun sisäisinä säätelijöinä, on mm aivoissa, eturauhasessa, rintarauhasessa, paksussa suolessa ja vasta-aineita tuottavissa soluissa. D-vitamiini säätelee yli 200 geeniä, joista osa säätelee solujen lisääntymistä, erilaistumista, kuolemaa ja verisuonten syntyä. Riittävän D-vitamiinin saanti vähentää tutkimustiedon mukaan selvästi riskiä sairastua eturauhasen, rintarauhasen ja imukudoksen syöpiin, diabetekseen ja sydän- ja verisuonisairauksiin - siis sairauksiin, jotka ovat suomalaisten suuria terveysongelmia. Lisätietoja: Olli Simonen, Suomen Osteoporoosiliiton pj puh 044-3080306 ( D-vitamiinin puute kansanterveyshaasteena) Christel Lamberg-Allardt, professori, puh 09-19158266 tai 040-5769500 (väestön D-vitamiinin tarve ja saanti) Hannu Aro, professori puh 040-353 7644 (osteoporoosin, -malasian ja murtumien diagnostiikka ja hoito)

sunnuntai, lokakuu 19, 2008\nSuomessa oli huono kesä - pitäisikö olla huolestunut D-vitamiinin riittävyydestä?\n*\nKirjoitettu 25.9.2008. Tätä kirjoitusta kommentoidaan vilkkaasti ja asiantuntevasti! Jo 61 kommenttia 19.10.2008. Sano sinäkin mielipiteesi D-vitamiinista! Ystäväni Christel Lamberg-Allardt on valittu Valtion ravitsemusneuvottelukunnan asiantuntijajäseneksi (Osteoporoosiliitto). Uskoisin D-vitamiiniasian tarkentumiseen, ehkä jopa D-vitamiinisuositusten nostamiseen. \n\nMatti Narkia tarjoaa hienon vinkin englanninkielen taitoisille: Lukekaa tohtori John Cannellin uutiskirjeitä D-vitamiinista. Viimeisin löytyy tästä. Koko portaali on erittäin mielenkiintoinen! Kiitos vihjeestä.

Vihreä tee on tiivistettynä uutteena biologisesti vahvempaa ja tehokkaampaa, kirjoittaa maailman johtava ravitsemuslääketieteen lehti American Journal of Clinical Nutrition. Vihreä tee sisältää 30-40 % veteen liukenevia polyfenoleja, kun mustassa teessä on vain 3-10%. Oolong-tee sijoittuu vihreän ja mustan teen väliin. Kerron tässä, miksi vihreä tee kiinnostaa vakavasti tiedemiehiä, erityisesti syöpätutkijoita, kaikkialla maailmassa.

Terveysaiheisia luentoja Kelan pääkonttorissa alkaen 15.2.2007

Miksi verisuonet kalkkeutuvat ja luusto haurastuu kalkin puutteessa? Miksi vihreitä kasviksia pitäisi syödä useita kertoja päivässä. Kasvit muodostavat lyhytketjuista fyllokinonia eli K1-vitamiinia. Bakteerit muodostavat pitempiketjuisia menakinoneja (MK) eli K2-vitamiineja. Bakteerien tuottamat menakinonit erotetaan toisistaan sivuketjujen pituuden mukaan toisistaan lyhenteellä MK-n jossa n voi olla 5-13. Bakteerit syntetisoivat pitkäketjuisia muotoja käymisprosesseissa joko suolistossa tai käyttämällä valmistetuissa ruoka-aineissa kuten esimerkiksi eräissä hapanmaitotuotteissa ja juustoissa sekä eräissä hapatetuissa tuotteissa, varsinkin Japanissa yleisissä hapatetuissa soijapavuissa (natto). Nisäkkäillä useiden elinten solut kykenevät muuntamaan K1-vitamiinista K2-vitamiinia (MK-4). Menakinoni-4:ää (MK-4) syntetisoidaan eri puolilla elimistöä fyllokinonista, mutta sen merkitys tunnetaan vielä huonosti. Sitä tavataan runsaasti esimerkiksi aivoissa, mutta sen tehtäviä siellä ei tiedetä. Ravinnosta MK-4:ää saadaan varsinkin kananmunista ja lihasta, MK-8:aa ja MK-9:ää taas juustoista. Japanissa MK-7:ää saadaan erityisen runsaasti hapatetusta natto-soijasta. Eräälle tietyn bacillus subtilis -bakteerin syntetisoimalle erityisen paljon MK-7- vitamiinia tuottavalle nattokannalle onkin myönnetty terveysvaikutteisen elintarvikkeen asema Japanissa. Hyvin pitkäsivuketjuiset menakinonit MK-10 - MK-13) ovat Bacteroides-suvun anaerobisten bakteerien tuottamia. Niitä ei ole merkittävissä määrin ruoka-aineissa, mutta silti niitä on ihmisen ja eläinten maksassa. Tämä viittaa siihen, että niiden alkuperä on suolistossa.

