Group items tagged

"TAMPEREEN YLIOPISTO TIEDOTTAA 15.12.2009 "D-vitamiini hidastaa vanhenemista ja lisää terveitä elinvuosia. D-vitamiinin riittävällä annostelulla voitaisiin saada 2-5 tervettä elinvuotta lisää. Suomessa, jossa D-vitamiinin vajaus talvella on yleistä, olisi syytä kokonaan uudelleen arvioida D-vitamiinin terveydelliset vaikutukset. Siitä voi olla hyötyä jopa kausi-influenssan torjunnassa, mutta suurimmat kansainterveydelliset vaikutukset saataisiin kroonisten vanhuuteen liittyvien sairauksien ehkäisyssä. Eri arvioiden mukaan D-vitamiinin riittävällä annostelulla voitaisiin saada 2-5 tervettä elinvuotta lisää", sanotaan yliopiston tiedotteessa. D-vitamiini näyttäisi suojaavan keskushermoston rappeutumissairauksilta. Viime vuosien aikana on saatu lisävalaistusta normaaliin elimistön vanhenemiseen, kun on selvinnyt, että vanhenemista jarruttavan hormonin (FGF-23) vaikutus perustuu D-vitamiiniin. Sekä koe-eläimillä että ihmisillä on todettu, että FGF-23 jarruttaa D-vitamiinin hormonaalisten muotojen tuottoa. Siten FGF-23:n toimintaa häiritsevät mutaatiot saavat aikaan D-vitamiinin yliaktiivisuuden ja nopeuttavat vanhenemista."

"Liite 5. Ravintoaineiden saanti Ravintoaineiden keskimääräinen päivittäinen saanti sukup"

Nutrigenomiikka avartaa ymmärrystämme ravintolisien terveysvaikutuksista. Maitohappobakteerit (probiootit) parantavat ihmisen puolustuskykyä monia sairauksia vastaan vaikuttamalla edullisesti suolen limakalvon geeneihin, raportoivat hollantilaiset tutkijat Proceedings of the National Academy of Sciences -lehden verkkojulkaisussa  (PNAS Online Early Edition).

Vasabladet haastatteli 18.5.2009 diabetespotilas Ingemar Erikssonia ja asiantuntijoita Annika Dahlqvistia, Antti Heikkilää ja Christer Sundqvistia. Ingemarin tapaus on mielenkiintoinen. Hänellä todettiin lihavuuden lisäksi korkea verenpaine ja myöskin verensokeri oli koholla. Hoitona hänelle määrättiin kaksi lääkettä ja hän sai kehotuksen välttää rasvoja. Lisäksi häntä kehotettiin liikkumaan paljon. Hän onnistuikin pudottamaan painoaan lähinnä kovalla liikunnalla ja nälkäkuurilla. Tuli syksy ja liikunta jäi vähemmälle. Paino nousi entisiin lukemiin. Sattumalta hän löysi Sten Sture Skaldemanin kirjan. Skaldeman oli pudottanut painoaan 145 kilosta 80 kiloon syömällä paljon rasvoja. Niinpä Ingemar Eriksson päätti kokeilla samaa keinoa. Hän söi lihaa, läskiä, kalaa, voita, kananmunia ja vihanneksia. Jätti kokonaan pois perunan ja muut runsaasti hiilihydraatteja sisältävät ruoka-aineet.

