Group items matching

in title, tags, annotations or url

D-vitamiini on yksi ihmisen tarvitsemista rasvaliukoisista vitamiineista. D-vitamiinin muotoja ovat kolekalsiferoli (D3) ja ergokalsiferoli (D2). Ihminen pystyy itsekin tuottamaan D-vitamiinia riittävässä auringonvalossa UVB-säteilyn vaikutuksesta. D-vitamiini on steroidihormoni, jonka esimuotoa muodostuu ihossa tai saadaan ruoasta. D-vitamiinin vaikutukset välittyvät vitamiinireseptorin (VDR) kautta. Reseptoreita on kaikissa soluissa keskushermosto mukaan lukien. Useat kliiniset ja kokeelliset tulokset osoittavat D-vitamiinin vaikuttavan aivojen toimintaan. D-vitamiini voi vähentää riskiä sairastua tyypin 2 diabetekseen[6]. Kansanterveyslaitoksen tutkijat seurasivat 17 vuotta noin 4000 suomalaisen naisen ja miehen terveydentilaa. Niillä henkilöillä, joiden veressä oli eniten D-vitamiinia, oli 40 % pienempi sairastumisriski verrattuna niihin, joiden veressä vitamiinia oli vähiten. Maailman terveysjärjestön (WHO:n) syöväntutkimuslaitos IARC Lyonissa analysoi 18 suurta D-vitamiinitutkimusta, joihin oli osallistunut 57 311 ihmistä[7]. Heidän terveydentilaansa oli seurattu lähes kuusi vuotta. Sinä aikana 4 777 heistä kuoli. D-vitamiinia ravintolisänä käyttäneiden kuolleisuus oli kahdeksan prosenttia pienempi kuin muiden. D-vitamiinilisän päiväannos vaihteli 7,5:stä 50 µg:aan; keskimäärin se oli 14 µg. D-vitamiinilisää käyttävien ihmisten veressä oli 1,5-5,2 kertaa enemmän tätä vitamiinia kuin muilla[8]. Lontoon King's Collegessa tehdyn tutkimuksen mukaan D-vitamiini lisää keuhkoissa tulehdusta vaimentavan tulehdussytokiinin, interleukiini 10:n (IL10:n) tuotantoa. Silloin astman oireet vähenevät, jopa sellaisilla potilailla, joihin kortisoni (deksametasoni) ei ole tehonnut[

Suomalainen arvostettu D-vitamiinitutkija Christel Lamberg-Allardt rohkeni sanoa vihdoin ääneen sen, minkä D-vitamiinitutkimusta seuranneet ovat tienneet jo pitkään: D-vitamiinia kannattaa syödä yli nykyisten suositusten. Tämä kannattaa ottaa vakavasti kaikkien omasta ja läheisten terveydestään kiinnostuneiden. Koska ravitsemuspoliittinen päätöksenteko on hidasta, on syytä kuunnella tutkijaa: "Hyvä nyrkkisääntö on Lamberg-Allardtin mukaan 20 mikrogrammaa päivässä aikuisille ja 10 mikrogrammaa pikkulapsille" (Yle 24.11.2009). Nykyinen suositus on aikuisilla 10 mikrogrammaa, jonka alle jää suomalaisten keskimääräinen D-vitamiinin saanti. D-vitamiinin vallankumous on tapahtunut tieteessä nopeasti 2000-luvulla. D-vitamiinia tarvitaan ympäri elimistöä ja alhaisilla D-vitamiinitasoilla on ollut tutkimuksissa yhteys laajaan joukkoon kroonisia tauteja (ennen kaikkea syövät, sydän- ja verisuonitaudit, tyypin 1 diabetes, MS-tauti, infektiot ja osteoporoosi).