"Onko kaamosmasennus D-vitamiinin puutostila? Saako ihminen D-vitamiinia solariumista tai kirkasvalohoidosta? Amerikkalaiset psykiatrit, psykologit ja D-vitaminitutkijat pohtivat nyt näitä kysymyksiä, jotka ovat ajankohtaisia myös Suomessa. D-vitamiinilisän vaikutusta kaamosmasennukseen ei ole tutkittu kovinkaan paljon, joten tietomme ovat vajavaisia. Vuonna 1993 Bostonissa tehdyssä pienessä kokeessa D-vitamiinista ei näyttänyt olevan toivottua hyötyä. Olisiko annettu annos ollut liian pieni? Vuonna 1999 julkaistun raportin mukaan suurempi D-vitamiiniannos oli tehokkaampaa kuin kirkasvalohoito. [Vuonna 1999 ilmestynyt australialainen 44 potilaan aineisto osoitti D-vitamiinilisän (10 ja 20 mikrogrammaa päivässä 5 vrk ajan) kohentavan terveiden ihmisten mielialaa talvella.] Viime aikoina D-vitamiinin piilevä puutos on yhdistetty myös ikääntyvien muistin heikkenemiseen ja

"D-vitamiini on noussut aivan uuteen valoon uusien tutkimusten myötä. Se on monipuolisesti vaikuttava hormoni, joka säätää tuhansien geenien toimintoja. D-vitamiini kohentaa yleiskuntoa, lihasvoimaa, kestävyyttä ja ketteryyttä sekä ehkäisee sikainfluenssaa, kausiflunssaa ja muita infektioita, allergioita (mm. atooppista ihottumaa), astmaa, Chrohnin tautia, diabetesta, MS-tautia, munuaistauteja, reumatauteja, sydän- ja verisuonitauteja sekä syöpää. Riittävä D-vitamiinin saanti ehkäisee ennenaikaista kuolemaa. Maailman Terveysjärjestön tutkimuksen mukaan D-vitamiinilisä voi pidentää tervettä elinaikaa jopa kahdeksalla vuodella. D-vitamiinin vajaus veressä ja kudoksissa johtuu ensisijaisesti auringonvalon puutteesta. Myös yksipuolinen ruokavalio (rasvaisen kalan vähyys) ja geenivirhe ovat puutteen syytekijöitä. Viranomaissuositus 3-60-vuotiaille ihmisille on 7,5 mikrogrammaa (µg) ja alle 3-vuotiaille ja yli 60-vuotiaille 10 µg D-vitamiinia päivässä. Tämäkään suositus ei toteudu, sillä suomalainen nainen saa D-vitamiinia keskimäärin 5 ja mies 7 µg/vrk. Ikääntyvien saanti on vieläkin vähäisempää ja piilevä puute yleistä. D-vitamiinin todellinen tarve on vähintään kymmenkertainen nykyiseen suositukseen nähden. Suosituksen nostoa on vaadittu jo pari vuotta, mutta Pekka Puskan johtama valtion ravitsemusheuvottelukunta on haluton nostamaan sitä ennen vuotta 2012. "

