Group items tagged

"Vitamiinilisissä kannattaa suosia D3-vitamiinia On ilmeistä, että suomalaiset eivät saa ruoasta ja auringonvalosta riittävästi D-vitamiinia, niinpä onkin turvauduttava D-vitamiinilisiin. Kannattaa huomioida, että D-vitamiineissa on eroja. D2-valmisteet ovat tehottomampia kuin D3-valmisteet. D-vitamiinitason nostaminen kannattaa. Useissa tutkimuksissa on osoitettu, että jo pelkällä D-vitamiinilla pystytään vähentämään murtumia, kun potilaan D-vitamiinitaso saadaan yli 75 nmol/l. Tärkeä syy D-vitamiinin käyttöön on myös se, että D-vitamiinilla voidaan vähentää kaatumisia. D-vitamiinin on todettu parantavan ikäihmisillä lihasvoimaa ja tasapainoa ja sitä kautta vaikuttavan kaatumisriskiä pienentävästi. Erityishuomiota vaativat myös potilaat, joilta on poistettu mahalaukku tai joilla on imeytymishäiriöitä aiheuttava suolistosairaus. Heillä, kuten myös kirroosi- ja keliakiapotilailla, vaste ravinnosta saatuun D-vitamiiniin on muita huonompi. D-vitamiinilisän annosta voidaan joutua heidän kohdallaan nostamaan huomattavasti."

"Pohjoisen ihmisen iho muuttui valkoiseksi, jotta voisimme hyödyntää niukan auringon. Pohjoisella pallonpuoliskolla on kuitenkin sairauksia, jotka voivat johtua D-vitamiinin puutteesta Hermostovaikutuksia Myös kaikilla niin sanotuilla autoimmuunisairauksilla uskotaan olevan yhteys D-vitamiinin kanssa. Niissähän elimistön immunologia häiriintyy ja elimistö hyökkää omia kudoksiaan vastaan. Allergiat ja astma lienevät näistä tunnetuimpia ja yhä lisääntyviä. D-vitamiini lamaa tulehdusta aiheuttavia sytokiineja ja vahvistaa tulehdusta vastustavia sytokiineja. Reuma on yksi tällä hetkellä vilkkaasti tutkituista "pohjoisista" taudeista ja jotkut reumalääkärit ovat ehdottaneet D-vitamiinisuositusten roimaa korotusta. Nivelrikon kipuihinkin D-vitamiinin arvellaan auttavan. - Ei ole ihme, että keskushermosto on D-vitamiinin tärkeä kohde-elin. Keskushermosto on kehittynyt samasta alusta kuin iho, sanoo Pentti Tuohimaa. MS-taudissa on selvää näyttöä, että D-vitamiinin vajaus voi olla riski. Sairautta ei esiinny päiväntasaajalla, eikä sitä esiinny korkeilla Alpeilla, vaikka samassa väestössä laaksoissa sairautta löytyy. Australialaisen tutkimuksen mukaan MS-taudin esiintyvyys on kääntäen verrannollinen lapsuudessa etenkin talviaikaan saadun auringon määrään. Sen suurin esiintyvyys maailmassa on tällä hetkellä Pohjanmaalla. D-vitamiinihoidoilla on saatu kohtauksia vähenemään. Pahimmillaan tauti johtaa halvaantumiseen."