"Kuluttajille on eräillä keskustelufoorumeilla yritelty uskotella, että öljypohjaiset D-vitamiinivalmisteet omaavat paremman biologisen hyväksikäytettävyyden kuin D-vitamiinitabletit, mutta tälle väitteelle ei löydy mitään tukea tieteellisestä kirjallisuudesta. Norjalaistutkimuksessa verrattiin D3-vitamiinia sisältävät multivitamiinitabletin ja D3-vitamiinia sisältävän kalaöljykapselin vaikutuksia seerumin (veren) 25-OH-D-vitamiinipitoisuuteen (S-25(OH)D). Koehenkilöt saivat neljän viikon ajan 10 mikrogrammaa D3-vitamiinia joko tableteista tai öljykapseleista. Tablettiryhmässä S-25(OH)D-pitoisuus nousi keskimäärin 35,8 nmol/l ja kapseliryhmässä 32,3 nmol/l. "We conclude that fish oil capsules and multivitamin tablets containing 10 microg cholecalciferol administered over a 4-week period produced a similar mean increase in s-25(OH)D concentration", päättelivät tutkijat. Vuotta aiemmin julkaistussa suomalaistutkimuksessa havaittiin, että D3-vitamiini imeytyy erilaisista leivistä samalla tehokkuudella kuin D-vitamiinivalmisteesta. Kanadalaistutkijat raportoivat juuston osalta samanlaisia tuloksia. Vuonna 2003 jenkkitutkijat totesivat, että "fat is not required for vitamin D to be bioavailable." Mainittakoon lopuksi, että D3-vitamiinitabletteihin lisätään yleensä D3-vitamiinivalmistetta, jossa on öljy jo valmiina. Ainesosaluetteloissa lukee lähes säännönmukaisesti "D3-vitamiinivalmiste" ja sen jälkeen suluissa pelkkä aktiiviaine eli "kolekalsiferoli" tai "sisältää mm. kolekalsiferolia ja soijaöljyä" tai jotain vastaavaa. Tämä D3-vitamiinivalmiste on sitten ympäröity täyteaineilla, jotka eivät vaikuta D3-vitamiinin imeytymiseen millään tavalla. Tabletti hajoaa hyvin nopeasti maha-suolikanavassa."

"Pohjolan kitsas aurinko tarjoaa D-vitamiinia seuraavan kerran maaliskuussa. Talvella luustovitamiinit pitää tankata ruoasta tai purkista. Kala on D-vitamiininlähteistä parhaita. D on se aurinkovitamiini, jota jokainen muistaa lapsena napsineensa - onnekkaimmat Vitol-helmien tai peräti suklaan muodossa, karskimpien perheiden kasvatit kalanmaksaöljynä. Ilman D-vitamiinia ihmisen elimistö ei kykene käyttämään hyväkseen ruoasta tulevaa kalsiumia, ja se näkyy luustossa. Riisitauti on puutostautien klassikko, jota tavataan meillä yhä. Joka vuosi siihen sairastuu muutama pikkulapsi, jolle ei ole annettu D-vitamiinilisää. D-vitamiinin puute pehmentää aikuistenkin luustoa, mutta silloin taudin nimi on osteomalasia. D:n puutteen katsotaan olevan myös yksi osteoporoosin riskitekijöistä. - D-vitamiinin vajaus ei tunnu olossa eikä näy päälle, ennen kuin luut tosiaan alkavat pehmentyä. Omaa vitamiinitilannettaan kannattaa miettiä, jos ei syö lainkaan kalaa ja käyttää vain vähän D-vitaminoituja maitovalmisteita, toteaa dosentti Christel Lamberg-Allardt Helsingin yliopistosta."

"Älä unohda D-vitamiinia Kalsiumin merkitys luuston hyvinvoinnin kannalta on pureutunut ihmisten mieliin tukevasti, mutta D-vitamiinin tärkeys luustolle on jostain syystä jäänyt vähemmälle huomiolle. Se on luiden haurastumisen ehkäisyn kannalta kuitenkin yhtä ratkaisevan tärkeässä asemassa kuin kalsiumkin. Ihminen saa D-vitamiinia erityisesti auringonvalosta, joka tekee suomalaisista pohjoisen pallonpuoliskon valottomuuden "uhreja". - Suomalaiset eivät saa riittävästi auringonvaloa, minkä takia kärsimme D-vitamiinin puutteesta oikeastaan ympäri vuoden, Tuppurainen kertoo. D-vitamiinin saaminen tulisikin turvata toisin keinoin, esimerkiksi ruokavalion avulla: luustolle korvaamattoman arvokasta vitamiinia saa etenkin kalasta."

