Group items tagged

"Vitamiinilisissä kannattaa suosia D3-vitamiinia On ilmeistä, että suomalaiset eivät saa ruoasta ja auringonvalosta riittävästi D-vitamiinia, niinpä onkin turvauduttava D-vitamiinilisiin. Kannattaa huomioida, että D-vitamiineissa on eroja. D2-valmisteet ovat tehottomampia kuin D3-valmisteet. D-vitamiinitason nostaminen kannattaa. Useissa tutkimuksissa on osoitettu, että jo pelkällä D-vitamiinilla pystytään vähentämään murtumia, kun potilaan D-vitamiinitaso saadaan yli 75 nmol/l. Tärkeä syy D-vitamiinin käyttöön on myös se, että D-vitamiinilla voidaan vähentää kaatumisia. D-vitamiinin on todettu parantavan ikäihmisillä lihasvoimaa ja tasapainoa ja sitä kautta vaikuttavan kaatumisriskiä pienentävästi. Erityishuomiota vaativat myös potilaat, joilta on poistettu mahalaukku tai joilla on imeytymishäiriöitä aiheuttava suolistosairaus. Heillä, kuten myös kirroosi- ja keliakiapotilailla, vaste ravinnosta saatuun D-vitamiiniin on muita huonompi. D-vitamiinilisän annosta voidaan joutua heidän kohdallaan nostamaan huomattavasti."

KARPPAUS KANNATTAA! Vähähiilihydraattisten ruokavalioiden vaikutus aikuisten ylipainoon ja terveyteen pitkällä aikavälillä Johanna Joutsen Heikki Laatikainen Opinnäytetyö Marraskuu 2009 Fysioterapian koulutusohjelma Hyvinvointiyksikkö Jyväskylän ammattikorkeakoulu

Suomalainen arvostettu D-vitamiinitutkija Christel Lamberg-Allardt rohkeni sanoa vihdoin ääneen sen, minkä D-vitamiinitutkimusta seuranneet ovat tienneet jo pitkään: D-vitamiinia kannattaa syödä yli nykyisten suositusten. Tämä kannattaa ottaa vakavasti kaikkien omasta ja läheisten terveydestään kiinnostuneiden. Koska ravitsemuspoliittinen päätöksenteko on hidasta, on syytä kuunnella tutkijaa: "Hyvä nyrkkisääntö on Lamberg-Allardtin mukaan 20 mikrogrammaa päivässä aikuisille ja 10 mikrogrammaa pikkulapsille" (Yle 24.11.2009). Nykyinen suositus on aikuisilla 10 mikrogrammaa, jonka alle jää suomalaisten keskimääräinen D-vitamiinin saanti. D-vitamiinin vallankumous on tapahtunut tieteessä nopeasti 2000-luvulla. D-vitamiinia tarvitaan ympäri elimistöä ja alhaisilla D-vitamiinitasoilla on ollut tutkimuksissa yhteys laajaan joukkoon kroonisia tauteja (ennen kaikkea syövät, sydän- ja verisuonitaudit, tyypin 1 diabetes, MS-tauti, infektiot ja osteoporoosi).

"Jyväskylän ammattikorkeakoulussa on tehty lajissaan ensimmäinen tutkimus Suomessa paljon keskustelua aiheuttaneesta vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta (VHH). Ruokavaliolla oli edullisia vaikutuksia aikuisten ylipainoon ja terveyteen. Vähähiilihydraattisia ruokavalioita (niitä on useita erilaisia) voidaan suositella ylipainoisille henkilöille. Laihdutustulokset olivat erinomaisia. Fysioterapiaopiskelijat Heikki Laatikainen ja Johanna Joutsen ovat 18.12.2009 julkaisseet tutkimuksensa "KARPPAUS KANNATTAA! : Vähähiilihydraattisten ruokavalioiden vaikutus aikuisten ylipainoon ja terveyteen pitkällä aikavälillä" Jyväskylän ammattikorkeakoulun palvelimella. Voit lukea koko tutkimuksen tästä (PDF-tiedosto"

