Hei, piloteissa on aina tämä riski. Diigossa on sellaisia ominaisuuksia, joita muissa ei ole, mutta vaatisi kiinteän ja hyvän rakennesuunnittelun, sekä selkeästi vetäjän. Opintopiirimäisenä työskentely jää yksittäisiin vinkkeihin. Mutta tästä kokemus kasvaa ja sen myötä viisaus verkkoarkkitehtuuriin ja toiminnallisiin sisustuksiin.

Vaikeinta lienee saada opintopiirissä ihan tosissaan vertaistyöskentely käyntiin ja vuoroveto. Tutkimusparvi on tätä opetellut ja siellä on mm. viikkokokoukset Skypellää, mitä voisi ajatella Harppaukseenkin. Se sitoisi ryhmää kiinteämmin toimimaan, vaikka kaikkie eivät aina pääsisikään mukaan. Näitä muhitellen, kiitos kommentistasi!

Mitä ajatuksia ja kokemuksia eri käyttöjärjestelmistä? Kotikone - työkone - ATK-luokan varustus? Tiedostojen yhteensopivuus? Miten paljon opettajan pitää tietää käyttöjärjestelmistä? Millainen tekniikka vähentää työtaakkaa? Läppäri verrattuna pöytäkoneeseen?

Entä mobiililaitteiden liittäminen toimintaan?

Pitäisikö kehittää uusi OPE.FI-kireeristö? Tästä on ollut puhetta jokin aika sitten Sometu-verkostossa: http://sometu.ning.com/group/opetuskaytto/forum/topics/1404780:Topic:12926

Leena, tuo OPE.FI-taitotasoista käytävä keskustelu on tosi tarpeellista. Tero heitti tuonne Sometu-verkostoon aloitteen, että nostettaisiin some mukaan, kehittelyä saa mielihyvin jatkaa: http://www.sometu.fi/group/opetuskaytto/forum/topics/1404780:Topic:12926?page=3&commentId=1404780%3AComment%3A39047&x=1#1404780Comment39047

Kiva kuulla Tero Ubuntu-kokemuksista. AVO-hanke ja Innopar järjestävät VAKO eli open source -ohjelmistojen koulutusta, lisätietoja Sometussa olevan ilmoituksen kautta http://www.sometu.fi/events/openmeetingskoulutusta-1

Miten koulussa kohtaavat tietotekniikasta huolehtivien (IT/ATK-tuen) ja opettajien/opiskelijoitten maailmat? Mistä löytyy tieto- ja viestintätekniikan pedagogisen käytön tuki? Entä sosiaalisen median käytön? Miten tuki voitaisiin järjestää uudella tavalla? Ovatko opiskelijat mukana resurssina?

Kirjoitan, kuten aina, tosi viisaita mietteitä, Tero.

Sosiaalisen median palvelut ja sovellukset jäävät tyhjiksi ilman ihmisiä ja heidän toiminnastaan syntyvää sisältöä. Näitä mietimme jo 10 vuotta sitten verkko-opetuksen ensimmäisen aallon aikana opiskelukaverini kanssa. Hänen ensimmäinen koulutuksensa oli insinööripuolelta. Niihin aikoihin puhuttiin kovasti sisällöntuotannosta. Nyt ollaan päästy jo askeleita eteenpäin, kun painotetaan myös yhteisöllistä tuottamista, yhteistoiminnallisuutta, jakamista, vuorovaikutusta, jaettua asiantuntijuutta, verkkovoimaa yms.

Kehitys on hidasta suhteessa mahdollisuuksiin.

Hyvää pohdintaa kaikilla. Ja kuten Henriikka varmaan havaitsit, linkki muuttuu talletuksen jälkeen hyperlinkiksi. Ähkyn ja kuormituksen vähentämisen keinoja pitää etsiä ja opetella, koska perimätieto ei kerro, miten menetellä. Siinä sitä onkin pähkimistä.