"D-vitamiini näyttäisi suojaavan keskushermoston rappeutumissairauksilta. Viime vuosien aikana on saatu lisävalaistusta normaaliin elimistön vanhenemiseen, kun on selvinnyt, että vanhenemista jarruttavan hormonin (FGF-23) vaikutus perustuu D-vitamiiniin. Sekä koe-eläimillä että ihmisillä on todettu, että FGF-23 jarruttaa D-vitamiinin hormonaalisten muotojen tuottoa. Siten FGF-23:n toimintaa häiritsevät mutaatiot saavat aikaan D-vitamiinin yliaktiivisuuden ja nopeuttavat vanhenemista. Tamperelainen tutkimusryhmä on juuri ilmestyneessä arvostetussa Psychoneuroendocrinology-lehdessä osoittanut, että sekä D-vitamiinin yliaktiivisuus että sen vaikutuksen puutos nopeuttavat fysiologista vanhenemista. Tutkimusryhmä on jo aikaisemmin raportoinut, että eturauhassyövän riski on pienimmillään, kun seerumin D-vitamiinipitoisuus on normaali, mutta riski lisääntyy sekä matalilla että korkeilla veripitoisuuksilla. Sairastumisriski noudattaa U-muotoista riippuvuutta D-vitamiinin veripitoisuudesta. Tällainen U-muotoinen riippuvuus D-vitamiinista näyttäisi olevan melko yleistä, koska sellainen ilmenee myös kokonaiskuolleisuudessa, sydänkuolleisuudessa ja luuston haurastumisessa. On mahdollista, että oikealla D-vitamiinin annostelulla voitaisiin lykätä monien kroonisten sairauksien alkamista jopa vuosilla myöhemmäksi. Tällaisia sairauksia ovat eräät yleiset syövät, sokeritauti, verisuonten kalkkeutuminen, verenpainetauti, keskushermoston rappeutumissairaudet, astma, autoimmuunisairaudet ja osteoporoosi."

"D-vitamiini näyttäisi suojaavan keskushermoston rappeutumissairauksilta. Viime vuosien aikana on saatu lisävalaistusta normaaliin elimistön vanhenemiseen, kun on selvinnyt, että vanhenemista jarruttavan hormonin (FGF-23) vaikutus perustuu D-vitamiiniin. Sekä koe-eläimillä että ihmisillä on todettu, että FGF-23 jarruttaa D-vitamiinin hormonaalisten muotojen tuottoa. Siten FGF-23:n toimintaa häiritsevät mutaatiot saavat aikaan D-vitamiinin yliaktiivisuuden ja nopeuttavat vanhenemista. Tamperelainen tutkimusryhmä on juuri ilmestyneessä arvostetussa Psychoneuroendocrinology-lehdessä osoittanut, että sekä D-vitamiinin yliaktiivisuus että sen vaikutuksen puutos nopeuttavat fysiologista vanhenemista. Tutkimusryhmä on jo aikaisemmin raportoinut, että eturauhassyövän riski on pienimmillään, kun seerumin D-vitamiinipitoisuus on normaali, mutta riski lisääntyy sekä matalilla että korkeilla veripitoisuuksilla. Sairastumisriski noudattaa U-muotoista riippuvuutta D-vitamiinin veripitoisuudesta. Tällainen U-muotoinen riippuvuus D-vitamiinista näyttäisi olevan melko yleistä, koska sellainen ilmenee myös kokonaiskuolleisuudessa, sydänkuolleisuudessa ja luuston haurastumisessa. On mahdollista, että oikealla D-vitamiinin annostelulla voitaisiin lykätä monien kroonisten sairauksien alkamista jopa vuosilla myöhemmäksi. Tällaisia sairauksia ovat eräät yleiset syövät, sokeritauti, verisuonten kalkkeutuminen, verenpainetauti, keskushermoston rappeutumissairaudet, astma, autoimmuunisairaudet ja osteoporoosi"

"Reumataudit ja ravinto Ravinnolla on todettu olevan vaikutusta etenkin kivun syntyyn ja kokemiseen. On myös mahdollista, että ravinnolla on vaikutusta reumatautien sairastumisriskiin ja kulkuun. Näitä asioita on vaikeata tutkia, ja tieteellinen osoitus ravitsemuksen yhteyksistä on puutteellista. Monet näihin asioihin liittyvät uskomukset ovat perusteettomia. Aineenvaihdunta ja reumasairaudet Aineenvaihdunnalliset tekijät voivat olla reumasairauksien taustalla. Vain kihdin osalta tämä kehityskulku tunnetaan varsin tarkasti. Myös käynnissä jo oleva reumasairaus vaikuttaa aineenvaihduntaan. Kulutus lisääntyy tulehduksen vuoksi Tulehdus kiihdyttää aineenvaihduntaa. Elimistön energian tarve lisääntyy, mutta sairaus silti usein heikentää ruokahalua. Erityisesti valkuaisaineiden kulutus kasvaa. Se voi olla osasyy lihasten kuihtumiseen, jota myös nivelten kipu ja huono toiminta lisää. Tulehdus lisää myös vitamiinien ja kivennäisaineiden tarvetta. Pitkälle edenneessä reumasairaudessa voi amyloidoosi estää ruoan imeytymistä suolistosta. Amyloidoosi on kuitenkin käynyt viime vuosina harvinaiseksi. Krooniseen tulehdukseen liittyy lisäksi muita aineenvaihdunnan muutoksia, jotka esimerkiksi johtavat luuston heikkenemiseen, osteoporoosiin. Sen ehkäisy on muistettava jo reumasairauden varhaisvaiheessa. Oikea ravitsemus on tärkeä osa osteoporoosin hoitoa. "

