Group items tagged

"Tolosen sivuilla on joskus asiaakin, mutta tämä CLA-sivu on esimerkki täysin edesvastuuttomasta markkinoinnista, totuuteen pyrkimisestä ei ole minkäänlaista merkkiä! Kyllä jo tämä yksi sivu vie pohjan kaikilta muiltakin Tolosen teksteiltä, sillä Tolonen ei voi olla tietämätön negatiivisista CLA-tuloksista - kuitenkin hän jättää ne täysin mainitsematta! Huolimatta joistakin elämillä saaduista hyvistä tuloksista, ihmisille ei CLA:lla ole toistaiseksi ole pystytty osoittamaan olevan juuri hyötyä. Päinvastoin, etenkin lihavilla miehillä CLA voi todellakin aiheuttaa insuliiniresistenssiä, lisätä oksidatiivista stressiä ja kohottaa CRP:tä. Nuorilla normaalipainoisilla miehillä CLA sensijaan on parantanut insuliinisensitiivisyyttä. Monet tulokset riippuvat käytetyistä isomeereistä, erityisesti trans-10,cis-12 isomeerin on havaittu kohottavan LDL/HDL-suhdetta. "

Antioksidanttien (etenkin karnosiinin) ja uuden farmaseuttisen kalaöljyn, E-EPAn nauttiminen (mieluiten yhdessä) ruuan lisänä parantaa lähes kaikkien neurologisten ja psykiatristen aivotautien ja -häiriöiden käypää hoitoa ja ehkäisee lääkkeiden sivuvaikutuksia. E-EPA on kalaöljystä valmistettu entistä tehokkaampi versio (jossa EPA-molekyyliin on lisätty etyyliryhmä), puhdas ja täysin turvallinen luonnonaine, joka voi auttaa moniin neurologisiin ja psykiatrisiin ongelmiin: ... DHA-puutoksen syynä ei ole välttämättä yksipuolinen tai puutteellinen ruokavalio, vaan liian aktiivisesti toimiva entsyymi, fosfolipaasi A2 (cPLA2), joka irrottaa ja hajottaa aivosolujen DHA-molekyylejä. (Bazan ym. 2002a, Gattaz ym. 1990, Hudson ym. 1999, Ross ym. 1997, 1999, Mahadik ym. 2001). PLA2:n liiallista aktiviteettia on kaikissa edellä luetelluissa neurologisissa aivosairauksissa, kuten Parkinsonin taudissa (Ross ym. 2001), Alzheimerin taudissa (Bazan ym. 2002b) ja harvinaisessa Friedrichin ataksiassa ja muissa aivojen surkastumistaudeissa (Ross ym. 2000). ... Tässä kohdin tulee EPA-rasvahappo apuun. EPA on PLA2:n estäjä, ja samalla se on itse solukalvojen olennainen rakenneosa, joka tuottaa hyviä prostaglandiineja ja leukotrieenejä (eikosanoideja) (Finnen ja Lowell 1991, Ho ym. 2000).

Seitsemän vuotta sitten joensuulainen Olli Posti yritti ottaa Thaimaassa elämästään kaiken sen irti, minkä vielä pystyi. Tenniksessä menestyneelle 19-vuotiaalle nuorukaiselle oli juuri tullut tyly tuomio: MS-tauti ja tulevaisuus pyörätuolissa. Kunnes thaimaalainen ruoka herätti Postin. "Siellä ei ollut älytöntä hygieniaa ja ruoka oli oikeaa. Astmani parani, mutta se tuli takaisin, kun palasin Suomeen, vaikka täällä on hygieniavillitys ja 'maailman puhtainta ruokaa'", nyt 26-vuotias Posti kertaa. Posti alkoi perehtyä ravintoasioihin ja terveelliseen syömiseen. Hän sai MS-tautinsa täysin oireettomaksi täydellisellä elämäntapamuutoksella, johon kuului ensisijaisesti luonnonmukainen ruoka. Tuhansien tuntien taustatyön ja useiden kokeilujen jälkeen Posti totesi, että huono ruoka on syypää moniin sairauksiin, ja päätyi ainakin sellaiseen lopputulokseen, että etenkin suomalainen lautasmalli on kaukana hyvästä ruokavaliosta.

