Terveys

Lääkäri Juha-Petri Ruoholan väitöskirjan mukaan liian vähäinen D-vitamiinin saanti voi altistaa rasitusmurtumien syntymiselle urheilijoille. Tutkimuksen mukaan murtumapotilailla oli selkeästi normaalia alhaisemmat D-vitamiinitasot. On olemassa erityinen TRACP5b-entsyymi (tartrate-resistant acid phosphatase 5b), joka antaa aika selvän kuvan luun hajotuksen määrästä elimistössä. Tätä entsyymiä mitataan osteoporoosin (luukato) diagnostiikassa ja yllätyksettömästi sama entsyymi soveltui myös rasitusmurtumien osoittamiseen. Kohonnut seerumin TRACP5b-arvo nosti murtuman todennäköisyyden kahdeksankertaiseksi verrokkeihin nähden näissä Ruoholan tutkimuksissa. D-vitamiinia voi siis lämpimästi suositella urheilijoille varsinkin talvikuukausina, jolloin auringon kautta saatava D-vitamiinivaikutus on Suomessa lähes olematon.

sunnuntai, lokakuu 19, 2008\nSuomessa oli huono kesä - pitäisikö olla huolestunut D-vitamiinin riittävyydestä?\n*\nKirjoitettu 25.9.2008. Tätä kirjoitusta kommentoidaan vilkkaasti ja asiantuntevasti! Jo 61 kommenttia 19.10.2008. Sano sinäkin mielipiteesi D-vitamiinista! Ystäväni Christel Lamberg-Allardt on valittu Valtion ravitsemusneuvottelukunnan asiantuntijajäseneksi (Osteoporoosiliitto). Uskoisin D-vitamiiniasian tarkentumiseen, ehkä jopa D-vitamiinisuositusten nostamiseen. \n\nMatti Narkia tarjoaa hienon vinkin englanninkielen taitoisille: Lukekaa tohtori John Cannellin uutiskirjeitä D-vitamiinista. Viimeisin löytyy tästä. Koko portaali on erittäin mielenkiintoinen! Kiitos vihjeestä.

D-vitamiinikeskustelu sfnet.keskustelu.terveys -ryhmässä vuodelta 2005. Mukana mm. Matti Narkia ja Juhana Harju. Osa 1

D-vitamiinikeskustelu sfnet.keskustelu.terveys -ryhmässä vuodelta 2005. Mukana mm. Matti Narkia ja Juhana Harju. Osa 2

D-vitamiinikeskustelu sfnet.keskustelu.terveys -ryhmässä vuodelta 2005. Mukana mm. Matti Narkia ja Juhana Harju. Osa 3

Tällä hetkellä suomalaisten 3-60-vuotiaiden D-vitamiinin saantisuositus on 7,5 mikrogrammaa päivässä. Osa tutkijoista olisi valmis nostamaan saantisuosituksia rajustikin. Lamberg-Allardtin mielestä suositusta voisi nostaa hieman. Asian pulmalliseksi tekee se, että rasvaliukoinen D-vitamiini on elintärkeä, mutta myrkyllinen aine. "Emme tiedä mitä seuraa, jos sitä pitkällä tähtäimellä saa liikaa", Lamberg-Allardt sanoo.

"Nykyiset suositukset D-vitamiinin saannille ovat liian alhaiset, jotta D-vitamiinista olisi hyötyä vanhusten kaatumisten ehkäisyssä, summaa British Medical Journalissa julkaistu tutkimusanalyysi. Kansainvälisen tutkijaryhmän toteuttaman meta-analyysin mukaan vanhusten kaatumisriski vähenee viidenneksellä, kun päivittäinen D-vitamiinin saantitaso on välillä 17,5 - 25 mikrogrammaa. Alle 17,5 mikrogramman jäävästä D-vitamiinin saannista ei analyysin mukaan ole hyötyä kaatumisten ehkäisyssä. D-vitamiini vähentää vanhusten kaatumisriskiä, koska se parantaa lihasten toimintaa.

SUOMALAISTEN KANSANRAVITSEMUS RAVITSEMUSSUOSITUKSET JA TOIMINTAOHJELMA Yleiset ravitsemussuositukset terveelle väestölle Valtion ravitsemusneuvottelukunta on antanut uusimmat suomalaiset ravitsemussuositukset vuonna 2005. Sosiaali- ja terveysministeriö on uudistanut D-vitamiinivalmisteiden käyttösuositukset vuonna 2003. Toimintaohjelma kansallisten ravitsemussuositusten toteuttamiseksi on julkaistu vuonna 2003. Valtion ravitsemusneuvottelukunnan julkaisemia ruokamallikuvia saa käyttää vapaasti opetuskäyttössä, kunhan lähde mainitaan. © Valtion ravitsemusneuvottelukunta