Laboratoriokokeiden tuloslistassa annetaan yleensä suluissa niin sanotut normaaliarvot eli ne rajat, joiden välissä tulos on vielä "normaali". Sana normaali on lainausmerkeissä siksi, että sitä termiä ei haluta lääketieteessä käyttää, koska ei ole mitään jyrkkää rajaa sille, mikä on normaalia ja mikä ei. Viitearvot ilmoittavat, että 95 %:lla terveistä ihmisistä arvot ovat annettujen lukujen välissä. Noin viidellä prosentilla terveistä ihmisistä tulos voi olla viitearvoa suurempi tai pienempi. Miksi ei pyritä sataan prosenttiin? Syynä on ihmisten suuri yksilöllisyys. Jos pyrittäisiin sataan prosenttiin eli siihen, että kaikki terveet sijoittuisivat viitearvojen sisälle, tulisi liikaa "vääriä normaaleja". Tämä tarkoittaa, että joillakin yksilöillä tulos olisi lähellä ylä- tai alarajaa mutta kuitenkin viitearvojen sisällä, vaikka heillä olisi sairaus. Normaaliarvojen sijasta ammattikielessä puhutaan viitearvoista. Ne saadaan, kun tutkitaan riittävän suuri joukko terveitä ihmisiä. Ihmiset ovat yksilöitä ja sen vuoksi jokaisen laboratoriotutkimuksen tulos on yksilöllinen ja vaihtelee tiettyjen rajojen sisällä. Viitearvot ilmoittavat, että 95 %:lla terveistä ihmisistä arvot ovat annettujen lukujen välissä. Noin viidellä prosentilla terveistä ihmisistä tulos voi olla viitearvoa suurempi tai pienempi. Miksi ei pyritä sataan prosenttiin? Syynä on ihmisten suuri yksilöllisyys. Jos pyrittäisiin sataan prosenttiin eli siihen, että kaikki terveet sijoittuisivat viitearvojen sisälle, tulisi liikaa "vääriä normaaleja". Tämä tarkoittaa, että joillakin yksilöillä tulos olisi lähellä ylä- tai alarajaa mutta kuitenkin viitearvojen sisällä, vaikka heillä olisi sairaus. Viitearvojen 95 prosentin sääntö merkitsee, että viidellä prosentilla terveistä ihmisistä laboratoriotulos on viitearvojen ulkopuolella. Vastaavasti, jos tutkimuksia tehdään samalle ihmiselle paljon, todennäköisyys viit

