Hei, piloteissa on aina tämä riski. Diigossa on sellaisia ominaisuuksia, joita muissa ei ole, mutta vaatisi kiinteän ja hyvän rakennesuunnittelun, sekä selkeästi vetäjän. Opintopiirimäisenä työskentely jää yksittäisiin vinkkeihin. Mutta tästä kokemus kasvaa ja sen myötä viisaus verkkoarkkitehtuuriin ja toiminnallisiin sisustuksiin.

Vaikeinta lienee saada opintopiirissä ihan tosissaan vertaistyöskentely käyntiin ja vuoroveto. Tutkimusparvi on tätä opetellut ja siellä on mm. viikkokokoukset Skypellää, mitä voisi ajatella Harppaukseenkin. Se sitoisi ryhmää kiinteämmin toimimaan, vaikka kaikkie eivät aina pääsisikään mukaan. Näitä muhitellen, kiitos kommentistasi!

Mitä tulee mieleen blogeista ja oppimisesta? Tue mukaan dialogiin. Tässä poimintoja dialogista.

Mitä ajatuksia ja kokemuksia eri käyttöjärjestelmistä? Kotikone - työkone - ATK-luokan varustus? Tiedostojen yhteensopivuus? Miten paljon opettajan pitää tietää käyttöjärjestelmistä? Millainen tekniikka vähentää työtaakkaa? Läppäri verrattuna pöytäkoneeseen?

Entä mobiililaitteiden liittäminen toimintaan?

Pitäisikö kehittää uusi OPE.FI-kireeristö? Tästä on ollut puhetta jokin aika sitten Sometu-verkostossa: http://sometu.ning.com/group/opetuskaytto/forum/topics/1404780:Topic:12926

Leena, tuo OPE.FI-taitotasoista käytävä keskustelu on tosi tarpeellista. Tero heitti tuonne Sometu-verkostoon aloitteen, että nostettaisiin some mukaan, kehittelyä saa mielihyvin jatkaa: http://www.sometu.fi/group/opetuskaytto/forum/topics/1404780:Topic:12926?page=3&commentId=1404780%3AComment%3A39047&x=1#1404780Comment39047

Kiva kuulla Tero Ubuntu-kokemuksista. AVO-hanke ja Innopar järjestävät VAKO eli open source -ohjelmistojen koulutusta, lisätietoja Sometussa olevan ilmoituksen kautta http://www.sometu.fi/events/openmeetingskoulutusta-1

Miten koulussa kohtaavat tietotekniikasta huolehtivien (IT/ATK-tuen) ja opettajien/opiskelijoitten maailmat? Mistä löytyy tieto- ja viestintätekniikan pedagogisen käytön tuki? Entä sosiaalisen median käytön? Miten tuki voitaisiin järjestää uudella tavalla? Ovatko opiskelijat mukana resurssina?

Kirjoitan, kuten aina, tosi viisaita mietteitä, Tero.

Sosiaalisen median palvelut ja sovellukset jäävät tyhjiksi ilman ihmisiä ja heidän toiminnastaan syntyvää sisältöä. Näitä mietimme jo 10 vuotta sitten verkko-opetuksen ensimmäisen aallon aikana opiskelukaverini kanssa. Hänen ensimmäinen koulutuksensa oli insinööripuolelta. Niihin aikoihin puhuttiin kovasti sisällöntuotannosta. Nyt ollaan päästy jo askeleita eteenpäin, kun painotetaan myös yhteisöllistä tuottamista, yhteistoiminnallisuutta, jakamista, vuorovaikutusta, jaettua asiantuntijuutta, verkkovoimaa yms.

Kehitys on hidasta suhteessa mahdollisuuksiin.

"PubSubHubbub on nimihirviö, johon verkkoviestinnästä kiinnostuneiden kannattaa kiinnittää huomiota. Sana sisältää viittaukset julkaisemiseen (publish), tilaamiseen (subscribe) ja hubiin (="keskitin", hub)."

Hyvää pohdintaa kaikilla. Ja kuten Henriikka varmaan havaitsit, linkki muuttuu talletuksen jälkeen hyperlinkiksi. Ähkyn ja kuormituksen vähentämisen keinoja pitää etsiä ja opetella, koska perimätieto ei kerro, miten menetellä. Siinä sitä onkin pähkimistä.