Suomalaisten ravitsemussuositusten mukaan päivittäisen D-vitamiinisaannin tulisi olla ennen 70 ikävuotta 7,5 µg/VRK ja 10 µg/VRK sen jälkeen. Tällaisella saannilla elimistön D-vitamiinin tarve ei tule koskaan turvattua ilman riittäviä erillisiä D-vitamiinilisiä tai "etelän aurinkolomia". Valtion Ravitsemusneuvottelukunnan vuonna 2004 laatimat suositukset ovatkin aikansa eläneitä eivätkä nykytiedon mukaan turvaa väestön D-vitamiinin tarvetta. D-vitamiinireseptoreita, jotka yhdessä D-vitamiinin kanssa toimivat solun sisäisinä säätelijöinä, on mm aivoissa, eturauhasessa, rintarauhasessa, paksussa suolessa ja vasta-aineita tuottavissa soluissa. D-vitamiini säätelee yli 200 geeniä, joista osa säätelee solujen lisääntymistä, erilaistumista, kuolemaa ja verisuonten syntyä. Riittävän D-vitamiinin saanti vähentää tutkimustiedon mukaan selvästi riskiä sairastua eturauhasen, rintarauhasen ja imukudoksen syöpiin, diabetekseen ja sydän- ja verisuonisairauksiin - siis sairauksiin, jotka ovat suomalaisten suuria terveysongelmia. Lisätietoja: Olli Simonen, Suomen Osteoporoosiliiton pj puh 044-3080306 ( D-vitamiinin puute kansanterveyshaasteena) Christel Lamberg-Allardt, professori, puh 09-19158266 tai 040-5769500 (väestön D-vitamiinin tarve ja saanti) Hannu Aro, professori puh 040-353 7644 (osteoporoosin, -malasian ja murtumien diagnostiikka ja hoito)

"Saantisuosituksia muutetaan aikaisintaan vuonna 2012, jolloin Pohjoismaat niitä yhdessä pohtivat. Asiantuntija kuitenkin neuvoo, että nykyisen virallisen suosituksen voi hyvin ylittää, kunhan pysyttelee alle 50 mikrogramman päiväannoksessa. Hyötyä siitä on varsinkin yli kuusikymppisille. Hyvä nyrkkisääntö on Lamberg-Allardtin mukaan 20 mikrogrammaa päivässä aikuisille ja 10 mikrogrammaa pikkulapsille."

"28.11.2009 Suolakiteitä. Kuva: Mark Schellhase/Wikimedia Commons. Suolan vähentäminen pelastaisi miljoonia Liika suolan käyttö on tunnetusti epäterveellistä. Silti moni suomalainen ja valtaosa maailman ihmisistä syö sitä noin kymmenen grammaa päivässä, mikä on kaksinkertaisesti suosituksia enemmän. Jos suolan käyttö vähenisi viidellä grammalla, vähentyisivät sydän- ja verisuonitaudit lähes neljänneksen ja aivohalvaukset lähes viidenneksen. Arviolta 1,2 miljoonaa aivohalvausta jäisi tapahtumatta ja 3 miljoonaa sydän- ja verisuonitautien tulematta joka vuosi. "

"Osteoporoosin aiheuttama luun haurastuminen ja siihen liittyvät luunmurtumat ovat jo nyt kansanterveydellisesti merkittävä ongelma. Lähes puolet yli 50-vuotiaista naisista tulee loppuelämänsä aikana saamaan jonkin osteoporoottisen luunmurtuman. Suomessa arvioidaan olevan n. 400 000 osteoporoosia sairastavaa potilasta, osteoporoottisia murtumia Suomessa syntyy n. 40 000 vuosittain, näistä lonkkamurtumia on n. 8000. Lonkkamurtumien määrän ennustetaan lähes kolminkertaistuvan vuoteen 2030 mennessä. Luuta muodostetaan ja hajotetaan läpi koko elämän. Kasvukauden ajan uutta luuta muodostuu enemmin kuin hajoaa. Luut saavuttavat perintötekijöiden määräämän huippumassansas suotuisissa ympäristöolosuhteissa noin 20-vuoden iässä. Terveellä aikuisella luun määrä pysyy vakiona, jos elintavat ovat terveelliset. Vaihdevuosi-ikää lähestyttäessä luun määrä alkaa naisella vähentyä, miehilläkin luun määrä vähenee ikääntymisen myötä. Kun luuntiheys on DEXA-mittauksessa n. 25-30 prosenttia alle nuoren aikuisen keskimääräisen luuntiheyden, on diagnoosina osteoporoosi ( T-score