Kalsiumaineenvaihdunnan häiriöt ilmenevät hyper- tai hypokalsemiana, hyperkalsiuriana tai luuston aineenvaihduntahäiriöinä (osteoporoosi, osteomalasia, riisitauti, renaalinen osteodystrofia, Pagetin tauti). Epäiltäessä kalsiumaineenvaihdunnan häiriöitä voidaan käyttää seuraavanlaisia tutkimuksia: seerumin ja virtsan kalsium, seerumin ionosoitu kalsium, seerumin fosfaatti, albumiini, alkaalinen fosfataasi ja tarvittaessa sen isoentsyymit, kreatiniini, kloridi ja PTH. PTH:sta on mahdollista määrittää intakti PTH sekä sen keskimolekyyli- ja N-terminaalifragmentti. Luun aineenvaihdunnan biokemiallisia mittareita voidaan käyttää kuvantamaan luun hajoamista ja/tai rakentumista. Luun rakentumisen seerumimarkkereita ovat osteokalsiini ja tyypin 1 prokollageenin aminoterminaalinen propeptidi (PINP). Vastaavasti luunhajoamista kuvastavat virtsan ja seerumin tyypin 1 kollageenin aminoterminaalinen telopeptidi (NTx) sekä seerumin tartraattiresistentti alkalinen fosfataasi (TRAP). Luuston tilaa voidaan selvittää röntgenologisesti natiivikuvin (destruktiot, murtumat ja valemurtumat, resorptio- ja osteoskleroosipesäkkeet). Luun mineraalipitoisuuden määrittämisessä käytetään tiheysmittareita. Koepalan otto luustosta tulee kyseeseen erikoistilanteissa histologisen diagnoosin saamiseksi. Hyperkalsemia Hyperkalsemia on monasti sattumalöydös varsin vähäoireisella epämääräisiä vaivoja valittavalla potilaalla. Tavallisimmat oireet on esitetty taulukossa 1. Tyypillinen hyperkalsemiapotilas on epämääräisistä neuropsykiatrisista oireista kärsivä henkilö. Aikaisemmin tyypilliset munuaiskivipotilaat ovat jäämässä selvään vähemmistöön. Vanhuksilla hyperkalsemia voi aiheuttaa dementian kaltaisen sekavuustilan. Mikäli S-Ca on alle 3 mmol/l, voidaan potilas tutkia rauhassa polikliinisesti. Mikäli arvo sen sijaan on selvästi yli 3 mmol/l ja se vielä nousee perättäisissä mittauksissa, on tutkimuksia kiirehdittävä. Kalsiumarvon

Ravinnon aminohappojen perussaannin tulisi olla tasaista, jotta proteiinien synteesi olisi tehokasta. Pääsääntöisesti aminohapot imeytyvät tasaisemmin luonnonmukaisista tuotteista kuin teollisesti pitkälle puhdistetuista tuotteista. Kasvun ja kehityksen eri vaiheissa proteiinitarve on erilainen. Proteiinien liikasaannista on terveydellistä haittaa. Kansojen proteiinien saannin eroilla on vaikutus niiden eliniänodotteeseen. Proteiinien saannin lievä rajoitus lisää populaation eliniänodotetta. Yksittäisistä aminohapoista haitallinen vaikutus populaation elinikäodotteeseen on eläinkokeissa todettu metioniinilla. On mahdollista, että ihmisilläkin proteiinien saannin rajoituksen elinikää pidentävä vaikutus selittyy pääosin metioniinin saannin vähenemisellä. Metioniini on kaikkein välttämättömin aminohappo. Lisäksi se poikkeaa muista aminohapoista myös siinä, että turvallisen saannin yläraja on hyvin lähellä välttämättömän saannin alarajaa.

"D-vitamiini on noussut aivan uuteen valoon uusien tutkimusten myötä. Se on monipuolisesti vaikuttava hormoni, joka säätää tuhansien geenien toimintoja. D-vitamiini kohentaa yleiskuntoa, lihasvoimaa, kestävyyttä ja ketteryyttä sekä ehkäisee sikainfluenssaa, kausiflunssaa ja muita infektioita, allergioita (mm. atooppista ihottumaa), astmaa, Chrohnin tautia, diabetesta, MS-tautia, munuaistauteja, reumatauteja, sydän- ja verisuonitauteja sekä syöpää. Riittävä D-vitamiinin saanti ehkäisee ennenaikaista kuolemaa. Maailman Terveysjärjestön tutkimuksen mukaan D-vitamiinilisä voi pidentää tervettä elinaikaa jopa kahdeksalla vuodella. D-vitamiinin vajaus veressä ja kudoksissa johtuu ensisijaisesti auringonvalon puutteesta. Myös yksipuolinen ruokavalio (rasvaisen kalan vähyys) ja geenivirhe ovat puutteen syytekijöitä. Viranomaissuositus 3-60-vuotiaille ihmisille on 7,5 mikrogrammaa (µg) ja alle 3-vuotiaille ja yli 60-vuotiaille 10 µg D-vitamiinia päivässä. Tämäkään suositus ei toteudu, sillä suomalainen nainen saa D-vitamiinia keskimäärin 5 ja mies 7 µg/vrk. Ikääntyvien saanti on vieläkin vähäisempää ja piilevä puute yleistä. D-vitamiinin todellinen tarve on vähintään kymmenkertainen nykyiseen suositukseen nähden. Suosituksen nostoa on vaadittu jo pari vuotta, mutta Pekka Puskan johtama valtion ravitsemusheuvottelukunta on haluton nostamaan sitä ennen vuotta 2012. "