""Painon kannalta tärkeimmät ruoan kolme aineosaa ovat rasva, rasva ja rasva." - Pertti Mustajoki. Ruokavalion rasvamäärä ei pitkällä tähtäimellä vaikuta millään tavalla painonhallintaan. Myöskään rasvan laadulla ei ollut mitään merkitystä painonhallinnassa. Nämä meille kertoo Eurooppalainen suurtutkimus, joka selvitti asiaa lähes 90 000 miehen ja naisen aineistossa. Osanottajat olivat Isosta-Britanniasta, Hollannista, Tanskasta, Saksasta ja Italiasta. Osanottajia seurattiin 10 vuotta. Tulokset osoittivat, että ihmiset lihoivat vuosittain keskimäärin hieman rapiat 100 grammaa, mutta painon lisäyksellä ei ollut mitään tekemistä ruokavalion rasvamäärän tai rasvan laadun kanssa. Ravintorasvat eivät myöskään assosioituneet vyötärön ympärysmittaan. "These findings do not support the use of low-fat diets to prevent weight gain", päättelivät tutkijat."

"Mosambikissa eteläisessä Afrikassa eläneet ihmiset ovat syöneet viljakasvi durran jyviä jo 105 000 vuotta sitten, päättelee kanadalainen tutkijaryhmä. Jos päätelmä pitää paikkansa, se aikaistaa ihmislajin viljan jyvien syömistä 80 000 vuodella. Johtopäätös perustuu syvästä luolasta löytyneissä kiviesineissä olleiden tärkkelysjyvästen analyysiin. Tätä ennen varhaisin tunnettu viljanjyvien hyödyntäminen on todistettavasti tapahtunut Välimeren itäpäässä, Israelin alueelta löydetyllä kivikautisella asuinpaikalla joka on ajoitettu 23 000 vuoden taakse. Viljansiemenien syöminen aikaistuisi löydön perusteella melkoisesti suuri eivätkä kaikki asiantuntijat ole vakuuttuneita kanadalaistutkijoiden tulkinnasta. Nykyihmislaji on syntynyt noin 150 -200 000 vuotta sitten Afrikassa. Näiden ihmisten elämäntavat eivät poikenneet muista samaan aikaan eläneistä hominiineista. 100 000 vuotta sitten ruokavalion on oletettu koostuneen kasvi- ja eläinkunnan tuotteista kuten kasvien juurista, pähkinöistä ja hedelmistä ja satunnaisista lihanpaloista. Viljakasvien jyvät ovat pienempiä ja vaikeammin valmistettavia kuin monet muut, joten niiden hyödyntämisen on päätelty alkaneen vasta myöhemmin. Viljan viljely alkoi noin 15 000-10 000 vuotta sitten mutta ensin on syöty villien kantalajien jyviä."

"Terveen kehonpainon ylläpitämiseksi ei tarvitse stressata ravinnosta saatavan rasvan suhteen. Ruuan rasvasta saadulla energiaosuudella ei ollut merkitystä tulevaisuuden painonnousuun uuden eurooppalaistutkimuksen mukaan. Myöskään rasvan laadulla ei ollut väliä. Keskimääräinen rasvasaanto oli 31,5-36,5 % kokonaisenergiamäärästä. Vuositasolla ihmisille kertyi reilut sata grammaa lisäpainoa. Useita tekijöitä tarkastelleissa analyyseissä ei havaittu yhteyttä sen välillä, kuinka paljon ihmisten paino nousi ja kuinka paljon rasvaa he söivät. Painonlisäyksellä ei havaittu yhteyttä myöskään nautittujen rasvojen tyyppiin (monityydyttymättömät vs. tyydyttyneet). Tutkimuksen taustalla oli kiistanalaisuus siitä, mikä on ruokavalion rasvasisällön osuus liikalihavuudessa ja painonlisäyksessä. Tutkimusaineisto käsitti lähes 90 000 henkilöä kuudessa eri eurooppalaisessa kohorttitutkimuksessa, joita seurattiin pisimmillään 10 vuoden ajan"

D -­‐ etelän hormoni -­‐ pohjoisen vitamiini Ilari Paakkari ilari.paakkari@helsinki.fi Helsingin yliopisto, Biolääketeteen laitos 14.10.2009 (luentokalvot)