Group items tagged

Kalsiumaineenvaihdunnan häiriöt ilmenevät hyper- tai hypokalsemiana, hyperkalsiuriana tai luuston aineenvaihduntahäiriöinä (osteoporoosi, osteomalasia, riisitauti, renaalinen osteodystrofia, Pagetin tauti). Epäiltäessä kalsiumaineenvaihdunnan häiriöitä voidaan käyttää seuraavanlaisia tutkimuksia: seerumin ja virtsan kalsium, seerumin ionosoitu kalsium, seerumin fosfaatti, albumiini, alkaalinen fosfataasi ja tarvittaessa sen isoentsyymit, kreatiniini, kloridi ja PTH. PTH:sta on mahdollista määrittää intakti PTH sekä sen keskimolekyyli- ja N-terminaalifragmentti. Luun aineenvaihdunnan biokemiallisia mittareita voidaan käyttää kuvantamaan luun hajoamista ja/tai rakentumista. Luun rakentumisen seerumimarkkereita ovat osteokalsiini ja tyypin 1 prokollageenin aminoterminaalinen propeptidi (PINP). Vastaavasti luunhajoamista kuvastavat virtsan ja seerumin tyypin 1 kollageenin aminoterminaalinen telopeptidi (NTx) sekä seerumin tartraattiresistentti alkalinen fosfataasi (TRAP). Luuston tilaa voidaan selvittää röntgenologisesti natiivikuvin (destruktiot, murtumat ja valemurtumat, resorptio- ja osteoskleroosipesäkkeet). Luun mineraalipitoisuuden määrittämisessä käytetään tiheysmittareita. Koepalan otto luustosta tulee kyseeseen erikoistilanteissa histologisen diagnoosin saamiseksi. Hyperkalsemia Hyperkalsemia on monasti sattumalöydös varsin vähäoireisella epämääräisiä vaivoja valittavalla potilaalla. Tavallisimmat oireet on esitetty taulukossa 1. Tyypillinen hyperkalsemiapotilas on epämääräisistä neuropsykiatrisista oireista kärsivä henkilö. Aikaisemmin tyypilliset munuaiskivipotilaat ovat jäämässä selvään vähemmistöön. Vanhuksilla hyperkalsemia voi aiheuttaa dementian kaltaisen sekavuustilan. Mikäli S-Ca on alle 3 mmol/l, voidaan potilas tutkia rauhassa polikliinisesti. Mikäli arvo sen sijaan on selvästi yli 3 mmol/l ja se vielä nousee perättäisissä mittauksissa, on tutkimuksia kiirehdittävä. Kalsiumarvon

"Osteoporoosin aiheuttama luun haurastuminen ja siihen liittyvät luunmurtumat ovat jo nyt kansanterveydellisesti merkittävä ongelma. Lähes puolet yli 50-vuotiaista naisista tulee loppuelämänsä aikana saamaan jonkin osteoporoottisen luunmurtuman. Suomessa arvioidaan olevan n. 400 000 osteoporoosia sairastavaa potilasta, osteoporoottisia murtumia Suomessa syntyy n. 40 000 vuosittain, näistä lonkkamurtumia on n. 8000. Lonkkamurtumien määrän ennustetaan lähes kolminkertaistuvan vuoteen 2030 mennessä. Luuta muodostetaan ja hajotetaan läpi koko elämän. Kasvukauden ajan uutta luuta muodostuu enemmin kuin hajoaa. Luut saavuttavat perintötekijöiden määräämän huippumassansas suotuisissa ympäristöolosuhteissa noin 20-vuoden iässä. Terveellä aikuisella luun määrä pysyy vakiona, jos elintavat ovat terveelliset. Vaihdevuosi-ikää lähestyttäessä luun määrä alkaa naisella vähentyä, miehilläkin luun määrä vähenee ikääntymisen myötä. Kun luuntiheys on DEXA-mittauksessa n. 25-30 prosenttia alle nuoren aikuisen keskimääräisen luuntiheyden, on diagnoosina osteoporoosi ( T-score