"Vitamiinilisissä kannattaa suosia D3-vitamiinia On ilmeistä, että suomalaiset eivät saa ruoasta ja auringonvalosta riittävästi D-vitamiinia, niinpä onkin turvauduttava D-vitamiinilisiin. Kannattaa huomioida, että D-vitamiineissa on eroja. D2-valmisteet ovat tehottomampia kuin D3-valmisteet. D-vitamiinitason nostaminen kannattaa. Useissa tutkimuksissa on osoitettu, että jo pelkällä D-vitamiinilla pystytään vähentämään murtumia, kun potilaan D-vitamiinitaso saadaan yli 75 nmol/l. Tärkeä syy D-vitamiinin käyttöön on myös se, että D-vitamiinilla voidaan vähentää kaatumisia. D-vitamiinin on todettu parantavan ikäihmisillä lihasvoimaa ja tasapainoa ja sitä kautta vaikuttavan kaatumisriskiä pienentävästi. Erityishuomiota vaativat myös potilaat, joilta on poistettu mahalaukku tai joilla on imeytymishäiriöitä aiheuttava suolistosairaus. Heillä, kuten myös kirroosi- ja keliakiapotilailla, vaste ravinnosta saatuun D-vitamiiniin on muita huonompi. D-vitamiinilisän annosta voidaan joutua heidän kohdallaan nostamaan huomattavasti."

"D-vitamiini on noussut aivan uuteen valoon uusien tutkimusten myötä. Se on monipuolisesti vaikuttava hormoni, joka säätää tuhansien geenien toimintoja. D-vitamiini kohentaa yleiskuntoa, lihasvoimaa, kestävyyttä ja ketteryyttä sekä ehkäisee sikainfluenssaa, kausiflunssaa ja muita infektioita, allergioita (mm. atooppista ihottumaa), astmaa, Chrohnin tautia, diabetesta, MS-tautia, munuaistauteja, reumatauteja, sydän- ja verisuonitauteja sekä syöpää. Riittävä D-vitamiinin saanti ehkäisee ennenaikaista kuolemaa. Maailman Terveysjärjestön tutkimuksen mukaan D-vitamiinilisä voi pidentää tervettä elinaikaa jopa kahdeksalla vuodella. D-vitamiinin vajaus veressä ja kudoksissa johtuu ensisijaisesti auringonvalon puutteesta. Myös yksipuolinen ruokavalio (rasvaisen kalan vähyys) ja geenivirhe ovat puutteen syytekijöitä. Viranomaissuositus 3-60-vuotiaille ihmisille on 7,5 mikrogrammaa (µg) ja alle 3-vuotiaille ja yli 60-vuotiaille 10 µg D-vitamiinia päivässä. Tämäkään suositus ei toteudu, sillä suomalainen nainen saa D-vitamiinia keskimäärin 5 ja mies 7 µg/vrk. Ikääntyvien saanti on vieläkin vähäisempää ja piilevä puute yleistä. D-vitamiinin todellinen tarve on vähintään kymmenkertainen nykyiseen suositukseen nähden. Suosituksen nostoa on vaadittu jo pari vuotta, mutta Pekka Puskan johtama valtion ravitsemusheuvottelukunta on haluton nostamaan sitä ennen vuotta 2012. "

