Group items tagged

Sopiiko tykki pihan koristeeksi? Vanha ilmatorjuntatykki Kuusamontien vieressä Kiimingissä. Ouluntietä Kiimingin Jäälissä ajelleet ovat kiinnittäneet huomiota tien varressa olevaan tykkiin, jonka suu osoittaa uhmakkaasti Oulun suuntaan. Tykki on Kiinteistö Oy Välirinteen pihalla, jossa sijaitsevat muun muassa autokorjaamo ja katsastusasema. Mikä on tykin tarkoitus, kiinteistön omistaja Olli Kuivamäki? Ostin sen keräilijältä viime kesänä markkinointimielessä. Tykin tarkoituksena on kääntää päitä tänne suuntaan ja houkutella ihmisiä paikalle. Lapset tykkäävät leikkiä tykillä, joka on muuten työkunnossa, mutta tehty tietenkin ampumakelvottomaksi. Millainen tykki on kyseessä, ja pysyykö se kunnossa näin ulkosäilytyksessä? Se on Bofors 40 -ilmatorjuntakanuuna, jollaisia oli käytössä muun muassa talvisodassa. Tämä tykki on tietääkseni vuodelta 1940. Tykki on tehty ulkokäyttöön, ja pidämme sitä kyllä kunnossa. Kaikissa kääntönivelissä ja kehissä on täydet rasvat, ja tykin optiset laitteet ovat tallessa. Onko tykki mielestäsi sopiva somiste ja markkinointikikka? Se on historiallinen vehje, jollaiset aina kiinnostavat ihmisiä. Tarkoitus on ollut herättää huomiota, ja sen tehtävän tykki on täyttänyt hyvin. Kiinteistöissä toimivat yrittäjätkin ovat olleet uudesta koristeesta vain mielissään. Miksi Kiimingin puolella sijaitseva tykki on suunnattu Ouluun päin? Emme ole sotaisia, vaan sopuisia. Ihan leikkimielellä se on hankittu. Tykki on muuten myytävänä, sillä haaveilen hankkivani tien varteen seuraavaksi veturin.

"Mikko Salmea pyydetään ottamaan pora käteensä. Onhan mies vasta muuttanut omakotitaloon järvenrannalle Jääliin ja varmasti jokunen taulu on vielä asentamatta. Pora viihtyy eläväisen pastorin käsissä porana vain hetken. "I´m Bond, James Bond", Salmi poseeraa pyytämättä. Kirkon töistä sekä myös viihde- ja media-alalta tuttu poppipappi, piispan poika, rakastaa ilmiselvästi heittäytymistä. Voi heittäytyä radiotoimittajaksi, välillä tekemään virsikaraokea tai niinkuin nyt, asumaan perheineen Oulun seudulle. Heittäytyminen vie aina johonkin uuteen, ja siihen Salmi on valmis. Sitä hän odottaa myös kirkolta. "Kirkon pitää olla niin rohkea, että se uskaltaa mokatakin", hän saarnaa. "Vaikka Helsingin Usko, toivo, rakkaus -kampanjan viesti ei mennyt aivan perille - ironia muuten on tosi vaikea laji kirkon piirissä - ainakin yritettiin jotain ja saatiin keskustelua aikaan!" Kyseinen kampanja oli se, jossa neuvottiin, että "Ole uskis omalla tyylilläsi". Mikko Salmen puoliso Anna on Oulun kansainvälisessä koulussa opettajana ja Mikko koti-isänä kevään ajan Kerttua, 4, ja Ville-Veikkoa, 1, hoitamassa. Hänellä on viritteillä monia työkuvioita Oulun seudulla. Lisäksi syksyllä on tulossa kirja ja jossakin vaiheessa pukkaa myös uutta levyä. "Uskomatonta, kuinka paljon aikaa ulos lähteminen vie lasten kanssa", mies päivittelee kesken kaiken ja virnistää: "Olen onneksi tajunnut sen, että jos äiti menee arkena lasten kanssa ravintolaan syömään, sitä saatetaan pitää laiskana, mutta jos isä menee, se on söpöä." Perheen Jääliin muuttoa vauhditti moni asia. Vähäinen ei ole se seikka, että Helsingin kolmion hinnalla saa pohjoisesta uudehkon omakotitalon. Myös isovanhemmat lähes naapurissa ovat arvokas asia. "Jollekin voi olla ongelma, että olen piispan poika, mutta minulle, tai isällekään, se ei sitä ole", Mikko hymähtää. Hän ei tietenkään hyväksy kaksinaismoralismia, jota pohjoisessa papeilta