Berberiini on isokinoliiniryhmän alkaloideihin kuuluva ammoniumsuola. Sitä saadaan useista kasvien, kuten ruostehappomarjan (Berberis vulgaris), Berberis aristata, hydrastisjuuren (Hydrastis canadensis) ja Coptis chinensis, juurista, rungosta ja kuoresta Berberiiniä on käytetty kaukoidässä perinteisessä lääkinnässä bakteerien, virusten, sienten ja loisten torjuntaan.[3][4] Joidenkin tutkimusten mukaan se voisi toimia myös sairaalabakteeria MRSA vastaan.[5] Uusien tutkimusten perusteella berberiini vaikuttaa lupaavalta aineelta sokeri- ja rasva-aineenvaihdunnan häiriöiden (diabetes, insuliiniresistenssi, dyslipidemiat) hoitoon. Uuden raportin mukaan berberiini tehostaa synergisesti flukonatsolin vaikutusta hiivainfektioissa, myös lääkeresistenteissä tapauksissa. [6] Uusien tutkimusten mukaan berberiini yhtäältä vaimentaa tulehdusta välittäviä sytokiineja ja E-selektiiniä [7][8] ja geenejä ja toisalta lisää adiponektiinin [9] tuotantoa, mikä osaltaan selittää sen äskettäin osoitettuja monipuolisia vaikutuksia terveyteen. Berberiini on ihanteellinen hoitoaine sekä sokeri- että rasva-aineenvaihdunnan häiriöiden, kuten metabolisen oireyhtymän, hoitoon, koska se vaikuttaa samanaikaisesti sekä LDL-reseptoreihin että insuliinireseptoreihin[11]. Kliinisten tutkimusten mukaan berberiini (1-1,5 g/vrk) alentaa ihmisen veren kohonnutta sokeripitoisuutta [12] yhtä hyvin kuin metformiini.[13] . Berberiini on inotrooppinen yhdiste, joka koe-eläintutkimusten mukaan voi vahvistaa sydänlihasta ja ehkäistä rytmihäiriöitä [44] [45] [46] [47]. Alustava 156 potilaan hoitotutkimus berberiinillä tukee eläinkokeiden havaintoja.[48] Berberiini stabilisoi valtimoplakkeja ja ehkäisee niiden repeämistä, jolloin infarktin riski pienenee. Berberiini on herättynyt kiinnostusta syövän estoaineena. [61][62] Sitä on tutkittu viime aikoina koe-eläimillä ja ihmisillä useissa eri syöpätaudeissa (mm. rinta-[63], eturauhas-, keuhko-, paksu

Miksi verisuonet kalkkeutuvat ja luusto haurastuu kalkin puutteessa? Miksi vihreitä kasviksia pitäisi syödä useita kertoja päivässä. Kasvit muodostavat lyhytketjuista fyllokinonia eli K1-vitamiinia. Bakteerit muodostavat pitempiketjuisia menakinoneja (MK) eli K2-vitamiineja. Bakteerien tuottamat menakinonit erotetaan toisistaan sivuketjujen pituuden mukaan toisistaan lyhenteellä MK-n jossa n voi olla 5-13. Bakteerit syntetisoivat pitkäketjuisia muotoja käymisprosesseissa joko suolistossa tai käyttämällä valmistetuissa ruoka-aineissa kuten esimerkiksi eräissä hapanmaitotuotteissa ja juustoissa sekä eräissä hapatetuissa tuotteissa, varsinkin Japanissa yleisissä hapatetuissa soijapavuissa (natto). Nisäkkäillä useiden elinten solut kykenevät muuntamaan K1-vitamiinista K2-vitamiinia (MK-4). Menakinoni-4:ää (MK-4) syntetisoidaan eri puolilla elimistöä fyllokinonista, mutta sen merkitys tunnetaan vielä huonosti. Sitä tavataan runsaasti esimerkiksi aivoissa, mutta sen tehtäviä siellä ei tiedetä. Ravinnosta MK-4:ää saadaan varsinkin kananmunista ja lihasta, MK-8:aa ja MK-9:ää taas juustoista. Japanissa MK-7:ää saadaan erityisen runsaasti hapatetusta natto-soijasta. Eräälle tietyn bacillus subtilis -bakteerin syntetisoimalle erityisen paljon MK-7- vitamiinia tuottavalle nattokannalle onkin myönnetty terveysvaikutteisen elintarvikkeen asema Japanissa. Hyvin pitkäsivuketjuiset menakinonit MK-10 - MK-13) ovat Bacteroides-suvun anaerobisten bakteerien tuottamia. Niitä ei ole merkittävissä määrin ruoka-aineissa, mutta silti niitä on ihmisen ja eläinten maksassa. Tämä viittaa siihen, että niiden alkuperä on suolistossa.

