Group items tagged

Kalsiumaineenvaihdunnan häiriöt ilmenevät hyper- tai hypokalsemiana, hyperkalsiuriana tai luuston aineenvaihduntahäiriöinä (osteoporoosi, osteomalasia, riisitauti, renaalinen osteodystrofia, Pagetin tauti). Epäiltäessä kalsiumaineenvaihdunnan häiriöitä voidaan käyttää seuraavanlaisia tutkimuksia: seerumin ja virtsan kalsium, seerumin ionosoitu kalsium, seerumin fosfaatti, albumiini, alkaalinen fosfataasi ja tarvittaessa sen isoentsyymit, kreatiniini, kloridi ja PTH. PTH:sta on mahdollista määrittää intakti PTH sekä sen keskimolekyyli- ja N-terminaalifragmentti. Luun aineenvaihdunnan biokemiallisia mittareita voidaan käyttää kuvantamaan luun hajoamista ja/tai rakentumista. Luun rakentumisen seerumimarkkereita ovat osteokalsiini ja tyypin 1 prokollageenin aminoterminaalinen propeptidi (PINP). Vastaavasti luunhajoamista kuvastavat virtsan ja seerumin tyypin 1 kollageenin aminoterminaalinen telopeptidi (NTx) sekä seerumin tartraattiresistentti alkalinen fosfataasi (TRAP). Luuston tilaa voidaan selvittää röntgenologisesti natiivikuvin (destruktiot, murtumat ja valemurtumat, resorptio- ja osteoskleroosipesäkkeet). Luun mineraalipitoisuuden määrittämisessä käytetään tiheysmittareita. Koepalan otto luustosta tulee kyseeseen erikoistilanteissa histologisen diagnoosin saamiseksi. Hyperkalsemia Hyperkalsemia on monasti sattumalöydös varsin vähäoireisella epämääräisiä vaivoja valittavalla potilaalla. Tavallisimmat oireet on esitetty taulukossa 1. Tyypillinen hyperkalsemiapotilas on epämääräisistä neuropsykiatrisista oireista kärsivä henkilö. Aikaisemmin tyypilliset munuaiskivipotilaat ovat jäämässä selvään vähemmistöön. Vanhuksilla hyperkalsemia voi aiheuttaa dementian kaltaisen sekavuustilan. Mikäli S-Ca on alle 3 mmol/l, voidaan potilas tutkia rauhassa polikliinisesti. Mikäli arvo sen sijaan on selvästi yli 3 mmol/l ja se vielä nousee perättäisissä mittauksissa, on tutkimuksia kiirehdittävä. Kalsiumarvon

Tähän kirjoitukseen on koottu (erilaisia yhteenveroartikkeleja läpi käyden) kaikki merkittävät ruokavaliokokeet, joissa on satunnaistettu suuri määrä ihmisiä vähentämään tyydyttyneen rasvan syömistä tehden mahdollisimman vähän muita muutoksia ja seurattu useiden vuosien ajan sairastumista sydän- ja verisuonitauteihin tai kuolleisuutta. Tällaisten tutkimusten tekeminen on kallista. Siksi tutkimuksia ei ole suinkaan tuhansia, vaan pelkästään kymmenen kappaletta.

"Neidonhiuspuu-uute ei estä dementiaa (29.12.2009 klo 23.00) Neidonhiuspuu-uute ei estä dementiaa Neidonhiuspuun uute ei estä dementiaa eikä hidasta sen etenemistä, osoittaa Yhdysvalloissa tehty kaksoissokkotutkimus. Yli 3000 ihmisellä tehty seurantatutkimus on laajin aiheesta tehty satunnaistettu kaksoissokkotutkimus ja tuloksiltaan yhdenmukainen aiempien, pienempään koehenkilöiden joukkoon perustuvien tutkimusten kanssa. Neidonhiuspuun eli Gingko biloba -puun uutetta mainostetaan dementiaa ja Alzheimerin tautia estävänä tuotteena myös Suomessa. Sen hyödystä ei ole kunnollista tieteellistä tutkimusta ja väitteet perustuvat lyhyisiin kokeisiin pienillä koehenkilöiden määrillä. Äskettäin ilmestynyt ns. Cochrane-tutkimus joka kokoaa kriittisesti aiempia tutkimuksia, päätyi arvioon että uutteesta ei ole hyötyä. Arvovaltaisessa JAMA-lehdessä julkaistu amerikkalaistutkimus aloitettiin vuonna 2000 ja siihen on osallistunut 3069 ihmistä, iältään 72-90-vuotiaita. Tutkimuksen alussa he asuivat itsenäisesti kotonaan ja olivat henkisesti hyväkuntoisia, älyllisiltä toiminnoiltaan normaaleja tai kärsivät korkeintaan lievästä älyllisten toimintojen heikkenemisestä."