Onko D-vitamiini ihmelääke? Auringosta tai purkista saatavan supervitamiinin väitetään suojaavan syövältä, sydänsairauksilta, sikainfluenssalta, masennukselta ja auttavan jopa laihtumaan.\n\nMonet kokevat kaamosmasennuksen helpottavan, kun syövät riittävän korkeita määriä D-vitamiinia.\n\nKuulostaa liian hyvältä ollakseen totta. Vanha tuttu D-vitamiini onkin yhtäkkiä kuin taikajuoma, joka auttaa melkein mihin tahansa. Se laihduttaa, ehkäisee syöpää, laskee verenpainetta, kohottaa mielialaa. Vitamiini tuntuu tekevän melkein mitä tahansa, kunhan se on positiivista. Uusista hyötyvaikutuksista kerrotaan päivittäin. Time-lehti julisti jo pari vuotta sitten D-vitamiinin saannin ja vaikutuksien selvittämisen yhdeksi tieteen tärkeimmistä tutkimuskohteista! "D-vitamiini on hyvä tietokilpailukysymys, kun kysytään, mihin sairauteen sen puute ei näytä jotenkin liittyvän", toteaa Jouni Karhu. Hänet tunnetaan verkkokeskusteluissa väsymättömästi D-vitamiinia suitsuttavana nimimerkki Neonomidena, jonka monipuolisten tietojen innoittamana monet ovat marssineet apteekin vitamiinihyllylle tai tilanneet D-pillereitä verkkokaupasta.

"D-vitamiinin puute on yleistä ikääntyvillä ihmisillä ja se heikentää aivotoimintaa, osoittaa uusi tutkimus. Suosittelen ikääntyville D-vitamiinia päivittäin niin paljon, että seerumin D-vitamiinin pitoisuus (25-OHD) ylittää 75 nmol/l. Yleensä siihen tarvitaan vähintään 50- 75 mikrogrammaa D-vitamiinia päivässä. Bostonissa vuosina 2003-2007 tehtyyn tutkimukseen osallistui 318 kotipalvelun piirissä olevaa henkilöä, iältään 65-99 vuotta (keski-ikä 73 vuotta). Heistä 231 (72,6 %) oli naisia. Kaikista mitattiin seerumin D-vitamiinin pitoisuus (25-OHD). Hyvin matalia pitoisuuksia (alle 25 nmol/l) oli 14,5 prosentill"

"Riittävä D-vitamiinin saanti saattaa parantaa eturauhassyöpää sairastavien ennustetta. Tähän viittaa tuore norjalaistutkimus, johon osallistui 160 eturauhassyöpää sairastavaa miestä. Tulokset julkaistiin British Journal of Cancer -lehdessä. Tulosten perusteella runsaasti tai kohtalaisesti D-vitamiinia saavat kuolivat noin nelivuotisen seurannan aikana selvästi epätodennäköisemmin kuin potilaat, joiden veressä oli vähänlaisesti D-vitamiinia. Vitamiinipitoisuudet oli mitattu ennen tutkimuksen alkamista. D-vitamiiniin liitetty vaikutus oli suurin potilailla, jotka olivat saaneet hormonihoitoja ennen verinäytteiden ottamista"

Riittävä D-vitamiinin saanti saattaa parantaa eturauhassyöpää sairastavien ennustetta. Tähän viittaa tuore norjalaistutkimus, johon osallistui 160 eturauhassyöpää sairastavaa miestä. Tulokset julkaistiin British Journal of Cancer -lehdessä. Tulosten perusteella runsaasti tai kohtalaisesti D-vitamiinia saavien kuolleisuus noin nelivuotisen seurannan aikana oli selvästi pienempi kuin potilaiden, joiden veressä oli vähänlaisesti D-vitamiinia. Vitamiinipitoisuudet oli mitattu ennen tutkimuksen alkamista