"D-vitamiini on nyt valtavan suosittu ravintolisä. Tähän asti tämän vitamiinin yliannostelun vaaroilla on peloteltu, mutta nyttemmin on käynyt ilmeiseksi, että pelottelu on ollut turhaa ja suorastaan turmiollista kansanterveydelle ja -taloudelle. Maailman johtavat sveitsiläiset ja amerikkalaiset D-vitamiinitutkijat esittävät arvionsa D-vitamiinin hyödyistä ja riskeistä luukadon ehkäisyssä. Voimassa olevat D-vitamiinin päivittäiset saantisuositukset - jotka vaihtelevat eri maissa 5 ja 15 mikrogramman (µg) välillä - voivat olla liian pienet tämän vitamiinin monipuolisten vaikutusten kannalta monien eri tautien ehkäisyssä, toteavat tutkijat kirjoituksensa alussa. He arvioivat suosituksia suurempien D-vitamiiniannosten hyötyjä ja punnitsivat mahdollisia riskejä erityisesti seerumin D-vitamiinin pitoisuuden (25-OHD, S-D-25) valossa. Arviointi perustuu satunnaistettuihin kaksoissokkokokeisiin, joista 8 käsitteli ikääntyvien ihmisten kaatumisia (N=2426) ja 12 luunmurtumia (N=42279). Tulokset osoittivat, että mitä suurempi S-D-25 oli, sitä vähemmän oli kaatumisia ja murtumia. Tosiin sanoen, suuri S-D-25 ehkäisee ikäihmisillä sekä kaatumisia että luunmurtumia. Ihanteellinen S-D-25 näyttää olevan 75-110 nmol/l, johon on mahdollista päästä nauttimalla ruoan lisänä D-vitamiinia 17,5-25 µg, päättelivät tutkijat edellä mainittujen poikkileikkaustutkimusten valossa. "

"Onko kaamosmasennus D-vitamiinin puutostila? Saako ihminen D-vitamiinia solariumista tai kirkasvalohoidosta? Amerikkalaiset psykiatrit, psykologit ja D-vitaminitutkijat pohtivat nyt näitä kysymyksiä, jotka ovat ajankohtaisia myös Suomessa. D-vitamiinilisän vaikutusta kaamosmasennukseen ei ole tutkittu kovinkaan paljon, joten tietomme ovat vajavaisia. Vuonna 1993 Bostonissa tehdyssä pienessä kokeessa D-vitamiinista ei näyttänyt olevan toivottua hyötyä. Olisiko annettu annos ollut liian pieni? Vuonna 1999 julkaistun raportin mukaan suurempi D-vitamiiniannos oli tehokkaampaa kuin kirkasvalohoito. [Vuonna 1999 ilmestynyt australialainen 44 potilaan aineisto osoitti D-vitamiinilisän (10 ja 20 mikrogrammaa päivässä 5 vrk ajan) kohentavan terveiden ihmisten mielialaa talvella.] Viime aikoina D-vitamiinin piilevä puutos on yhdistetty myös ikääntyvien muistin heikkenemiseen ja

"D-vitamiini on noussut aivan uuteen valoon uusien tutkimusten myötä. Se on monipuolisesti vaikuttava hormoni, joka säätää tuhansien geenien toimintoja. D-vitamiini kohentaa yleiskuntoa, lihasvoimaa, kestävyyttä ja ketteryyttä sekä ehkäisee sikainfluenssaa, kausiflunssaa ja muita infektioita, allergioita (mm. atooppista ihottumaa), astmaa, Chrohnin tautia, diabetesta, MS-tautia, munuaistauteja, reumatauteja, sydän- ja verisuonitauteja sekä syöpää. Riittävä D-vitamiinin saanti ehkäisee ennenaikaista kuolemaa. Maailman Terveysjärjestön tutkimuksen mukaan D-vitamiinilisä voi pidentää tervettä elinaikaa jopa kahdeksalla vuodella. D-vitamiinin vajaus veressä ja kudoksissa johtuu ensisijaisesti auringonvalon puutteesta. Myös yksipuolinen ruokavalio (rasvaisen kalan vähyys) ja geenivirhe ovat puutteen syytekijöitä. Viranomaissuositus 3-60-vuotiaille ihmisille on 7,5 mikrogrammaa (µg) ja alle 3-vuotiaille ja yli 60-vuotiaille 10 µg D-vitamiinia päivässä. Tämäkään suositus ei toteudu, sillä suomalainen nainen saa D-vitamiinia keskimäärin 5 ja mies 7 µg/vrk. Ikääntyvien saanti on vieläkin vähäisempää ja piilevä puute yleistä. D-vitamiinin todellinen tarve on vähintään kymmenkertainen nykyiseen suositukseen nähden. Suosituksen nostoa on vaadittu jo pari vuotta, mutta Pekka Puskan johtama valtion ravitsemusheuvottelukunta on haluton nostamaan sitä ennen vuotta 2012. "

