The most profound technologies are those that disappear.

school teachers are no longer the primary means to knowledge, but should act as a coaches or curators, rather than broadcasters.

Now in the age of digital media, the best content and the best people to teach, co-learn and share with are accessible on the network, making centralized models less efficient.

The Sudbury Valley School has, for the past forty years, been the best-kept secret in American education.

Professors of education ignore it, not out of malice but because they cannot absorb it into their framework of educational thought.

Adults do not control children's education; children educate themselves.

Tutkintojen perusteista (Tieto- ja viestintätekniikan perustutkinto) löytyy seuraavia ajatuksia elinikäisen oppimisen avaintaidoista

Hän ratkaisee työssään ongelmia sekä tekee valintoja ja päätöksiä. Hän toimii työssään joustavasti, innovatiivisesti ja uutta luovasti. Hän hankkii tietoa, jäsentää, arvioi ja soveltaa sitä.

Opiskelija tai tutkinnon suorittaja havainnoi, tulkitsee sekä arvioi kriittisesti erilaisia mediatuotteita. Hän käyttää mediaa ja viestintäteknologiaa sekä tuottaa media-aineistoja.

The insanely irresponsible advertising for BlackBoard 8 suggests that Academic Suite release 8.0 will “enhance critical thinking skills” and “improve classroom performance.” What LMS can do this? What Web 2.0 tool can do this? This is total bullshit, how can they make such an irresponsible claim? These things are not done by technology, but rather people thinking and working together. Our technology may afford a unique possibility in this endeavor by bringing disparate individuals together in an otherwise untenable community, yet it doesn’t enhance critical thinking or improve classroom performance, we do that, together.

The learning happens not as a by-product of the technology, it is, or rather should be, the Raison d’être of the technology. The teaching and thinking happen within the medium of texts, videos, film, images, art, conversation, game playing, computers, etc. Technology may provide new ways of delivering and accessing this information, and mark the basis of many a medium, but the idea of a community and its culture is what makes any technology meaningful and relevant.

BlackBoard makes an inferior product and charges a ton for it, but if we reduce the conversation to technology, and not really think hard about technology as an instantiation of capital’s will to power, than anything resembling an EdTech movement towards a vision of liberation and relevance is lost. For within those ideas is not a technology, but a group of people, who argue, disagree, and bicker, but also believe that education is fundamentally about the exchange of ideas and possibilities of thinking the world anew again and again, it is not about a corporate mandate to compete—however inanely or nefariously—for market share and/or power. I don’t believe in technology, I believe in people.

La inmediatez, la rápida difusión global y la interactividad en tiempo real que brindan las TIC están cambiando nuestra cultura a una gran velocidad y, en consecuencia, introducen nuevos interrogantes y desafíos en la educación. Sin embargo, el ámbito educativo parece no haber recogido de manera esencial esta transformación.

Informal learning accounts for over 75% of the learning taking place in organizations today

Formal learning includes the hierarchically structured school system that runs from primary school through the university and organized school-like programs created in business for technical and professional training.

Informal learning describes a lifelong process whereby individuals acquire attitudes, values, skills and knowledge from daily experience and the educational influences and resources in his or her environment, from family and neighbors, from work and play, from the market place, the library and the mass media.

Usein oppimisesta puhutaan ikäänkuin sitä tapahtuisi vain koulutusjärjestelmän puitteissa. Koulutusjärjestelmä ulottuu esikoulusta yliopistoihin. Näissä paikoissa tapahtuvaa oppimista kutsutaan formaaliksi oppimiseksi. Sujuvampi suomenkielinen ilmaus on muodollinen oppiminen.

Työpaikkakoulutus, seurakunnan isosien koulutus ja järjestöjen koulutus ovat esimerkkejä non-formaalista eli epämuodollisesta oppimisesta. Toisinaan saatetaan puhua kansalaisoppimisesta. Tälle oppimisen lajille on luonteenomaista, että se on järjestettyä toimintaa, jossa ei useinkaan jaeta todistuksia. Opetussuunnitelma on väljä. Siinä tähdätään jonkin tietyn toiminnan oppimiseen. Usein painopiste on koululaitosta enemmän jonkin taidon oppimisessa.

Näiden kahden järjestetyn toiminnan ulkopuolella on informaali oppiminen eli arkipäivän oppiminen. Toisinaan puhutaan myös satunnaisoppimisesta. Tällöin oppiminen tapahtuu usein huomaamattomasti, jonkin toisen toiminnan tuotteena. Tietokonepelejä pelatessa tulee oppineeksi englantia. Urheiluseurassa oppii ryhmätaitoja. Toisinaan väitetään, että nyky-yhteiskunnassa oppimista on entistä hankalampi kontrolloida. Ei voida ennaltakäsin määrittää, minkälainen oppiminen on tärkeätä. Sivutuotteena syntyneet taidot nousevatkin suureen asemaan.