Hei Tina, monesti ollaan eri piireissä mietiskelty, että koskahan kohtaavat informaatikot ja opetualan ammattilaiset. Kirjastoissa on väkeä, jotka työkseen hallitsevat informaatiota ja järjestävät sitä erilailla nerokkaasti. Koulujen ja kirjastojen tuleva yhteistyö mun silmissäni on jotain ihan muuta kuin kirjoihin liittyvää, vaikka lukusuomet yms. ovatkin tärkeitä.

Wikiopiston kurssilla tutustutaan avoimen oppisisällön tuottamiseen, jakamisen periaatteisiin sekä sisällön tuottamisen ja jakamisen palveluihin. Kurssi toteutetaan syksyllä 2009.

Totta Sirpa! Meillä on sähköpostin raja 40 Mt, mikä tarkoittaa sitä, että siihen mahtuu muutama liitetiedosto niiltä, jotka eivät edes tajua lähettävänsä 5 megan kokoista liitetiedostoa, jossa on printtikelpoinen A4 jostain tapahtumasta. Nykypäivänä tuollainen TYÖsähköposti on aivan onneton. Siis en itse käytä sitä kuin pakollisiin. Samoin työnantajan tarjoama verkkolevyllä on rajoitettu tila, niin etten ainakaan itse saa enää tallennettua sinne mitään. Kun en jaksa siivota, tallennan omiin verkkotiloihini ja joskus harvoin tikulle. Luvussa kuvailtu tilannekin on tuttu. En voi luottaa, että työpaikalla tallennetut säilyvät, jos ne ovat tärkeitä tiedostoja, tallennan ne ensisijassa jonnekin muualle. Sitä paitsi en tietenkään pääse käsiksi työpaikan tiedostoihin muualta kuin sisäverkon koneilta. Mitä siis edes teen moisella säilytystilalla? Miksi työnantaja ei voi hankkia tuhratun työajan kustannuksella tilaa palveluntarjoajilta, verkkotila on halpaa ja luotettavat palveluntarjoajat ottavat varmuuskopiot säännöllisesti. Opetushenkilöstön tiedostot eivät ole mitään kovin arkaa aineistoa, verbien taivutuksia, solurakenteen harjoituksia ja sen sellaista. Kaikki missä on oppilastietoa, on oppilashallintojärjestelmissä, ei omissa tiedostoissani.

Suomenmaan juttu 21.7.09 Sumen harjoittelukoulujen kesäpäiviltä: Virtuaaliset oppimisympäristöt kouluihin lähitulevaisuudessa.

Häiritsee vähän, kun Diigo ei (vielä) tunnista ääkkösiä.

Rajaton oppiminen on prosessi, vuorovaikutusta, osallistumista, oppimista ilman rajoja (instituutioiden, kurssien yms.). Syksyllä 09 toteutettavan seminaarin blogi.

Oululaiset ovat tehneet mallikasta työtä sosiaalisen median välineillä sosiaalisen median opetus/oppimis/ohjaus-käytöstä. Vahvasti siis pyrintöä tehdä, kuten opettaa. Samankaltaista avointa kehittelyä on meneillään muuallakin. Yritän listata tähän, mitä löydän. Lisää sinäkin, jos tiedät vastaavanlaista sosiaalisen median tutkimuksen ja opetuskäytänteitten avointa kehittelyä. Myös ulkomaiset linkkivinkit tervetulleita. Turun eRappu tuli ensimmäisenä mieleen http://www.erappu.fi/wordpress/?page_id=2 Ja Virtuaaliyliopiston ja Virtuaaliamkin Seminaarihuone 2009 http://www.virtuaaliyliopisto.fi/palvelut/seminaarihuone/

Kuopion-Joensuun suunnalla toteutettiin pari vuotta sitten SMOOT-projekti, jossa tutkailtiin sosiaalisen median käyttöä opetuksessa http://www.smoot.fi/ Mitähän tuolle hommalle nyt kuuluu? Perinteisen projektin näköinen ensisilmäyksellä.

Vadim Lavrusikin, Columbia University in his blog (15.7.09): "Universities are constantly exploring new ways to use social media to fulfill their missions of engaging and sharing knowledge with their constituents."