Aurinko, D-vitamiini ja sydäntaudit liittyvät toisiinsa. On väärin syyttää kolesterolia ja ruokavaliota sydän- ja verisuonitaudeista, sanoo englantilainen gastroenterologi David Grimes Machesterin yliopistosta. Hän on tutkinut yli 20 vuotta sydän- ja valtimotautien esiintymistä eri väestöissä, ja nyt hän on julkaissut aiheesta 642-sivuisen perusteellisen kirjan ´Vitamin D and Cholesterol´. Sen mukaan sepelvaltimotaudin pääasiallinen syy on auringonvalon ja D-vitamiinin puute, eikä suinkaan kolesteroli ja rasvainen ruoka. Tohtori Grimes sai kimmokkeen alkaa tutkia auringonvalon, veren D-vitamiinin ja sydäntautien yhteyksiä havaittuaan, että Englantiin muuttaneet aasialaiset sairastuivat sydäntauteihin sitä enemmän, mitä pohjoisemmaksi he asettuivat asumaan. Pohjoiseen muuttaneet aasialaiset sairastuivat useammin kuin Etelä-Englantiin muuttaneet, ruokavaliosta riippumatta. Grimes selvitti kuinka paljon aurinkoisia päiviä eri paikkakunnilla oli ja kuinka paljon asukkaat saivat aurinkoa, ja hän vertasi lukuja sairaustilastoihin. Yhteys oli selvä: Sydänpotilailla on "leveysastetauti" (latitude sickness). Lenkki on D-vitamiini, päätteli Grimes. Sen pääasiallinen lähdehän ihmiskunnalle on auringovalo; ruoasta saamme vain hyvin mitättömän pienen määrän päivittäin, 5-7 mikrogrammaa (µg). Tarve voi olla jopa 100 µg, minkä useimmat maahanmuuttajat olivat saaneet helposti päivittäin auringosta lähtömaissaan.

"Glutamiinihappo tai glutamaatti, joka on sen anioninen muoto, on yleisin ravinnon eläinperäinen proteiini ja se on solujen metabolian määrällisesti tärkeimpiä aminohappoja. 16 % lihan ja 20 % maidon proteiineista on glutamiinihappoa. Eniten glutamiinihappoa ravinnostaan saavat vastasyntyneet. Rintarauhasessa on selektiivinen aminohappojen kuljetusmekanismi niin että glutamaatin pitoisuus nousee maidossa 40-kertaiseksi plasmaan verrattuna. Muiden aminohappojen pitoisuudet ovat 1-15-kertaisia äidinmaidossa plasmaan verrattuna (Ramirez, 2001). Vastasyntyneet saavat äidinmaidossa 5 g/kg proteiinia päivässä (Koletzko, 2002) ja tästä on glutamiinihappoa noin 1 g/kg."

"American Journal of Clinical Nutrition lehden (AJCN) tammikuun 2007 numerossa julkaistussa laajassa kokoomatutkimuksessa kritisoidaan voimakkaasti nykyisiä alhaisia D-vitamiinin saantisuosituksia (1). Lehden tutkimuksessa päivittäinen turvallinen annostus terveille ihmisille nostetaan aivan uudelle tasolle. Tällä hetkellä yleisesti hyväksyttynä turvallisena ylärajana pidetään 50 mikrogrammaa päivässä, tämän seurauksena Suomessakin nostettiin vuonna 2006 päivittäinen saantisuositus 7 mikrogrammasta 10 mikrogrammaan. Tiedeyhteisö on jo pitkään kritisoinut liian alhaisia D-vitamiinisuosituksia. Useimmat D-vitamiini-asiantuntijat ovat sitä mieltä, että 25(OH)D:n veripitoisuus tulisi olla vähintään 80 nmol/l, jotta D-vitamiinista saavutettaisiin optimaalinen hyöty. Viitearvoalue 25(OH)D:lle on Suomessa määritetty 10 - 105 nmol/l (tavoitetaso 40-80 nmol/l). Jotta 97.5 % väestöstä pääsisi 80 nmol/l tasolle tulisi D3-vitamiinin saanti olla vähintään 75 ug (3000 ky)/pv (2)."