Laboratoriokokeiden tuloslistassa annetaan yleensä suluissa niin sanotut normaaliarvot eli ne rajat, joiden välissä tulos on vielä "normaali". Sana normaali on lainausmerkeissä siksi, että sitä termiä ei haluta lääketieteessä käyttää, koska ei ole mitään jyrkkää rajaa sille, mikä on normaalia ja mikä ei. Viitearvot ilmoittavat, että 95 %:lla terveistä ihmisistä arvot ovat annettujen lukujen välissä. Noin viidellä prosentilla terveistä ihmisistä tulos voi olla viitearvoa suurempi tai pienempi. Miksi ei pyritä sataan prosenttiin? Syynä on ihmisten suuri yksilöllisyys. Jos pyrittäisiin sataan prosenttiin eli siihen, että kaikki terveet sijoittuisivat viitearvojen sisälle, tulisi liikaa "vääriä normaaleja". Tämä tarkoittaa, että joillakin yksilöillä tulos olisi lähellä ylä- tai alarajaa mutta kuitenkin viitearvojen sisällä, vaikka heillä olisi sairaus. Normaaliarvojen sijasta ammattikielessä puhutaan viitearvoista. Ne saadaan, kun tutkitaan riittävän suuri joukko terveitä ihmisiä. Ihmiset ovat yksilöitä ja sen vuoksi jokaisen laboratoriotutkimuksen tulos on yksilöllinen ja vaihtelee tiettyjen rajojen sisällä. Viitearvot ilmoittavat, että 95 %:lla terveistä ihmisistä arvot ovat annettujen lukujen välissä. Noin viidellä prosentilla terveistä ihmisistä tulos voi olla viitearvoa suurempi tai pienempi. Miksi ei pyritä sataan prosenttiin? Syynä on ihmisten suuri yksilöllisyys. Jos pyrittäisiin sataan prosenttiin eli siihen, että kaikki terveet sijoittuisivat viitearvojen sisälle, tulisi liikaa "vääriä normaaleja". Tämä tarkoittaa, että joillakin yksilöillä tulos olisi lähellä ylä- tai alarajaa mutta kuitenkin viitearvojen sisällä, vaikka heillä olisi sairaus. Viitearvojen 95 prosentin sääntö merkitsee, että viidellä prosentilla terveistä ihmisistä laboratoriotulos on viitearvojen ulkopuolella. Vastaavasti, jos tutkimuksia tehdään samalle ihmiselle paljon, todennäköisyys viit

Matti Narkian ja Juhana Harjun (Jan) keskustelu 19.10.2004 sfnet.keskustelu.terveys -ryhmässä Ornishin deetistä, kasvissyönnistä, lihan- ja kalansyönnistä pienistä ja suurista LDL-hiukkasista yms. Tässä keskustelun alkuosa, viestit 1-25

Matti Narkian ja Juhana Harjun (Jan) keskustelu 19.10.2004 sfnet.keskustelu.terveys -ryhmässä Ornishin deetistä, kasvissyönnistä, lihan- ja kalansyönnistä pienistä ja suurista LDL-hiukkasista yms. Tässsä keskustelun loppuosa, viestit 26-39

"RAVINTONEUVOJA- JA TERAPEUTTIKOULUTUS: OPINTOJEN TAVOITTEET: Opiskelija on perehtynyt luontaislääketieteen ja länsimaisen lääketieteen mukaiseen tautien määritykseen, tutkimuksiin ja hoitoon. Hän hallitsee ihmisen anatomian ja fysiologian sekä neurologian, psykologian ja psykiatrian perusteet. Opiskelija tuntee suomalaiset ravitsemussuositukset ja pystyy arvioimaan suomalaisten ravitsemuksen vahvuuksia ja heikkouksia suositusten pohjalta. Opiskelija ymmärtää ruoansulatukseen ja elimistön aineenvaihduntaan liittyvät ilmiöt, tuntee energia- ja suojaravintoaineet sekä niiden tarpeen ja vaikutukset elimistöön. Opiskelija tuntee eri ikävaiheiden asettamat ravitsemukselliset erikoisvaatimukset ja osaa soveltaa tietämystään käytäntöön. Hän ymmärtää liikunnan ja ravitsemuksen välisen yhteyden sekä liikunnan merkityksen painonhallinnassa. Opiskelija pystyy analysoimaan erilaisten ruokavaliosuuntausten myönteisiä ja kielteisiä piirteitä, ja hän osaa laatia terveyttä tukevat ravitsemussuositukset. Opiskelija osaa valmistaa hygieenisesti, taloudellisesti ja ekologisesti terveys- ja terapiaruokaa. Hän hallitsee ravintoneuvonnan ja -terapian perusteet erikoistumisalueenaan mm. metabolinen oireyhtymä, ruuansulatuskanavan ongelmat, ravintoriippuvuudet sekä erityisryhmien ravitsemus. Opiskelijalla on valmiudet toimia itsenäisenä yrittäjänä alallaan. Hän tuntee terapeuttina toimimisen vastuun, velvoitteet ja oikeudet sekä osaa toimia eettisesti ja moraalisesti oikein hoitotilanteissa. Hän toimii ammatillisesti ja luottamusta herättävästi ja osaa tarvittaessa ohjata asiakkaan yhteiskunnan palvelujärjestelmien piiriin ja lääkärin hoitoon."