Aurinko, D-vitamiini ja sydäntaudit liittyvät toisiinsa. On väärin syyttää kolesterolia ja ruokavaliota sydän- ja verisuonitaudeista, sanoo englantilainen gastroenterologi David Grimes Machesterin yliopistosta. Hän on tutkinut yli 20 vuotta sydän- ja valtimotautien esiintymistä eri väestöissä, ja nyt hän on julkaissut aiheesta 642-sivuisen perusteellisen kirjan ´Vitamin D and Cholesterol´. Sen mukaan sepelvaltimotaudin pääasiallinen syy on auringonvalon ja D-vitamiinin puute, eikä suinkaan kolesteroli ja rasvainen ruoka. Tohtori Grimes sai kimmokkeen alkaa tutkia auringonvalon, veren D-vitamiinin ja sydäntautien yhteyksiä havaittuaan, että Englantiin muuttaneet aasialaiset sairastuivat sydäntauteihin sitä enemmän, mitä pohjoisemmaksi he asettuivat asumaan. Pohjoiseen muuttaneet aasialaiset sairastuivat useammin kuin Etelä-Englantiin muuttaneet, ruokavaliosta riippumatta. Grimes selvitti kuinka paljon aurinkoisia päiviä eri paikkakunnilla oli ja kuinka paljon asukkaat saivat aurinkoa, ja hän vertasi lukuja sairaustilastoihin. Yhteys oli selvä: Sydänpotilailla on "leveysastetauti" (latitude sickness). Lenkki on D-vitamiini, päätteli Grimes. Sen pääasiallinen lähdehän ihmiskunnalle on auringovalo; ruoasta saamme vain hyvin mitättömän pienen määrän päivittäin, 5-7 mikrogrammaa (µg). Tarve voi olla jopa 100 µg, minkä useimmat maahanmuuttajat olivat saaneet helposti päivittäin auringosta lähtömaissaan.

"Liikuntaravitsemus on ollut vuosikymmeniä keskeinen osa kestävyys- ja voimalajeja. Jalkapallopiireissä ravitsemusasioihin on lämmetty hitaammin. Terveellinen ja monipuolinen ruoka on edellytys elimistön hyvälle toimintakyvylle. Olisi silti anteeksiantamaton rikos tehdä jalkapallosta pelaajien fysiologisten ominaisuuksien summa. Suurin ja kaunein - joka yhdisti maailman jo kauan ennen internettiä - on jotain paljon enemmän. Kaikkea edellä mainittua kunnioittaen olen koonnut tietoa jalkapalloilijan ravitsemuksesta. Yleensä jalkapalloilijoiden ravitsemukseen on sovellettu lähinnä kestävyyslajeista saatua tietoa liikuntafysiologista. Viimeisen kymmenen vuoden aikana on alettu tutkia yhä enemmän jalkapallon erityispiirteitä. On todennäköistä ja toivottavaa, että tätä tietoa pystytään hyödyntämään tulevaisuudessa - maailman huippujoukkueiden lisäksi - kaikkien jalkapalloa pelaavien keskuudessa."

Influenssan leviämisen vuodenaikatekijää on haettu 80-luvulta lähtien (Hope-Simpson 1987). Auringon valon saantia ja elimistön D-vitamiinitasojen vaihtelua on jo pitkään epäilty täksi vuodenaikatekijäksi. Viime vuosina tämä yhteys on jo hyvin pitkälle varmistunut kun seerumin D-vitamiinitasoja on opittu mittaaman ja sen myötä on voitu todeta että väestön D-vitamiinitasot elimistössä laskevat voimakkaasti syksyllä ja talvella samanaikaisesti kun influenssa leviää. Lisäksi kun viime vuosina on selvinnyt D-vitamiinin merkittävä asema elimistön immuunipuolustuksen säätelijänä, niin yhteyttä voidaan pitää ainakin suurelta osin selvitettynä eli laskevien D-vitamiinitasojen huonontama immuniteetti altistaa ihmiset influenssalle kuten ilmeisesti monille muillekin infektioille (Cannell 2008).