"D-vitamiini on erittäin tärkeä ravintolisä raskaana oleville naisille, osoittaa uusi 5 miljoonan dollarin amerikkalaistutkimus. Sen mukaan nykyinen saantisuositus, 7,5 mikrogrammaa (µg) päivässä on aivan liian vähän odottaville naisille. Heidän tarpeensa on pikemminkin yli 100 mikrogrammaa päivässä, mikä vähentää puoleen ennenaikaisen synnytyksen ja infektioiden riskin. D-vitamiinilisä on erityisen tarpeen pohjoisilla alueilla kaukana päiväntasaajasta, kuten Suomessa, jossa aurinko ei anna D-vitamiinia lainkaan syys-huhtikuun välisenä aikana."

"Osteoporoosin aiheuttama luun haurastuminen ja siihen liittyvät luunmurtumat ovat jo nyt kansanterveydellisesti merkittävä ongelma. Lähes puolet yli 50-vuotiaista naisista tulee loppuelämänsä aikana saamaan jonkin osteoporoottisen luunmurtuman. Suomessa arvioidaan olevan n. 400 000 osteoporoosia sairastavaa potilasta, osteoporoottisia murtumia Suomessa syntyy n. 40 000 vuosittain, näistä lonkkamurtumia on n. 8000. Lonkkamurtumien määrän ennustetaan lähes kolminkertaistuvan vuoteen 2030 mennessä. Luuta muodostetaan ja hajotetaan läpi koko elämän. Kasvukauden ajan uutta luuta muodostuu enemmin kuin hajoaa. Luut saavuttavat perintötekijöiden määräämän huippumassansas suotuisissa ympäristöolosuhteissa noin 20-vuoden iässä. Terveellä aikuisella luun määrä pysyy vakiona, jos elintavat ovat terveelliset. Vaihdevuosi-ikää lähestyttäessä luun määrä alkaa naisella vähentyä, miehilläkin luun määrä vähenee ikääntymisen myötä. Kun luuntiheys on DEXA-mittauksessa n. 25-30 prosenttia alle nuoren aikuisen keskimääräisen luuntiheyden, on diagnoosina osteoporoosi ( T-score

Proteiinien ja hiilihydraattien suositeltava suhde muuttumassa 01.08.2008. Heinäkuussa ravitsemusalaa kiinnosti New England Journal of Medicine -lehdessä julkaistiin tutkimus, jonka mukaan kasvispitoinen Atkinsin dieetti on tehokas laihtumiskeino. Kaksivuotisessa tutkimuksessa vertailtiin Atkinsin dieetin, Välimeren ruokavalion ja vähärasvaisen ruokavalion purevuutta laihtumiseen. Ne, jotka aterioivat Atkinsin oppien mukaan, kevenivät eniten, noin 5,5 kiloa, kun vähärasvaiselle ruokavaliolla olleiden paino putosi vain 3,3 kiloa. Onko rasva mainettaan parempi? Suomen Akatemian johtaja, dosentti Mikael Fogelholm toppuuttelee ja huomauttaa, että tutkittavat eivät noudattaneet oikeaa Atkinsin ruokavaliota. -Rasvojen osuus oli 38 prosenttia eli ei aivan tolkuton. Atkinsissa usein yli puolet energiasta tulee rasvasta. Myös hiilihydraattien osuus oli suurempi ja kasviksia tutkittavat söivät paljon. Vähärasvainen ruokavaliokin oli itse asiassa normaalirasvainen. Proteiinit ja eettisyys Uudet pohjoismaiset ravitsemussuositukset valmistuvat vuonna 2012. Ne eivät haasta nykyisiä suosituksia: kuitupitoinen vilja on terveellisempää kuin vähäkuituinen ja kasvi- ja kalarasva parempaa kuin eläinrasva. -Sen sijaan paljon pohdintaa herättää kysymys on, kumpaan on suhtauduttava kriittisemmin; nopeisiin hiilihydraatteihin vai eläinrasvaan, miettii Fogelholm. -Kun pohditaan kysymystä ranskanleipä vai juusto, voi vastaus olla jopa juusto eli valkoisia viljoja olisi aikomus vähentää, proteiineja lisätä ja suhtautua ehkä vähän suopeammin myös koviin rasvoihin, Fogelholm arvaa. Laihduttajalle proteiinit tuovat kylläisyyttä. Lisäksi proteiinien palaessa noin 20 prosenttia energiasta haihtuu lämpönä harakoille, kun taas rasvoilla osuus on 5 prosenttia. Onkin ehdotettu, että proteiinien osuutta ruokavaliossa pitäisi selvästi nostaa. -Mutta onko eettistä suosia ruokavaliota, jonka tuottaminen kuluttaa paljon energiaa tai saa eläimet vo

