"PubSubHubbub on nimihirviö, johon verkkoviestinnästä kiinnostuneiden kannattaa kiinnittää huomiota. Sana sisältää viittaukset julkaisemiseen (publish), tilaamiseen (subscribe) ja hubiin (="keskitin", hub)."
Kurssin lukemistot ja tehtävät tutustuttavat osallistujat avointen oppiresurssien tärkeimpiin käsitteisiin ja niiden historialliseen ja ideologiseen taustaan. Osallistujat tekevät myös omat projektityöt, joissa aloitetaan avoimen ja vapaan oppiresurssin kehittäminen tai osallistutaan olemassaolevan resurssin työstämiseen.
Wikiopiston kurssilla tutustutaan avoimen oppisisällön tuottamiseen, jakamisen periaatteisiin sekä sisällön tuottamisen ja jakamisen palveluihin. Kurssi toteutetaan syksyllä 2009.
Totta Sirpa! Meillä on sähköpostin raja 40 Mt, mikä tarkoittaa sitä, että siihen mahtuu muutama liitetiedosto niiltä, jotka eivät edes tajua lähettävänsä 5 megan kokoista liitetiedostoa, jossa on printtikelpoinen A4 jostain tapahtumasta. Nykypäivänä tuollainen TYÖsähköposti on aivan onneton. Siis en itse käytä sitä kuin pakollisiin.
Samoin työnantajan tarjoama verkkolevyllä on rajoitettu tila, niin etten ainakaan itse saa enää tallennettua sinne mitään. Kun en jaksa siivota, tallennan omiin verkkotiloihini ja joskus harvoin tikulle.
Luvussa kuvailtu tilannekin on tuttu. En voi luottaa, että työpaikalla tallennetut säilyvät, jos ne ovat tärkeitä tiedostoja, tallennan ne ensisijassa jonnekin muualle. Sitä paitsi en tietenkään pääse käsiksi työpaikan tiedostoihin muualta kuin sisäverkon koneilta. Mitä siis edes teen moisella säilytystilalla?
Miksi työnantaja ei voi hankkia tuhratun työajan kustannuksella tilaa palveluntarjoajilta, verkkotila on halpaa ja luotettavat palveluntarjoajat ottavat varmuuskopiot säännöllisesti.
Opetushenkilöstön tiedostot eivät ole mitään kovin arkaa aineistoa, verbien taivutuksia, solurakenteen harjoituksia ja sen sellaista. Kaikki missä on oppilastietoa, on oppilashallintojärjestelmissä, ei omissa tiedostoissani.
Hyvä pohja keskustelulle. Tämän kaltaisia jäsennyksiä kaivataan lisää. Ehkä voisi laatia jonkinlaisen kollektiivisen kartan, jonka avulla aloittaja ja kokeiluja tehnyt voisi suunnistaa. Kiitos Hartolle!
Sosiaalisen median oppimiskäyttöön sopivat hyvin myös kriittisen- ja dialogipedagogiikan ajatukset, sosiokonstruktiivinen ja vygotskylaisen kulttuurihistoriallisen koulukunnan teoriat. Hyvin mielenkiintoinen syksyn 2009 kehittely on Rajaton oppiminen http://rajatonoppiminen.blogspot.com/
Sosiaalisen median opetuskäyttö on helpompi aloittaa ensimmäisestä tavasta, sillä se vaatii opettajalta vähemmän perehtyneisyyttä kuin jälkimmäinen.
Toisaalta on myös niin, että välinekeskeinen ajattelu johtaa ahdistukseen: näitähän on tolkuttomasti, eikö joku voisi virallisesti päättää, mitä näistä käytetään. Työkalut luovat sumuverhon, sillä monille opettajille käyttöönotto vie kaiken muun työn ohella tolkuttomasti aikaa. Harmillista on, että usein asiaa ei pohdita yhdessä, koko koulu/työyhteisön asiana vaan toimitaan kuin web1.0:n käyttöönotossa ja kuten kurssikoulutuksen maailmassa aina ennenkin fordin liukuhihnoista lähtien.
keskustelusta kyllä, mutta se pitäisi myös aina viedä reflektion läpi (itsekseen, ryhmässä, ohjaajan kanssa). Palautteen toteuttaminen on suuri kysymys. Moni opettaja argumentoi, että palautevastuuta ei voi antaa vertaisille, koska he ovat yhtä lailla oppijoita eivätkä osaa antaa palautetta.
Tekstipohjaisesta keskustelusta olisi hyvä laajentaa myös muihin ilmaisun muotoihin.
Tämä on keskeinen asia. Olin mukana DEVELopen osiossa, jossa aihetta käsiteltiin. Hienoa tutkimusta. Skriptauksen ideana on auttaa alkuun eli ei pyritä kehystämään prosessia valmiiksi. Lähellä scaffolding-periaatteita.
Oleellista on, että kurssilla on jokin seuranta-/kotisivu
Jos vain mahdollista, neuvoisin kyllä jo vaiheessa yksi tekemään yhteistyötä. Toki maksun saava opettaja kantaa päävastuun, mutta lopputuloksen kannalta yksinopettaminen ei oikein sovi sosiaalisen median maisemiin. Työparilla tai -ryhmällä ei tarvitse olla samaa substanssiosaamista. Kanssapähkäilijä voi olla myös opiskelijan roolissa oleva tai täysin järjestelmän ulkopuolinen aiheesta kiinnostunut. Mutta siis tosiaan *viimeistään tässä vaiheessa* avoimempaan opettamiseen.
Oululaiset ovat tehneet mallikasta työtä sosiaalisen median välineillä sosiaalisen median opetus/oppimis/ohjaus-käytöstä. Vahvasti siis pyrintöä tehdä, kuten opettaa. Samankaltaista avointa kehittelyä on meneillään muuallakin. Yritän listata tähän, mitä löydän. Lisää sinäkin, jos tiedät vastaavanlaista sosiaalisen median tutkimuksen ja opetuskäytänteitten avointa kehittelyä. Myös ulkomaiset linkkivinkit tervetulleita.
Turun eRappu tuli ensimmäisenä mieleen http://www.erappu.fi/wordpress/?page_id=2
Ja Virtuaaliyliopiston ja Virtuaaliamkin Seminaarihuone 2009 http://www.virtuaaliyliopisto.fi/palvelut/seminaarihuone/
Kuopion-Joensuun suunnalla toteutettiin pari vuotta sitten SMOOT-projekti, jossa tutkailtiin sosiaalisen median käyttöä opetuksessa http://www.smoot.fi/ Mitähän tuolle hommalle nyt kuuluu? Perinteisen projektin näköinen ensisilmäyksellä.
Vadim Lavrusikin, Columbia University in his blog (15.7.09): "Universities are constantly exploring new ways to use social media to fulfill their missions of engaging and sharing knowledge with their constituents."
This Handbook of Emerging Technologies for Learning (HETL) has been designed as a resource for educators planning to incorporate technologies in their teaching and learning activities.
Wikikäsikirja uusista oppimista tukevista tekniikoista ja toimintatavoista. Mitä oppiminen on nyt ja tulevaisuudessa? Käsikirjan voi myös ladata pdf-tiedostona. Sisältää miellekartan keskeisistä käsitteistä.
Harppaus avoimeen oppimiseen on Wikiopiston opintopiiri, jonka tarkoituksena on johdattaa yhteiskehittelyn ja vertaisoppimisen kautta osallistujia kohti uutta koulun työkulttuuria ja oppimisen raja-aitojen ylittämistä.