"Kolme-neljä kupillista kahvia tai teetä päivässä pienentää noin viidenneksellä riskiä sairastua kakkostyypin diabetekseen, päättelevät tutkijat useiden aiheesta tehtyjen tutkimusten meta-analyysin perusteella. Kahvin juomisessa ei ollut merkitystä oliko kahvi tavallista vai kofeiinitonta kahvia, joten kofeiini ei ole ilmeisesti diabeteksen riskiä pienentävä aine. Silti painon alentaminen ja liikunnan lisääminen ovat kahvin juonnin lisäämistä parempia keinoja, muistuttaa tutkimusta kommentoiva ruotsalaisprofessori Lennart Rydén. Kahvinjuonnin kakkostyypin diabetesta torjuvasta tehosta on tutkimuksia mm. Suomesta. Nyt julkaistussa meta-analyysissä on mukana 18 kahvin vaikutusta selvittävää tutkimusta joihin on osallistunut yli 450 000 ihmistä. Tutkimukset on julkaistu vuosina 1966-2009. Kuusi tutkimusta käsitteli kofeiinitonta kahvia ja niissä osallistujia oli 225 000. Teen juomista ja diabetesriskiä oli selvitetty seitsemässä tutkimuksessa, joihin osallistui 290 000 ihmistä."

Laboratoriokokeiden tuloslistassa annetaan yleensä suluissa niin sanotut normaaliarvot eli ne rajat, joiden välissä tulos on vielä "normaali". Sana normaali on lainausmerkeissä siksi, että sitä termiä ei haluta lääketieteessä käyttää, koska ei ole mitään jyrkkää rajaa sille, mikä on normaalia ja mikä ei. Viitearvot ilmoittavat, että 95 %:lla terveistä ihmisistä arvot ovat annettujen lukujen välissä. Noin viidellä prosentilla terveistä ihmisistä tulos voi olla viitearvoa suurempi tai pienempi. Miksi ei pyritä sataan prosenttiin? Syynä on ihmisten suuri yksilöllisyys. Jos pyrittäisiin sataan prosenttiin eli siihen, että kaikki terveet sijoittuisivat viitearvojen sisälle, tulisi liikaa "vääriä normaaleja". Tämä tarkoittaa, että joillakin yksilöillä tulos olisi lähellä ylä- tai alarajaa mutta kuitenkin viitearvojen sisällä, vaikka heillä olisi sairaus. Normaaliarvojen sijasta ammattikielessä puhutaan viitearvoista. Ne saadaan, kun tutkitaan riittävän suuri joukko terveitä ihmisiä. Ihmiset ovat yksilöitä ja sen vuoksi jokaisen laboratoriotutkimuksen tulos on yksilöllinen ja vaihtelee tiettyjen rajojen sisällä. Viitearvot ilmoittavat, että 95 %:lla terveistä ihmisistä arvot ovat annettujen lukujen välissä. Noin viidellä prosentilla terveistä ihmisistä tulos voi olla viitearvoa suurempi tai pienempi. Miksi ei pyritä sataan prosenttiin? Syynä on ihmisten suuri yksilöllisyys. Jos pyrittäisiin sataan prosenttiin eli siihen, että kaikki terveet sijoittuisivat viitearvojen sisälle, tulisi liikaa "vääriä normaaleja". Tämä tarkoittaa, että joillakin yksilöillä tulos olisi lähellä ylä- tai alarajaa mutta kuitenkin viitearvojen sisällä, vaikka heillä olisi sairaus. Viitearvojen 95 prosentin sääntö merkitsee, että viidellä prosentilla terveistä ihmisistä laboratoriotulos on viitearvojen ulkopuolella. Vastaavasti, jos tutkimuksia tehdään samalle ihmiselle paljon, todennäköisyys viit

"Finravinto-tutkimukset ovat viiden vuoden välein toteutettavia tutkimuksia, joiden tavoitteena on seurata suomalaisen aikuisväestön ruokavaliota. Finravinto -tutkimukset ovat osa kansallista FINRISKI -terveystutkimusta. Vuonna 2007 toteutettiin viimeisin Finravinto -tutkimus. Aikaisemmat tutkimukset on toteutettu vuosina 1982, 1992, 1997 ja 2002. "

"Näiden sivujen tarkoitus on antaa puolueetonta ja kriittistä tietoa täydentävästä/vaihtoehtoisesta lääketieteestä (CAM) ja erityisesti ravitsemuksen merkityksestä sairauksien hoidossa ja ennaltaehkäisyssä"