Diabeetikoiden ruokavaliosta käydään kiivasta keskustelua sekä populaarimediassa että tieteellisissä lehdissä. Kontrolloidut kliiniset tutkimukset ovat säännönmukaisesti osoittaneet, että kakkostyypin diabeteksen ja metaboolisen oireyhtymän hoidon kannalta keskeisintä on ruokavalion hiilihydraattien vähentäminen. Nämä tulokset ovat täysin sopusoinnissa molempien sairauksien patofysiologian kanssa; häiriintynyt sokerimetabolia ja sitä seuraava kompensatorinen hyperinsulinemia (jatkuvasti koholla olevat insuliinitasot). Lueskelin juuri uusinta Diabetes-lehteä (kesäkuu 2009), mikä on Diabetesliiton julkaisema ei-vertaisarvioitu harrastelehti. Kuopion yliopiston rehtori ja "Pohjolan suurimman sokeritehtaan" liittovaltuuston puheenjohtaja Matti Uusitupa puolusteli lehdessä nykyisiä, lähinnä uskomustietoon perustuvia runsashiilihydraattisia ruokavaliosuosituksia.

"Eteisvärinä-rytmihäiriöt ovat harvinaisempia miehillä, joiden veressä on runsaasti kalasta saatavia pitkäketjuisia omega-3-rasvahappoja. Etenkin dokosaheksaeenihappo (DHA) liittyy pienentyneeseen sairastumisriskiin, Kuopion yliopiston tutkimuksessa havaittiin. Tutkimuksesta raportoi uutispalvelsu Duodecim. Säännöllinen kalansyönti on aiemminkin yhdistetty eteisvärinäriskin pienenemiseen, mutta eri rasvahappojen vaikutukset eivät ole täysin selvillä."

"Eteisvärinä-rytmihäiriöt ovat harvinaisempia miehillä, joiden veressä on runsaasti kalasta saatavia pitkäketjuisia omega-3-rasvahappoja. Etenkin dokosaheksaeenihappo (DHA) liittyy pienentyneeseen sairastumisriskiin, Kuopion yliopiston tutkimuksessa havaittiin. Säännöllinen kalansyönti on aiemminkin yhdistetty eteisvärinäriskin pienenemiseen, mutta eri rasvahappojen vaikutukset eivät ole täysin selvillä. Jyrki K. Virtasen johtamassa tutkimuksessa tarkasteltiin 2 200 kuopiolaismiestä. Miehet olivat 42-60-vuotiaita keskimäärin kahdeksantoistavuotisen seurannan alkaessa. Seurannan aikana miehille kirjattiin 240 sairaalahoitoa vaatinutta eteisvärinää."

"Saantisuositukset liian alhaisia D-vitamiinin mittayksikkönä käytetään mikrogrammaa (µg) ja kansainvälistä yksikköä (KY tai eng. IU). Tämänhetkinen suositus 3-60-vuotiaille on 7,5 mikrogrammaa (300 KY) vuorokaudessa. Aivan pienille lapsille, raskaana oleville ja yli 60-vuotiaille yleiset suositukset ovat hieman korkeammat (10µg eli 400 KY). Uusimpien tutkimusten valossa ne ovat kuitenkin aivan liian alhaiset. Nykyisin tutkijat pitävät täysin turvallisena jopa 50 mikrogramman päiväannosta. Arvioiden mukaan jopa puolet suomalaisista saa D-vitamiinia liian vähän. Matalimmillaan vitamiinitasot ovat tammi-maaliskuussa. Asiantuntijan mukaan D-vitamiinin puutteesta kärsivät erityisesti nuoret tytöt, armeijaikäiset miehet ja vaihdevuosi-ikäiset naiset. Ongelma on yleinen myös vanhuksilla, sillä D-vitamiinitasolla on taipumus laskea ikäännyttäessä. - D-vitamiinin puutos altistaa iäkkäämmät ihmiset muun muassa kaatumisille ja lonkkamurtumille. Alokkailla sen vajaus saattaa ilmetä marssimurtumina, ja kasvuikäisillä tytöillä puute vaikuttaa epäedullisesti luun vahvistumiseen. Raskauden aikainen D-vitamiinin puute on haitallista lapsen luuston kehitykselle, minkä lisäksi se lisää raskausmyrkytyksen riskiä, Lehtonen-Veromaa luettelee."