"D-vitamiinin saanti on edelleenkin riittämätöntä suurella osalla suomalaisia. Heli Viljakainen selvitti väestön D-vitamiininsaantia 23.5. tarkastettavassa väitöskirjassaan. Hän toivoo nykyistä enemmän D-vitamiinilla täydennettyjä elintarvikkeita helpottamaan tilannetta"

"D-vitamiinin saantisuositus moninkertaistettava Kansainvälinen paine D-vitamiinin saantisuosituksen korottamiseksi kasvaa. Suomessa viranomaissuositus aikuisille on 7,5 mikrogrammaa. Kalifornian yliopiston 18-henkinen tiedemiesryhmä vaatii suosituksen nostamista 2000 kansainväliseen yksikköön eli 50 mikrogrammaan. Suiomessa Pekka Puska haraa vastaan. Tohtori Anthony W. Norman ja hänen tiedemiesryhmänsä kutsuvat maailman muita tutkijoita toimiin ("call to action") aikuisten ihmisten D-vitamiinin saantisuosituksen nostamiseksi 50 mikrogrammaan päivässä. Normanin laatima pääkirjoitus D-vitamiinista julkaistiin joulukuun American Journal of Nutritionissa (linkki lopussa). "Päättäjien on syytä perehtyä tieteellisiin tutkimuksiin, jotka puoltavat suosituksen nostamista", sanoo tiedemiesryhmä. Se suosittelee elintarvikkeiden rikastamista D-vitamiinilla ja D-vitamiinin käyttöä ravintolisänä. Yhdysvalloissa viranomaissuositus on alle 50-vuotiaille aikuisille 5 µg, 51-70 -vuotiaille 10 µg ja yli 70-vuotiaille 15 µg. Suomessa suositus on 7,5 µg alle 60-vuotiaille ja 10 µg sitä vanhemmille. "Amerikkalaiset tiedemiehet allekirjoittivat lausunnon, jonka mukaan aikuisen [amerikkalaisen] ihmisen D3-vitamiinin tarve on 2000 kansainvälistä yksikköä [eli 50 mikrogrammaa] vuorokaudessa", sanoo Norman. "Suositeltu annos on täysin turvallinen", hän korostaa ja viittaa Yhdysvaltain tiedeakatemian (National Academy of Sciences) lausuntoon."

"Eteisvärinä-rytmihäiriöt ovat harvinaisempia miehillä, joiden veressä on runsaasti kalasta saatavia pitkäketjuisia omega-3-rasvahappoja. Etenkin dokosaheksaeenihappo (DHA) liittyy pienentyneeseen sairastumisriskiin, Kuopion yliopiston tutkimuksessa havaittiin. Tutkimuksesta raportoi uutispalvelsu Duodecim. Säännöllinen kalansyönti on aiemminkin yhdistetty eteisvärinäriskin pienenemiseen, mutta eri rasvahappojen vaikutukset eivät ole täysin selvillä."

"Verenpainelääkitystä käyttävien suomalaisten määrä on lisääntynyt viime vuosina. Tällä hetkellä yli puoli miljoonaa suomalaista syö verenpainelääkkeitä. Hoitotulokset eivät kuitenkaan häikäise, kertoo Yle. Vain joka neljännen miehen ja alle joka kolmannen naisen verenpaine saatiin lääkityksellä tavoitteeseen, kertoo tuore väitöstutkimus."