Group items tagged

"Glutamiinihappo tai glutamaatti, joka on sen anioninen muoto, on yleisin ravinnon eläinperäinen proteiini ja se on solujen metabolian määrällisesti tärkeimpiä aminohappoja. 16 % lihan ja 20 % maidon proteiineista on glutamiinihappoa. Eniten glutamiinihappoa ravinnostaan saavat vastasyntyneet. Rintarauhasessa on selektiivinen aminohappojen kuljetusmekanismi niin että glutamaatin pitoisuus nousee maidossa 40-kertaiseksi plasmaan verrattuna. Muiden aminohappojen pitoisuudet ovat 1-15-kertaisia äidinmaidossa plasmaan verrattuna (Ramirez, 2001). Vastasyntyneet saavat äidinmaidossa 5 g/kg proteiinia päivässä (Koletzko, 2002) ja tästä on glutamiinihappoa noin 1 g/kg."

Ravinnon aminohappojen perussaannin tulisi olla tasaista, jotta proteiinien synteesi olisi tehokasta. Pääsääntöisesti aminohapot imeytyvät tasaisemmin luonnonmukaisista tuotteista kuin teollisesti pitkälle puhdistetuista tuotteista. Kasvun ja kehityksen eri vaiheissa proteiinitarve on erilainen. Proteiinien liikasaannista on terveydellistä haittaa. Kansojen proteiinien saannin eroilla on vaikutus niiden eliniänodotteeseen. Proteiinien saannin lievä rajoitus lisää populaation eliniänodotetta. Yksittäisistä aminohapoista haitallinen vaikutus populaation elinikäodotteeseen on eläinkokeissa todettu metioniinilla. On mahdollista, että ihmisilläkin proteiinien saannin rajoituksen elinikää pidentävä vaikutus selittyy pääosin metioniinin saannin vähenemisellä. Metioniini on kaikkein välttämättömin aminohappo. Lisäksi se poikkeaa muista aminohapoista myös siinä, että turvallisen saannin yläraja on hyvin lähellä välttämättömän saannin alarajaa.

"Tuore kiinalaistutkimus vahvistaa näyttöä siitä, että säännöllisellä soijan käytöllä voi olla rintasyövältä suojaavaa vaikutusta. Samalla se hälventää epäilyjä soijan haitallisuudesta rintasyöpäpotilaille. Kyseessä on suurin tähän mennessä tehty soijan ja rintasyövän yhteyttä käsittelevä tutkimus. Arvostetussa JAMA-tiedelehdessä julkaistu kiinalaistutkimus selvitti soijankäytön vaikutuksia rintasyöpään sairastuneilla naisilla. Tutkimuksessa oli mukana yli 5000 naista, ja heidät oli jaettu kahteen ryhmään sen mukaan, paljonko he söivät soijaa. Päivittäin yli 15,3 grammaa soijaproteiinia syövien ryhmässä rintasyöpäkuolleisuus oli neljän vuoden seuranta-ajan jälkeen 7,3 prosenttia ja syövän uusimisen riski 8 prosenttia. Alle 5,3 grammaa soijaa syövillä rintasyöpäkuolleisuus oli 10,3 prosenttia ja syövän uusimisen riski 11,2 prosenttia. Ravinnon ja syövän yhteyttä tutkinut ravitsemustieteen dosentti Anne-Maria Pajari pitää tutkimustulosta merkittävänä. Suomen Lääkärilehden haastattelema Pajari toteaa, että tulos hälventää epäilyksiä soijan haitallisuudesta rintasyöpäpotilaille, eikä soijan välttämiseen ole tarvetta. Sen sijaan tutkimustulos vahvistaa näyttöä siitä, että soija suojaa rintasyövältä."

"Elimistö säätelee nesteidensä kalsiumin pitoisuutta tarkasti, sillä kalsium osallistuu lukuisin tärkeisiin aineenvaihdunnan tapahtumiin. Säätelyyn osallistuvat kilpirauhasen pinnalla sijaitsevat pienet lisäkilpirauhaset (ks. kuva «Lisäkilpirauhaset» 1) ja D-vitamiini. Ravinnon kalsiumin määrä ei merkittävästi vaikuta veren kalsiumarvoihin (ks. «Kalsium (P-Ca ja P-Ca-ion)» 1), vaikka sillä on tärkeä osuus luun lujuuden kehittymisessä."

"Terveen kehonpainon ylläpitämiseksi ei tarvitse stressata ravinnosta saatavan rasvan suhteen. Ruuan rasvasta saadulla energiaosuudella ei ollut merkitystä tulevaisuuden painonnousuun uuden eurooppalaistutkimuksen mukaan. Myöskään rasvan laadulla ei ollut väliä. Keskimääräinen rasvasaanto oli 31,5-36,5 % kokonaisenergiamäärästä. Vuositasolla ihmisille kertyi reilut sata grammaa lisäpainoa. Useita tekijöitä tarkastelleissa analyyseissä ei havaittu yhteyttä sen välillä, kuinka paljon ihmisten paino nousi ja kuinka paljon rasvaa he söivät. Painonlisäyksellä ei havaittu yhteyttä myöskään nautittujen rasvojen tyyppiin (monityydyttymättömät vs. tyydyttyneet). Tutkimuksen taustalla oli kiistanalaisuus siitä, mikä on ruokavalion rasvasisällön osuus liikalihavuudessa ja painonlisäyksessä. Tutkimusaineisto käsitti lähes 90 000 henkilöä kuudessa eri eurooppalaisessa kohorttitutkimuksessa, joita seurattiin pisimmillään 10 vuoden ajan"