"Tällä sivulla mainitut lääkkeet voivat estää auringon valon UVB-säteitä muodostamasta ihossa D-vitamiinia ja D-vitamiinin imeytymistä ravinnosta ja ravintolisistä. Lääkkeiden käyttäjän D-vitamiinin pitoisuus seerumissa (S-D-25) voi olla pienempi kuin mikä on terveyden kannalta ihanteellista (75-250 nmol/l). Suomalaisten S-D-25 on muutoinkin keskimäärin vain noin 40 nmol/l, elleivät he käytä D-vitamiinilisiä. Lääkkeen säännöllinen käyttö voi siten vaatia tavallistakin suurempaa D-vitamiinin saantia ravintolisän muodossa. Orlistaatti (kauppanimiä Alli ja Xenical, laihdutuslääkkeitä, estävät rasvojen ja rasvaliukoisten vitamiinien imeytymistä suolesta vereen), barbituraatit (unilääkkeet), karbamatsepiini (epilepsialääke), kolestyramiini, simetidiini (Tagamet), kolestipoli, kortikosteroidit (kortisonit), famotidiini (käytetään liikahappoisuuteen), fosfenytoiini (epilepsialääke), isoniatsidi (tuberkuloosilääke, nitsatidiini (mahahaavalääke), fenobarbitaali (epilepsia- ja unilääke), fenytoiini (epilepsialääke), ranitidiini (mahahaavalääke), rifampiini eli fluvastatiini ja valproaatti (epilepsialääke)."

"D-vitamiini on nyt valtavan suosittu ravintolisä. Tähän asti tämän vitamiinin yliannostelun vaaroilla on peloteltu, mutta nyttemmin on käynyt ilmeiseksi, että pelottelu on ollut turhaa ja suorastaan turmiollista kansanterveydelle ja -taloudelle. Maailman johtavat sveitsiläiset ja amerikkalaiset D-vitamiinitutkijat esittävät arvionsa D-vitamiinin hyödyistä ja riskeistä luukadon ehkäisyssä. Voimassa olevat D-vitamiinin päivittäiset saantisuositukset - jotka vaihtelevat eri maissa 5 ja 15 mikrogramman (µg) välillä - voivat olla liian pienet tämän vitamiinin monipuolisten vaikutusten kannalta monien eri tautien ehkäisyssä, toteavat tutkijat kirjoituksensa alussa. He arvioivat suosituksia suurempien D-vitamiiniannosten hyötyjä ja punnitsivat mahdollisia riskejä erityisesti seerumin D-vitamiinin pitoisuuden (25-OHD, S-D-25) valossa. Arviointi perustuu satunnaistettuihin kaksoissokkokokeisiin, joista 8 käsitteli ikääntyvien ihmisten kaatumisia (N=2426) ja 12 luunmurtumia (N=42279). Tulokset osoittivat, että mitä suurempi S-D-25 oli, sitä vähemmän oli kaatumisia ja murtumia. Tosiin sanoen, suuri S-D-25 ehkäisee ikäihmisillä sekä kaatumisia että luunmurtumia. Ihanteellinen S-D-25 näyttää olevan 75-110 nmol/l, johon on mahdollista päästä nauttimalla ruoan lisänä D-vitamiinia 17,5-25 µg, päättelivät tutkijat edellä mainittujen poikkileikkaustutkimusten valossa. "

D-vitamiini vähentää merkittävästi riskiä sairastua tyypin 2 diabetekseen, raportoivat Kansanterveyslaitoksen tutkijat. He seurasivat 17 vuotta noin 4000 naisen ja miehen terveydentilaa. Niillä henkilöillä, joiden veressä oli eniten D-vitamiinia, oli 40 % pienempi sairastumisriski verrattuna niihin, joiden veressä vitamiinia oli vähiten. Terveysviranomaiset ovat tehneet valtavan karhunpalveluksen väestölle vähättelemällä vitamiinien hyötyjä ja liioittelemalla niiden vaaroja