"Berberiini on uusi ravintolisä, joka alentaa tehokkaasti kohonnutta verensokeria, sokerihemoglobiinia (HbA1c), kolesterolia ja triglyseridejä. Vaikka diabeteksen hoitoon on käytettävissä lukuisia lääkkeitä insuliinia myöten, millään niistä ei ole pystytty oleellisesti muuttamaan taudinkulkua, sanotaan lääkäriseura Duodecimin Käypä hoito -ohjeissa. Toisin sanoen tarvitaan uusia hoitokeinoja. Niistä berberiini on tehokkaimpia ja parhaiten tieteellisesti dokumentoituja, kertoo tohtori Matti Tolonen, joka toi berberiinin Suomeen. Tuote on jo kaupoissa ja apteekeissa. Berberiini on kasveista (mm. Berberis aristata) uutettu flavonoidi, jota on käytetty Kaukoidässä kansanlää"

Berberiini on isokinoliiniryhmän alkaloideihin kuuluva ammoniumsuola. Sitä saadaan useista kasvien, kuten ruostehappomarjan (Berberis vulgaris), Berberis aristata, hydrastisjuuren (Hydrastis canadensis) ja Coptis chinensis, juurista, rungosta ja kuoresta Berberiiniä on käytetty kaukoidässä perinteisessä lääkinnässä bakteerien, virusten, sienten ja loisten torjuntaan.[3][4] Joidenkin tutkimusten mukaan se voisi toimia myös sairaalabakteeria MRSA vastaan.[5] Uusien tutkimusten perusteella berberiini vaikuttaa lupaavalta aineelta sokeri- ja rasva-aineenvaihdunnan häiriöiden (diabetes, insuliiniresistenssi, dyslipidemiat) hoitoon. Uuden raportin mukaan berberiini tehostaa synergisesti flukonatsolin vaikutusta hiivainfektioissa, myös lääkeresistenteissä tapauksissa. [6] Uusien tutkimusten mukaan berberiini yhtäältä vaimentaa tulehdusta välittäviä sytokiineja ja E-selektiiniä [7][8] ja geenejä ja toisalta lisää adiponektiinin [9] tuotantoa, mikä osaltaan selittää sen äskettäin osoitettuja monipuolisia vaikutuksia terveyteen. Berberiini on ihanteellinen hoitoaine sekä sokeri- että rasva-aineenvaihdunnan häiriöiden, kuten metabolisen oireyhtymän, hoitoon, koska se vaikuttaa samanaikaisesti sekä LDL-reseptoreihin että insuliinireseptoreihin[11]. Kliinisten tutkimusten mukaan berberiini (1-1,5 g/vrk) alentaa ihmisen veren kohonnutta sokeripitoisuutta [12] yhtä hyvin kuin metformiini.[13] . Berberiini on inotrooppinen yhdiste, joka koe-eläintutkimusten mukaan voi vahvistaa sydänlihasta ja ehkäistä rytmihäiriöitä [44] [45] [46] [47]. Alustava 156 potilaan hoitotutkimus berberiinillä tukee eläinkokeiden havaintoja.[48] Berberiini stabilisoi valtimoplakkeja ja ehkäisee niiden repeämistä, jolloin infarktin riski pienenee. Berberiini on herättynyt kiinnostusta syövän estoaineena. [61][62] Sitä on tutkittu viime aikoina koe-eläimillä ja ihmisillä useissa eri syöpätaudeissa (mm. rinta-[63], eturauhas-, keuhko-, paksu