Wikikäsikirja uusista oppimista tukevista tekniikoista ja toimintatavoista. Mitä oppiminen on nyt ja tulevaisuudessa? Käsikirjan voi myös ladata pdf-tiedostona. Sisältää miellekartan keskeisistä käsitteistä.

Harppaus avoimeen oppimiseen on Wikiopiston opintopiiri, jonka tarkoituksena on johdattaa yhteiskehittelyn ja vertaisoppimisen kautta osallistujia kohti uutta koulun työkulttuuria ja oppimisen raja-aitojen ylittämistä.

Keskustelu, lukeminen, kirjoittaminen ja harjoitukset ovat keskeisiä oppimista edistäviä toimia. Vuorovaikutuksellinen, ihmisiä yhdistävä netti (sosiaalinen media) tarjoa paljon mahdollisuuksia rikkaaseen ja monipuoliseen oppimiseen. Mahdollisuuksien löytäminen vaatii aikaa ja toimintatapojen muuttamista.

Itse koen esimerkiksi todella kätevänä sen, että tietokoneen kanssa työskennellessä lähdeaineistot ja asioita hyvin ymmärtävät ihmiset ovat saatavilla. Myös uusista asioista kirjoittaminen (esimerkiksi blogiin) auttaa jäsentämään juuri opittua.

Onko sinulla hyviä kokemuksia netistä ja oppimisesta? Tai huonoja?

Vastataksesi tähän, kirjaudu Diigoon ja liity ryhmään. Keskustelu näkyy avoimessa verkossa. Kysymykseen vastaaminen tapahtuu klikkaamalla tekstin alla olevaa, melkoisen haaleaa [Reply]-painiketta (ei näy, jos et ole kirjautuneena).

Vanhoista opetusmenetelmistä on vaikeaa irtautua. Joskus niin ei tietenkään tarvitse tehdä. Mutta toisaalta on todella sääli, jos hyviä oppimista tukevia mahdollisuuksia jää käyttämättä.

Esimerkiksi oppimisympäristöt saattavat tukea opettajajohtoisuutta enemmän kuin luokkahuone. Jos opiskelijat eivät voi järjestää omatoimisesti aktiviteetteja verkko-opiskelutilassa ja jos oppimisen polku on täysin ennalta päätetty, mennään avoimen oppimisen näkökulmasta taakse päin.

Verkkoa voidaan hyödyntää koulutusmarkkinoilla liukuhihnana. Toisaalta tämä on ymmärrettävää, sillä oppiminen sirpaloituu verkossa luokkaa helpommin. Mutta toisaalta tämä on todella harmi, sillä oppijoilla voisi olla paljon annettavaa koko systeemille.

> Raivostuttavaa ja huvittavaa on se, että opettajana minulle ei tule (siis ei anneta tulla) Moodlesta postia automaattisesti ja pitää käydä usea kurssi tarkistamassa että onkohan siellä kukaan tehnyt mitään.

Sirpa, tuo kuulostaa ihan työtaakan lisäämiseltä :( ei siis ymmärretä, miten työ muuttuu verkossa. Tätä aihepiiriä käsitellään Harppaus-kurssin osiossa 2. Tietohallinto ja käyttöjärjestelmät http://fi.wikiversity.org/wiki/Harppaus_avoimeen_oppimiseen#Aihepiiri_2:_Tietohallinto_ja_k.C3.A4ytt.C3.B6j.C3.A4rjestelm.C3.A4t
Ne, jotka märittelevät käyttösääntöjä, tarkastelevat asiaa eri lailla kuin ne, jotka toimivat ja käyttävät työvälineitä. Muistan muutaman vuoden takaa, miten ällistelin erään suuren kaupungin toimintatapaa: oppimisympäristössä opettaja ei voinut itse siirtää sisältöjä verkkoon ja rakennella ympäristöä vaan hänen piti toimittaa sisällöt sähköisesti it-vastaavalla, joka sitten vei aineistot oppimisympäristöön. Ympäritö sinänsä ei mitenkään ollut esteenä oikeuksien antamisessa vaan kyse oli valmiista it-osaston hierarkiasta, joka siirrettiin sellaisenaan myös uuteen sähköiseen oppimisympäristöön.