"Onko kaamosmasennus D-vitamiinin puutostila? Saako ihminen D-vitamiinia solariumista tai kirkasvalohoidosta? Amerikkalaiset psykiatrit, psykologit ja D-vitaminitutkijat pohtivat nyt näitä kysymyksiä, jotka ovat ajankohtaisia myös Suomessa. D-vitamiinilisän vaikutusta kaamosmasennukseen ei ole tutkittu kovinkaan paljon, joten tietomme ovat vajavaisia. Vuonna 1993 Bostonissa tehdyssä pienessä kokeessa D-vitamiinista ei näyttänyt olevan toivottua hyötyä. Olisiko annettu annos ollut liian pieni? Vuonna 1999 julkaistun raportin mukaan suurempi D-vitamiiniannos oli tehokkaampaa kuin kirkasvalohoito. [Vuonna 1999 ilmestynyt australialainen 44 potilaan aineisto osoitti D-vitamiinilisän (10 ja 20 mikrogrammaa päivässä 5 vrk ajan) kohentavan terveiden ihmisten mielialaa talvella.] Viime aikoina D-vitamiinin piilevä puutos on yhdistetty myös ikääntyvien muistin heikkenemiseen ja

D-vitamiini on sekä ihossa syntyvä hormoni että suolistosta imeytyvä vitamiini. Vaatteettomalla alkuihmisellä iho todennäköisesti tuotti auringon ultraviolettisäteilyn vaikutuksesta tarpeeksi D-vitamiinia. Vaatteisiin verhoutunut nykyihminen elää alkuihmistä enemmän ravintoperäisen D-vitamiinin varassa. Sekä ihossa syntynyt että suolistosta imeytynyt D-vitamiini saatetaan elimistössä biologisesti aktiiviseen 1,25(OH)2D-vitamiinimuotoon kahden hydroksylaation kautta, joista ensimmäinen tapahtuu maksassa ja toinen munuaisissa. D-vitamiinin tärkein vaikutuskohta on suolisto, jossa se lisää sekä kalkin että fosfaatin imeytymistä ja turvaa näin luulle sen tärkeiden rakennusaineiden saannin. D-vitamiinin suorat luustovaikutukset ovat edelleenkin osin epäselviä ja todennäköisesti huomattavasti vähäisempiä merkitykseltään kuin D-vitamiinin vaikutukset kalsiumin ja fosfaatin imeytymiseen.

Päivän ohjelman vieras, emeritusprofessori Pentti Tuohimaa on tukinut Tampereen yliopistossa D-vitamiinia. Merkittävää on ollut huomata, että kalsidioli, joka on yksi D-vitamiinin muoto, on hormonaalisesti aktiivinen. Se taas merkitsee sitä, että d-vitamiini vaikuttaa ihmisen terveyteen paljon laajemmin, kuin mitä on tähän asti luultu. - D-vitamiinin puutos saattaa lisätä riskiä kaikkiin vanhenemiseen liittyviin kroonisiin sairauksiin, Pentti Tuohimaa sanoi päivän ohjelmassa. Toisaalta myös liian suuret D-vitamiinipitoisuudet lisäävät sairastuvuutta. - D-vitamiinin vaikutus tautiriskeihin on U-kirjaimen muotoinen eli sekä hyvin matalilla että hyvin korkeilla D-vitamiinipitoisuuksilla sairastumisriski lisääntyy, Tuohimaa selitti. - Englantilaisen tutkimuksen mukaan lapsena koetut palamiset auringossa vähentävät riskiä sairastua eturauhassyöpään.