Helsingin yliopistossa on tarjolla ravitsemustieteen koulutusta, josta valmistutaan tutkintonimikkeellä elintarviketieteiden maisteri (180 + 120 op). Helsingissä ravitsemustiedettä pääaineenaan opiskelevat eivät valmistu laillistetuiksi ravitsemusterapeuteiksi, joksi voi valmistua ainoastaan Kuopion yliopistosta. Kuopiosta valmistuneiden tutkintonimike on terveystieteiden maisteri (180 + 120op). Toki myös Helsingissä ravitsemustiedettä opiskelleet voivat työskennellä hyvin moninaisissa ravitsemusneuvontaan liittyvissä asiantuntijatason osaamista vaativissa tehtävissä, mutta Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen (nyk. Valvira) myöntämää oikeutta toimia laillistettuna ammattihenkilönä heillä ei ole. Sipoosta löytyy yksityinen Terveysopisto Salus, jonka tarjontaan kuuluu ravintoneuvojan koulutusta, mutta varsinaisesti Saluksessa annettava koulutus ei pätevöitä mihinkään tiettyyn ammattiin. Saluksen tarjoama koulutus on tarkoitettu pääasiassa terveydenhoitoalalla jo työskenteleville henkilöille.

"Kuopion yliopistossa suunnitellaan laajaa tutkimusta D-vitamiinin terveysvaikutuksista. Vuoden 2011 alussa alkavaksi kaavaillussa tutkimuksessa selvitettäisiin kokeellisesti, onko lisääntyneestä D-vitamiinin määrästä apua sydän- ja verisuonisairauksien sekä syövän ehkäisemisessä. Tällä hetkellä hanke odottaa vielä lopullista rahoitusta, mutta tutkijaryhmä on erittäin toiveikas, että tutkimus päästäisiin aloittamaan suunnitellusti tammikuussa 2011."

Kalsiumaineenvaihdunnan häiriöt ilmenevät hyper- tai hypokalsemiana, hyperkalsiuriana tai luuston aineenvaihduntahäiriöinä (osteoporoosi, osteomalasia, riisitauti, renaalinen osteodystrofia, Pagetin tauti). Epäiltäessä kalsiumaineenvaihdunnan häiriöitä voidaan käyttää seuraavanlaisia tutkimuksia: seerumin ja virtsan kalsium, seerumin ionosoitu kalsium, seerumin fosfaatti, albumiini, alkaalinen fosfataasi ja tarvittaessa sen isoentsyymit, kreatiniini, kloridi ja PTH. PTH:sta on mahdollista määrittää intakti PTH sekä sen keskimolekyyli- ja N-terminaalifragmentti. Luun aineenvaihdunnan biokemiallisia mittareita voidaan käyttää kuvantamaan luun hajoamista ja/tai rakentumista. Luun rakentumisen seerumimarkkereita ovat osteokalsiini ja tyypin 1 prokollageenin aminoterminaalinen propeptidi (PINP). Vastaavasti luunhajoamista kuvastavat virtsan ja seerumin tyypin 1 kollageenin aminoterminaalinen telopeptidi (NTx) sekä seerumin tartraattiresistentti alkalinen fosfataasi (TRAP). Luuston tilaa voidaan selvittää röntgenologisesti natiivikuvin (destruktiot, murtumat ja valemurtumat, resorptio- ja osteoskleroosipesäkkeet). Luun mineraalipitoisuuden määrittämisessä käytetään tiheysmittareita. Koepalan otto luustosta tulee kyseeseen erikoistilanteissa histologisen diagnoosin saamiseksi. Hyperkalsemia Hyperkalsemia on monasti sattumalöydös varsin vähäoireisella epämääräisiä vaivoja valittavalla potilaalla. Tavallisimmat oireet on esitetty taulukossa 1. Tyypillinen hyperkalsemiapotilas on epämääräisistä neuropsykiatrisista oireista kärsivä henkilö. Aikaisemmin tyypilliset munuaiskivipotilaat ovat jäämässä selvään vähemmistöön. Vanhuksilla hyperkalsemia voi aiheuttaa dementian kaltaisen sekavuustilan. Mikäli S-Ca on alle 3 mmol/l, voidaan potilas tutkia rauhassa polikliinisesti. Mikäli arvo sen sijaan on selvästi yli 3 mmol/l ja se vielä nousee perättäisissä mittauksissa, on tutkimuksia kiirehdittävä. Kalsiumarvon