Dziubanin oma yliopisto on laskenut säästävänsä vuosittain 6,2 miljoonaa dollaria pelkästään rakennus- ja yli 300 000 dollaria ylläpitokustannuksista sulautuvan opetuksen ansiosta.
Sosiaalisessa mediassa, samoin kuin tavanomaisemmassakin verkko-opetuksessa, opettajan ja oppilaan roolit muuttuvat perinteisistä. Opettaja siirtyy asiantuntijan roolistaan luotsaajaksi, kun taas oppilaasta tulee vastaanottajan sijasta tiedon tuottaja.
– Verkossa on amatöörien valta, Matikainen siteeraa Andrew Keeniä.
Matikainen kysyy myös, miten ratkaistaan oppimateriaalien oikeellisuus ja hyväksyttävyys.
– Välineet ja oppimisympäristöt luovat vain kehykset, ratkaisevaa on se, miten niissä toimitaan, Matikainen kuitenkin muistuttaa.
– Tuloksista nousee vahvasti esille se, että tämän tyyppinen opiskelu lisää opiskelijoiden vastuuta omasta opiskelusta ja oppimisesta, Bergström kertoo. – Joillekin on ehkä tullut yllätyksenäkin, että verkossa opiskelu vaatii opiskelijalta paljon aktiivisuutta.
– SecondLife hakkaa videoneuvottelut mennen tullen tilanteessa, jossa pitää olla läsnä, Liedes vakuuttaa.
Neljättä kertaa järjestetyssä Sulautuva opetus -seminaarissa tarkasteltiin uudenlaisten opetus- ja oppimismuotojen aikaansaamaa muutosta yliopisto- ja korkeakouluopetukseen. Verkko-opetus ja sitä lähiopetukseen yhdistävä sulautuva opetus ovat olleet käytössä jo pitkään. Opiskelijoiden asennoitumisessa, mahdollisuuksien hyödyntämisessä sekä byrokratian ja arvioinnin joustavuudessa on kuitenkin vielä tekemistä.
Taideteollisen korkeakoulun medialaboratorion tutkija Tarmo Toikkanen luennoi Otavan Opistossa avoimesta verkko-opiskelusta ja sisällöntuotannosta.
Koulu on vain yksi oppijan ryhmistä
Toikkasen mukaan virallinen oppiminen on vain pieni osa oppimisesta.
- Virallisen oppimisen lisäksi on olem
Viisi virhettä täppäreiden opetuskäytössä ja miten ne voisi korjata: 1) Etsitään porukalla sovelluksia ja niiden pedagogisia mahdollisuuksia. 2) Tarjotaan opettajille ohjausta täppäreiden pedagogisesti mielekkääseen käyttöön. 3) Tuetaan oppijoita käyttämään täppäreitä aktiivisesti opinnoissaan. 4) Oppilailla on omat täppärit, joko koulun pilottiryhmälle tarjoamat tai itse hankitut (BYOD). 5) Korostetaan täppäreiden monipuolisia mahdollisuuksia oppimisessa.
Olen joululomalla kypsytellyt omia ajatuksia Konnektivismi-kurssin aikana tapahtuneesta. Sehän oli maailmanlaajuinen online opiskelu, joka kesti 12 viikkoa. Kurssi oli avoin kaikille kiinnostuneille. Sitä mainostettiin Suomessa tilaisuutena opiskella maailman huippujen johdolla.
Näkyvä aktiivisuus romahti ja kurssilla oli paljon ihmettelyä että missä mennään. No, oman tien rakentaminen oli tavoitekin ja sitä voi harrastaa keskeyksettä. Töissä olo ja ajan puute ne suurimmat esteet olivat omalta kannalta.
Marraskuun lopussa kurssiblogissa kysyttiin kuka on vielä mukana ja tuli vain 21 vastausta kun alussa oli jopa 2200 mukana.
Tavoitteista olen samaa mieltä että pitäisi ymmärtää online vuorovaikutusta jolla on valtava merkitys oppimisessa. Mutta kun eväät ovat heppoiset niin siinä edetään vain jollain yleisen mallinnuksen tasolla. Selvimmin asiantuntemuksen taso paljastui minulle jatkuvana viittaamisena neuronien konnektioihin joista vetäjillä ei selvästi ole kuin aavistus. Pitäisi tuntea oman asiantuntemuksen rajat ja reflektoida omaa osaamistaan paremmin, sitä odottaisin. Oppimisen teorian rakentamiseen ei tuollaista tietä päästä.
ion kuitenkin seurata kumpaakin kaveria jatkossa. Arvostan heidän toimintapojaan: avoin online toiminta on todella tehokasta ja on tarpeen kehittää osallistumista SD:n kuvaamaan suuntaan.
Milloin me suomalaiset alamme tarjota vastaavaa toimintaa?
Yhteisön voimavaroja hyödyntäviksi työtavoiksi osoittautuivat yhteisistä tavoitteista ja pelisäännöistä neuvottelu, vaihtuvat pienryhmät, yhteisen ja yksilöllisen vastuun tarkentaminen sekä toiminnan tulosten ja toimintaprosessin arviointi. Myös ristiriitojen käsittely kuuluu yhteisöllisen työskentelyn haasteisiin. Yhteisön voimavaroja pystytään hyödyntämään, jos yliopiston opettajat ja opiskelijat kehittävät yhteisöllisten työtapojen lisäksi yhteisösensitiivisyyttään, jolloin he pystyvät entistä paremmin havainnoimaan yhteisöllisiä ilmiöitä ja vaikuttamaan niihin.
"Nettikirjassamme Tuleva yliopisto hahmottelemme uusia, tulevia yliopistoja: Lokavidaya-yliopisto, wikiyliopisto, näkymätön yliopisto, köyhä yliopisto, sissiyliopisto, elämän, taidon ja lihan yliopisto, keskiaikainen yliopisto, autonominen, globaali yliopisto, off-the-grid-yliopisto... Uusi yliopisto on tuleva! Muttei niin kuin Valtio halusi, vaan kuten minä, sinä ja me tahdomme. Uutena markkinoidussa yliopistossa ja laissa poikkeustila on hallinnan paradigma: kerro, kuvaa, auditoi, arvioi, muuta! Sori vaan, mutta tulevat yliopistot luodaan toisin kuin valtionhallinto kuvitteli: ne tehdään yhdessä, keskenämme, hyppäämällä nykyisestä asiantuntijakulttuurista yhdessä oppimisen ja toimimisen kulttuuriin. Ei enää reaktioita ja resistanssia, vaan aktiivisuutta ja omaehtoisia tekoja. Tulevat yliopistot asettavat ehdot valtiolle, rahalle, ministeriöille. Tämä on merkitys, jonka annamme autonomialle, yliopistolle, meille, maailmalle."