"Helsingin Sanomat kertoo 13.12.03 suomalaistutkijoiden löydöstä seuraavasti: "Tampereen yliopiston anatomian professorin Pentti Tuohimaan ja solubiologian professorin Timo Ylikomin tutkimusryhmät ovat sekoittaneet D-vitamiinitutkimuksen koko mailmassa. Niiden mukaan D-vitamiinia ei ole olemassakaan, ei ainakaan sellaista kuin on luultu. Sitä vastoin tutkijat ovat löytäneet uuden hormonin ja sen myötä uuden hormonijärjestelmän. Havainto muuttaa käsityksiä syövän ja monien muiden tautien hoidosta, sillä hormoni vaikuttaakin koko elimistöön". Kirjoituksen mukaan tutkimusryhmän kiinalaisjäsen Yan-Ru Lou teki vuosi sitten mullistavan havainnon, jonka mukaan maksan tuottama kalsidioli, jota aikaisemmin on pidetty mitättömänä, on hormoni joka vaikuttaa kaikkiin kudoksiin. Se viestittää niille ympäristön tilasta, kertoo milloin niiden pitää jakautua, ja myös estää niitä jakautumasta. D-vitamiinin puutos saa kudokset villiintymään ja voi aiheuttaa syöpää. Tutkimuksen mukaan tämä maksan tuottama D-vitamiini ehkäisee eturauhassyöpää tai lykkää sen puhkeamista. Se vähentää myös rintasyövän, paksusuolen, peräsuolen, munuaisen, munasarjan, haiman, virtsarakon, ruokatorven, sappirakon ja mahalaukun syövän riskiä, samoin alttiutta sairastua lymfoomaan tai leukemiaan. Lamberg-Allardtin mukaan monet tutkimustulokset viittaavat siihen, että nykyinen D-vitamiinin saantisuositus ei riitä nostamaan veren kalsidiolipitoisuuksia sopivalle tasolle. D-vitamiinin liikasaanti on haitallista, mutta tällöin puhutaan aivan toisista annoksista kuin mitä ruuasta voi saada. "

"Saantisuositukset liian alhaisia D-vitamiinin mittayksikkönä käytetään mikrogrammaa (µg) ja kansainvälistä yksikköä (KY tai eng. IU). Tämänhetkinen suositus 3-60-vuotiaille on 7,5 mikrogrammaa (300 KY) vuorokaudessa. Aivan pienille lapsille, raskaana oleville ja yli 60-vuotiaille yleiset suositukset ovat hieman korkeammat (10µg eli 400 KY). Uusimpien tutkimusten valossa ne ovat kuitenkin aivan liian alhaiset. Nykyisin tutkijat pitävät täysin turvallisena jopa 50 mikrogramman päiväannosta. Arvioiden mukaan jopa puolet suomalaisista saa D-vitamiinia liian vähän. Matalimmillaan vitamiinitasot ovat tammi-maaliskuussa. Asiantuntijan mukaan D-vitamiinin puutteesta kärsivät erityisesti nuoret tytöt, armeijaikäiset miehet ja vaihdevuosi-ikäiset naiset. Ongelma on yleinen myös vanhuksilla, sillä D-vitamiinitasolla on taipumus laskea ikäännyttäessä. - D-vitamiinin puutos altistaa iäkkäämmät ihmiset muun muassa kaatumisille ja lonkkamurtumille. Alokkailla sen vajaus saattaa ilmetä marssimurtumina, ja kasvuikäisillä tytöillä puute vaikuttaa epäedullisesti luun vahvistumiseen. Raskauden aikainen D-vitamiinin puute on haitallista lapsen luuston kehitykselle, minkä lisäksi se lisää raskausmyrkytyksen riskiä, Lehtonen-Veromaa luettelee."

Lääkäri Juha-Petri Ruoholan väitöskirjan mukaan liian vähäinen D-vitamiinin saanti voi altistaa rasitusmurtumien syntymiselle urheilijoille. Tutkimuksen mukaan murtumapotilailla oli selkeästi normaalia alhaisemmat D-vitamiinitasot. On olemassa erityinen TRACP5b-entsyymi (tartrate-resistant acid phosphatase 5b), joka antaa aika selvän kuvan luun hajotuksen määrästä elimistössä. Tätä entsyymiä mitataan osteoporoosin (luukato) diagnostiikassa ja yllätyksettömästi sama entsyymi soveltui myös rasitusmurtumien osoittamiseen. Kohonnut seerumin TRACP5b-arvo nosti murtuman todennäköisyyden kahdeksankertaiseksi verrokkeihin nähden näissä Ruoholan tutkimuksissa. D-vitamiinia voi siis lämpimästi suositella urheilijoille varsinkin talvikuukausina, jolloin auringon kautta saatava D-vitamiinivaikutus on Suomessa lähes olematon.