"Terveysviestit solmussa 30.11.-1 TEKSTI:Jukka Ruukki Tänään pahasta, huomenna hyvästä ja ylihuomenna molempia. Terveysuutisia ahmiva lukija on syystä ihmeissään. Julkaistu Tiede-lehdessä 1/2001 Pari vuotta sitten monelta suomalaiselta takertui aamun uutispuuro kurkkuun. Otsikot kertoivat, ettei kuitu suojaa suolistosyövältä. Tuliko lusikoitua turhaan kaurapuuroa kaikki nämä vuodet? Viesti kummastutti, sillä terveysvalistajat olivat vuosikymmeniä toitottaneet, että viljatuotteiden ja kasvisten sisältämä kuitu nopeuttaa ruoan kulkua paksusuolessa ja vähentää seinämän altistumista karsinogeeneille. Soppaa hämmensi entisestään se, ettei tulos hetkauttanut tiedeyhteisön uskoa vallitseviin ravintosuosituksiin. Kuitua sopii popsia varmuuden vuoksi entiseen tahtiin, lausuivat uutista kommentoineet tutkijat. Kriittinen kuluttaja saattaa puolestaan kysyä, tuleeko muutaman vuoden päästä uusi tutkimus, joka tyrmää nämä havainnot ja palauttaa asiat takaisin lähtöruutuun. Takaiskut kuuluvat tutkimukseen - Se on mahdollista, sanoo Antti Aro Kansanterveyslaitoksesta. Ravitsemusosaston tutkimusprofessori myöntää, että kuitu-uutiset ovat olleet tutkijoille kiusallisia, mutta takaiskut kuuluvat tieteen luonteeseen: ajan ja lisätutkimusten myötä jotkin käsitykset varmistuvat ja toiset kumotaan. - Tieteen tarjoama tieto on epävarmaa, totta toistaiseksi, Aro korostaa. Usein uudet menetelmät ja aiempaa huolellisemmat tutkimukset suistavat vanhat totuudet jalustalta. Näin on käynyt myös kuidun tapauksessa. Syöpäsuoja on karissut, mutta samalla on tullut muuta tilalle. - Kuitupitoinen ruokavalio näyttää ehkäisevän sydän- ja verisuonitauteja sekä diabetesta, Aro huomauttaa. Ainakin kunnes toisin osoitetaan."

Päivän ohjelman vieras, emeritusprofessori Pentti Tuohimaa on tukinut Tampereen yliopistossa D-vitamiinia. Merkittävää on ollut huomata, että kalsidioli, joka on yksi D-vitamiinin muoto, on hormonaalisesti aktiivinen. Se taas merkitsee sitä, että d-vitamiini vaikuttaa ihmisen terveyteen paljon laajemmin, kuin mitä on tähän asti luultu. - D-vitamiinin puutos saattaa lisätä riskiä kaikkiin vanhenemiseen liittyviin kroonisiin sairauksiin, Pentti Tuohimaa sanoi päivän ohjelmassa. Toisaalta myös liian suuret D-vitamiinipitoisuudet lisäävät sairastuvuutta. - D-vitamiinin vaikutus tautiriskeihin on U-kirjaimen muotoinen eli sekä hyvin matalilla että hyvin korkeilla D-vitamiinipitoisuuksilla sairastumisriski lisääntyy, Tuohimaa selitti. - Englantilaisen tutkimuksen mukaan lapsena koetut palamiset auringossa vähentävät riskiä sairastua eturauhassyöpään.

"Tässä kappaleessa käsitellään oleellisimpia eroja erityisesti arginiinin ja metioniinin ja niihin oleellisesti liittyvien muiden aminohappojen määrissä eli niiden aminohappojen määrissä, joilla ilmeisesti on eniten vaikutuksia eri kansansairauksiin ja elinikään. Nisäkkäille välttämättömiä aminohappoja on enemmän eläin- kuin kasviperäisessä proteiinissa. Puhtaassa kasvisruokavaliossa välttämättömien aminohappojen saanti voi rajoittaa proteiinisynteesiä ja johtaa puutostiloihin. Aliravitsemustilanteissa puutostilat voivat olla henkeä uhkaavia. On kuitenkin myös korkealaatuisia kasviproteiineja, joissa on paljon välttämättömiä aminohappoja. Soija on tässä suhteessa yleisimmin tunnettu. Soijaproteiinissa on esimerkiksi välttämättömiä haaraketjuisia aminohappoja yhtä paljon kuin lihaproteiineissa. Kuitenkin maito sisältää vielä soijaa ja lihaa enemmän haaraketjuisia aminohappoja.