"Pohjolan kitsas aurinko tarjoaa D-vitamiinia seuraavan kerran maaliskuussa. Talvella luustovitamiinit pitää tankata ruoasta tai purkista. Kala on D-vitamiininlähteistä parhaita. D on se aurinkovitamiini, jota jokainen muistaa lapsena napsineensa - onnekkaimmat Vitol-helmien tai peräti suklaan muodossa, karskimpien perheiden kasvatit kalanmaksaöljynä. Ilman D-vitamiinia ihmisen elimistö ei kykene käyttämään hyväkseen ruoasta tulevaa kalsiumia, ja se näkyy luustossa. Riisitauti on puutostautien klassikko, jota tavataan meillä yhä. Joka vuosi siihen sairastuu muutama pikkulapsi, jolle ei ole annettu D-vitamiinilisää. D-vitamiinin puute pehmentää aikuistenkin luustoa, mutta silloin taudin nimi on osteomalasia. D:n puutteen katsotaan olevan myös yksi osteoporoosin riskitekijöistä. - D-vitamiinin vajaus ei tunnu olossa eikä näy päälle, ennen kuin luut tosiaan alkavat pehmentyä. Omaa vitamiinitilannettaan kannattaa miettiä, jos ei syö lainkaan kalaa ja käyttää vain vähän D-vitaminoituja maitovalmisteita, toteaa dosentti Christel Lamberg-Allardt Helsingin yliopistosta."

"Vuoden pimeimpien kuukausien kynnyksellä jokaisen suomalaisen kannattaa pohtia omaa D-vitamiinin saantiaan, sillä erityisesti talvella monet kärsivät tietämättään D-vitamiinin puutteesta. Suomessa on tarpeeksi auringonvaloa ihon D-vitamiinin muodostukseen vain kesäisin keskipäivän tienoilla, joten ruoasta ja lisäravinteista saatavan D-vitamiinin merkitys korostuu pohjoisilla leveyspiireillä entisestään"

"Yhdysvaltalaistutkimuksen mukaan folaattilisät ehkäisevät adenoomakasvainten muodostumista henkilöillä, jotka saivat liian vähän folaattia ravinnostaan. Adenoomat ovat ns. hyvänlaatuisia kasvaimia, joista osa kehittyy varsinaiseksi syöväksi. Lisät eivät vaikuttaneet folaattia riittävästi saavien kasvainriskiin. Suurin vaikutus havaittiin folaattivajeisilla alkoholin suurkuluttajilla. Alkoholi pienentää veren folaattipitoisuutta. Yhdysvaltalaisten aineistossa on menetelmällisiä ongelmia, jotka vaikeuttavat tulosten tulkintaa. Tulokset kuitenkin viittaavat siihen, että folaattivajeen korjaaminen voi ehkäistä joidenkin sairastumista. Sen sijaan suolisyöpien rutiininomaiseen ehkäisyyn lisät eivät sovellu."

"Tässä kappaleessa käsitellään oleellisimpia eroja erityisesti arginiinin ja metioniinin ja niihin oleellisesti liittyvien muiden aminohappojen määrissä eli niiden aminohappojen määrissä, joilla ilmeisesti on eniten vaikutuksia eri kansansairauksiin ja elinikään. Nisäkkäille välttämättömiä aminohappoja on enemmän eläin- kuin kasviperäisessä proteiinissa. Puhtaassa kasvisruokavaliossa välttämättömien aminohappojen saanti voi rajoittaa proteiinisynteesiä ja johtaa puutostiloihin. Aliravitsemustilanteissa puutostilat voivat olla henkeä uhkaavia. On kuitenkin myös korkealaatuisia kasviproteiineja, joissa on paljon välttämättömiä aminohappoja. Soija on tässä suhteessa yleisimmin tunnettu. Soijaproteiinissa on esimerkiksi välttämättömiä haaraketjuisia aminohappoja yhtä paljon kuin lihaproteiineissa. Kuitenkin maito sisältää vielä soijaa ja lihaa enemmän haaraketjuisia aminohappoja.

"Sydänkohtausten tapahtumista ennustavat riskikertoimet olivat lähes identtiset kun arviointiin käytettiin HDL-kolesterolin ja muun kolesterolin määrää tai kun arviointi tehtiin kahdella apolipoproteiinilla. Toisin sanoen, molempia ei kannata mitata vaan valinnan voi tehdä sen mukaan mikä on mittaustilanteessa halvempaa ja käytännöllisempää. Mittaamista edeltävällä paastolla ei ollut vaikutusta riskikertoimiin, joten se ei näytä olevan välttämätöntä. Kolmanneksi, suoraan mitattu LDL-arvo tuotti samanlaiset riskikertoimet kuin ns. ei-HDL-kolesterolimäärä, joka saadaan vähentämällä mitattu HDL-määrä kokonaiskolesterolista."