Group items tagged

"Postiluukku kolahti aamulla (16.1.2010). Lääketieteen tohtori ja arvostettu rasvatutkija Ronald M Krauss lähetti minulle uusimman metatutkimuksen, jossa oli arvioitu aiheuttavatko tyydyttyneet rasvat sydän- ja verisuonitauteja. Tutkimus on julkaistu erittäin arvostetussa tiedelehdessä, American Journal of Clinical Nutrition. Tulos on häkellyttävän selvä: Tyydyttyneet rasvat eivät vaikuta millään tavalla sepelvaltimotautiin, sydänhalvaukseen tai sydän- ja verisuonitautiin! Vuosikymmenien aikana harjoitettu eläinrasvojen demonisointi on ollut aivan turhaa. Sydämet eivät pysähtele, verisuonet eivät mene tukkoon ja sydän- ja aivohalvauksia ei tapahdu jos syö voita, sianrasvaa tai nauttii kookosöljyä. Terveyden ja Hyvinvoinnin Laitos (entinen Kansanterveyslaitos) on linjaukselleen uskollisesti väittänyt, että eläinrasvoja pitää välttää. Kaikki eivät ole uskoneet vaan syödä rouskuttaneet rasvaisia pihvejä, panneet paksuja kerroksia voita ruisleipänsä päälle ja nauttineet kylmäpuristetun kookosöljyn ihanuudesta. Se on loppu nyt! Suomalaisille ei enää saa valehdella, että eläinrasvat ovat vaarallisia. Jos joku haluaa tyydyttää nälkänsä tyydyttyneitä rasvoja nauttien, annettakoon hänen tehdä se rauhassa. Sydänsairauksia aiheuttavat ennen kaikkea tupakointi, stressi, vähäinen liikunta ja vähäiset vihannesannokset. "

""Harva asia on lääke- ja ravitsemustieteessä niin selvä kuin tämä. Tyydyttynyt rasva on monella tavalla haitallista." --Pekka Puska, THL:n pääjohtaja 2009 Postiluukku kolahti aamulla (16.1.2010). Lääketieteen tohtori ja arvostettu rasvatutkija Ronald M Krauss lähetti minulle uusimman metatutkimuksen, jossa oli arvioitu aiheuttavatko tyydyttyneet rasvat sydän- ja verisuonitauteja. Tutkimus on julkaistu erittäin arvostetussa tiedelehdessä, American Journal of Clinical Nutrition. Tulos on häkellyttävän selvä: Tyydyttyneet rasvat eivät vaikuta millään tavalla sepelvaltimotautiin, sydänhalvaukseen tai sydän- ja verisuonitautiin!"

"04.01.2010 15:00 D-vitamiini ja kalisum vähentävät lonkkamurtumapotilaiden kuolleisuutta, osoittaa tuore suomalaistutkimus. Lonkkamurtuma on vaikein osteoporoosin eli luukadon heikentämän luun murtuma, ja siihen liittyy huomattava ylikuolleisuus ja toimintakyvyn heikkeneminen. Drugs Aging -lehdessä (2009;26:409-421) hiljattain julkaistun suomalaistutkimuksen mukaan kalsiumin ja D-vitamiinin samanaikaisella käytöllä lonkkamurtumapotilaiden kuolleisuutta voitaisiin kuitenkin vähentää. Dosentti Peter Lüthje työryhmineen tutki Päijät-Hämeen keskussairaalan ja Kuusankosken aluesairaalan vastuualueella vuosina 2003-2004 hoidettujen lonkkamurtumapotilaiden elimistön D-vitamiinipitoisuuksia ja D-vitamiinin käytön yhteyttä murtuman jälkeiseen selviytymiseen. Tutkimusaineisto koostui 221 lonkkamurtumapotilaasta. Naisten keski-ikä oli 81 vuotta ja miesten 73 vuotta. Potilaiden selviytymistä seurattiin murtuman jälkeen 37-52 kuukautta. 28 kuukauden seurannan kohdalla 221 tutkimukseen kuuluvasta potilaasta elossa oli 137 potilasta (62 %). Tilastoanalyysissa tärkeimmäksi lonkkamurtumasta selviytymistä selittäväksi tekijäksi osoittautui D-vitamiinin ja kalsiumin käyttö (kalsium- ja D-vitamiinilääkitys). Toiseksi tärkein selittävä tekijä oli osteoporoosilääkitys"

"Tällä sivulla mainitut lääkkeet voivat estää auringon valon UVB-säteitä muodostamasta ihossa D-vitamiinia ja D-vitamiinin imeytymistä ravinnosta ja ravintolisistä. Lääkkeiden käyttäjän D-vitamiinin pitoisuus seerumissa (S-D-25) voi olla pienempi kuin mikä on terveyden kannalta ihanteellista (75-250 nmol/l). Suomalaisten S-D-25 on muutoinkin keskimäärin vain noin 40 nmol/l, elleivät he käytä D-vitamiinilisiä. Lääkkeen säännöllinen käyttö voi siten vaatia tavallistakin suurempaa D-vitamiinin saantia ravintolisän muodossa. Orlistaatti (kauppanimiä Alli ja Xenical, laihdutuslääkkeitä, estävät rasvojen ja rasvaliukoisten vitamiinien imeytymistä suolesta vereen), barbituraatit (unilääkkeet), karbamatsepiini (epilepsialääke), kolestyramiini, simetidiini (Tagamet), kolestipoli, kortikosteroidit (kortisonit), famotidiini (käytetään liikahappoisuuteen), fosfenytoiini (epilepsialääke), isoniatsidi (tuberkuloosilääke, nitsatidiini (mahahaavalääke), fenobarbitaali (epilepsia- ja unilääke), fenytoiini (epilepsialääke), ranitidiini (mahahaavalääke), rifampiini eli fluvastatiini ja valproaatti (epilepsialääke)."