Hei Tina, monesti ollaan eri piireissä mietiskelty, että koskahan kohtaavat informaatikot ja opetualan ammattilaiset. Kirjastoissa on väkeä, jotka työkseen hallitsevat informaatiota ja järjestävät sitä erilailla nerokkaasti. Koulujen ja kirjastojen tuleva yhteistyö mun silmissäni on jotain ihan muuta kuin kirjoihin liittyvää, vaikka lukusuomet yms. ovatkin tärkeitä.

Keskustelu, lukeminen, kirjoittaminen ja harjoitukset ovat keskeisiä oppimista edistäviä toimia. Vuorovaikutuksellinen, ihmisiä yhdistävä netti (sosiaalinen media) tarjoa paljon mahdollisuuksia rikkaaseen ja monipuoliseen oppimiseen. Mahdollisuuksien löytäminen vaatii aikaa ja toimintatapojen muuttamista.

Itse koen esimerkiksi todella kätevänä sen, että tietokoneen kanssa työskennellessä lähdeaineistot ja asioita hyvin ymmärtävät ihmiset ovat saatavilla. Myös uusista asioista kirjoittaminen (esimerkiksi blogiin) auttaa jäsentämään juuri opittua.

Onko sinulla hyviä kokemuksia netistä ja oppimisesta? Tai huonoja?

Vastataksesi tähän, kirjaudu Diigoon ja liity ryhmään. Keskustelu näkyy avoimessa verkossa. Kysymykseen vastaaminen tapahtuu klikkaamalla tekstin alla olevaa, melkoisen haaleaa [Reply]-painiketta (ei näy, jos et ole kirjautuneena).

Vanhoista opetusmenetelmistä on vaikeaa irtautua. Joskus niin ei tietenkään tarvitse tehdä. Mutta toisaalta on todella sääli, jos hyviä oppimista tukevia mahdollisuuksia jää käyttämättä.

Esimerkiksi oppimisympäristöt saattavat tukea opettajajohtoisuutta enemmän kuin luokkahuone. Jos opiskelijat eivät voi järjestää omatoimisesti aktiviteetteja verkko-opiskelutilassa ja jos oppimisen polku on täysin ennalta päätetty, mennään avoimen oppimisen näkökulmasta taakse päin.

Verkkoa voidaan hyödyntää koulutusmarkkinoilla liukuhihnana. Toisaalta tämä on ymmärrettävää, sillä oppiminen sirpaloituu verkossa luokkaa helpommin. Mutta toisaalta tämä on todella harmi, sillä oppijoilla voisi olla paljon annettavaa koko systeemille.

> Raivostuttavaa ja huvittavaa on se, että opettajana minulle ei tule (siis ei anneta tulla) Moodlesta postia automaattisesti ja pitää käydä usea kurssi tarkistamassa että onkohan siellä kukaan tehnyt mitään.

Sirpa, tuo kuulostaa ihan työtaakan lisäämiseltä :( ei siis ymmärretä, miten työ muuttuu verkossa. Tätä aihepiiriä käsitellään Harppaus-kurssin osiossa 2. Tietohallinto ja käyttöjärjestelmät http://fi.wikiversity.org/wiki/Harppaus_avoimeen_oppimiseen#Aihepiiri_2:_Tietohallinto_ja_k.C3.A4ytt.C3.B6j.C3.A4rjestelm.C3.A4t
Ne, jotka märittelevät käyttösääntöjä, tarkastelevat asiaa eri lailla kuin ne, jotka toimivat ja käyttävät työvälineitä. Muistan muutaman vuoden takaa, miten ällistelin erään suuren kaupungin toimintatapaa: oppimisympäristössä opettaja ei voinut itse siirtää sisältöjä verkkoon ja rakennella ympäristöä vaan hänen piti toimittaa sisällöt sähköisesti it-vastaavalla, joka sitten vei aineistot oppimisympäristöön. Ympäritö sinänsä ei mitenkään ollut esteenä oikeuksien antamisessa vaan kyse oli valmiista it-osaston hierarkiasta, joka siirrettiin sellaisenaan myös uuteen sähköiseen oppimisympäristöön.