"Glutamiinihappo tai glutamaatti, joka on sen anioninen muoto, on yleisin ravinnon eläinperäinen proteiini ja se on solujen metabolian määrällisesti tärkeimpiä aminohappoja. 16 % lihan ja 20 % maidon proteiineista on glutamiinihappoa. Eniten glutamiinihappoa ravinnostaan saavat vastasyntyneet. Rintarauhasessa on selektiivinen aminohappojen kuljetusmekanismi niin että glutamaatin pitoisuus nousee maidossa 40-kertaiseksi plasmaan verrattuna. Muiden aminohappojen pitoisuudet ovat 1-15-kertaisia äidinmaidossa plasmaan verrattuna (Ramirez, 2001). Vastasyntyneet saavat äidinmaidossa 5 g/kg proteiinia päivässä (Koletzko, 2002) ja tästä on glutamiinihappoa noin 1 g/kg."

"Mosambikissa eteläisessä Afrikassa eläneet ihmiset ovat syöneet viljakasvi durran jyviä jo 105 000 vuotta sitten, päättelee kanadalainen tutkijaryhmä. Jos päätelmä pitää paikkansa, se aikaistaa ihmislajin viljan jyvien syömistä 80 000 vuodella. Johtopäätös perustuu syvästä luolasta löytyneissä kiviesineissä olleiden tärkkelysjyvästen analyysiin. Tätä ennen varhaisin tunnettu viljanjyvien hyödyntäminen on todistettavasti tapahtunut Välimeren itäpäässä, Israelin alueelta löydetyllä kivikautisella asuinpaikalla joka on ajoitettu 23 000 vuoden taakse. Viljansiemenien syöminen aikaistuisi löydön perusteella melkoisesti suuri eivätkä kaikki asiantuntijat ole vakuuttuneita kanadalaistutkijoiden tulkinnasta. Nykyihmislaji on syntynyt noin 150 -200 000 vuotta sitten Afrikassa. Näiden ihmisten elämäntavat eivät poikenneet muista samaan aikaan eläneistä hominiineista. 100 000 vuotta sitten ruokavalion on oletettu koostuneen kasvi- ja eläinkunnan tuotteista kuten kasvien juurista, pähkinöistä ja hedelmistä ja satunnaisista lihanpaloista. Viljakasvien jyvät ovat pienempiä ja vaikeammin valmistettavia kuin monet muut, joten niiden hyödyntämisen on päätelty alkaneen vasta myöhemmin. Viljan viljely alkoi noin 15 000-10 000 vuotta sitten mutta ensin on syöty villien kantalajien jyviä."

"D-vitamiinin saantisuositus moninkertaistettava Kansainvälinen paine D-vitamiinin saantisuosituksen korottamiseksi kasvaa. Suomessa viranomaissuositus aikuisille on 7,5 mikrogrammaa. Kalifornian yliopiston 18-henkinen tiedemiesryhmä vaatii suosituksen nostamista 2000 kansainväliseen yksikköön eli 50 mikrogrammaan. Suiomessa Pekka Puska haraa vastaan. Tohtori Anthony W. Norman ja hänen tiedemiesryhmänsä kutsuvat maailman muita tutkijoita toimiin ("call to action") aikuisten ihmisten D-vitamiinin saantisuosituksen nostamiseksi 50 mikrogrammaan päivässä. Normanin laatima pääkirjoitus D-vitamiinista julkaistiin joulukuun American Journal of Nutritionissa (linkki lopussa). "Päättäjien on syytä perehtyä tieteellisiin tutkimuksiin, jotka puoltavat suosituksen nostamista", sanoo tiedemiesryhmä. Se suosittelee elintarvikkeiden rikastamista D-vitamiinilla ja D-vitamiinin käyttöä ravintolisänä. Yhdysvalloissa viranomaissuositus on alle 50-vuotiaille aikuisille 5 µg, 51-70 -vuotiaille 10 µg ja yli 70-vuotiaille 15 µg. Suomessa suositus on 7,5 µg alle 60-vuotiaille ja 10 µg sitä vanhemmille. "Amerikkalaiset tiedemiehet allekirjoittivat lausunnon, jonka mukaan aikuisen [amerikkalaisen] ihmisen D3-vitamiinin tarve on 2000 kansainvälistä yksikköä [eli 50 mikrogrammaa] vuorokaudessa", sanoo Norman. "Suositeltu annos on täysin turvallinen", hän korostaa ja viittaa Yhdysvaltain tiedeakatemian (National Academy of Sciences) lausuntoon."