"American Journal of Clinical Nutrition lehden (AJCN) tammikuun 2007 numerossa julkaistussa laajassa kokoomatutkimuksessa kritisoidaan voimakkaasti nykyisiä alhaisia D-vitamiinin saantisuosituksia (1). Lehden tutkimuksessa päivittäinen turvallinen annostus terveille ihmisille nostetaan aivan uudelle tasolle. Tällä hetkellä yleisesti hyväksyttynä turvallisena ylärajana pidetään 50 mikrogrammaa päivässä, tämän seurauksena Suomessakin nostettiin vuonna 2006 päivittäinen saantisuositus 7 mikrogrammasta 10 mikrogrammaan. Tiedeyhteisö on jo pitkään kritisoinut liian alhaisia D-vitamiinisuosituksia. Useimmat D-vitamiini-asiantuntijat ovat sitä mieltä, että 25(OH)D:n veripitoisuus tulisi olla vähintään 80 nmol/l, jotta D-vitamiinista saavutettaisiin optimaalinen hyöty. Viitearvoalue 25(OH)D:lle on Suomessa määritetty 10 - 105 nmol/l (tavoitetaso 40-80 nmol/l). Jotta 97.5 % väestöstä pääsisi 80 nmol/l tasolle tulisi D3-vitamiinin saanti olla vähintään 75 ug (3000 ky)/pv (2)."

"D-vitamiinin saantisuositus moninkertaistettava Kansainvälinen paine D-vitamiinin saantisuosituksen korottamiseksi kasvaa. Suomessa viranomaissuositus aikuisille on 7,5 mikrogrammaa. Kalifornian yliopiston 18-henkinen tiedemiesryhmä vaatii suosituksen nostamista 2000 kansainväliseen yksikköön eli 50 mikrogrammaan. Suiomessa Pekka Puska haraa vastaan. Tohtori Anthony W. Norman ja hänen tiedemiesryhmänsä kutsuvat maailman muita tutkijoita toimiin ("call to action") aikuisten ihmisten D-vitamiinin saantisuosituksen nostamiseksi 50 mikrogrammaan päivässä. Normanin laatima pääkirjoitus D-vitamiinista julkaistiin joulukuun American Journal of Nutritionissa (linkki lopussa). "Päättäjien on syytä perehtyä tieteellisiin tutkimuksiin, jotka puoltavat suosituksen nostamista", sanoo tiedemiesryhmä. Se suosittelee elintarvikkeiden rikastamista D-vitamiinilla ja D-vitamiinin käyttöä ravintolisänä. Yhdysvalloissa viranomaissuositus on alle 50-vuotiaille aikuisille 5 µg, 51-70 -vuotiaille 10 µg ja yli 70-vuotiaille 15 µg. Suomessa suositus on 7,5 µg alle 60-vuotiaille ja 10 µg sitä vanhemmille. "Amerikkalaiset tiedemiehet allekirjoittivat lausunnon, jonka mukaan aikuisen [amerikkalaisen] ihmisen D3-vitamiinin tarve on 2000 kansainvälistä yksikköä [eli 50 mikrogrammaa] vuorokaudessa", sanoo Norman. "Suositeltu annos on täysin turvallinen", hän korostaa ja viittaa Yhdysvaltain tiedeakatemian (National Academy of Sciences) lausuntoon."