"On tehokkaampiakin keinoja kuin nimilistat Jääliläiset yrittäjät ovat keränneet nimilistoja nuorison hillitsemiseksi. Kananmunien heittelyä ja paikkojen särkemistä ei tietenkään tarvitse sietää, mutta kummallista on, etteivät yrittäjät käyttäneet jo valmiiksi tarjolla olevaa keinoa ongelman selvittämisessä. Kuntaan kun on perustettu tätä asiaa varten oma työryhmä, jossa mukana ovat nuorisotoimi, seurakunta, yrittäjät, poliisi, alueen koulujen rehtorit ja ostokeskuksen alueen kiinteistön omistajat. Tulossa on myös erityinen vanhempainilta asiasta. Jos nimilistalla on ollut tarkoitus vauhdittaa asioita, vaikutus on luultavasti täysin päinvastainen. Ostoskeskusten rauhattomuus ja nuorten käyttäytyminen on yhtälö, joka on ollut ratkaisematta siitä saakka kun ostoskeskukset ylipäänsä rakennettiin. Jääli ei ole mikään poikkeus. Oulussakin riittää "vilkasliikenteisiä" ostareita sen pahemmin hakematta: Kaakkuri, Kaijonharju, Kaukovainio... jos nyt aluksi ihan vaan K-kirjaimessa pysytään. Ongelma on nähtävästi yleismaailmallinen, koska kekseliäs Englannin poliisi(?) on kehittänyt laitteen, jolla ostareiden nurkilla notkuva nuoriso saadaan kätevästi kaikkoamaan. Vekotin päästelee korkeita ääniä, joita aikuinen ei kuule, mutta 12-22 -vuotias alkaa tuntea olonsa niin epämukavasti, että mieluummin häipyy paikalta. Samaan päädytään kuulemma myös klassisella musiikilla. Läheskään kaikkia ostareiden järjestyshäiriöitä ei tosin voi panna nuorison tiliin, vaan asialla ovat aikuiset ihmiset, vaikkei jäljestä aina uskoisi. Pitäisikö heille kehitellä oma piipaaepilaattori, vai riittääkö, jos tervataan penkit. Ai niin, eihän niitä penkkejä enää ole missään. Sinänsä nuorten kokoontumisessa ei ole mitään pahaa, sehän on ollut luonnollinen asia maailman sivu. Suurin osa nuorista kokoontuu siivosti ja ainakin kohtuullisen hyvässä järjestyksessä, eikä heitä tarvitse häätää mihinkää

"Kuka alakaa ketäki vai alakaako kukkaa kettää? Muutaman lähiviikon sisällä pitäisi kirkastua, millä mallilla Oulun seudun kunnissa jatkossa mennään; kuka alkaa ketäkin vai alkaako kukaan ketään. Vielä hetki sitten kuviot näyttivät aika innottomilta ja epämääräisiltä, mutta nyt tuntuu olevan pientä vipinää ilmassa. Kuinka nopeasti se sitten johtaa tosi toimiin, onkin jo toinen juttu. Oulun alkuperäinen ajatus kihlata kerralla koko seutu, ei kuitenkaan toteudu, ei ainakaan vielä. Ei näytä toteutuvan myöskään lievempi versio suurtaloudesta, kun sosiaali- ja terveyspalvelujen yhteistoiminta-alueesta vaikuttaa tulevan totta korkeintaan muutamissa Oulun eteläpuolen kunnissa. Tavallisen kuntalaisen näkökulmasta siitä olisi tulossa torso jo siitä syystä, että päivähoito ollaan pulauttamassa kuvioista pois. Se, jos mikä olisi järkevää hoitaa kuntarajoja kunnioittamatta. Samaan aikaan Oulu on hieronut lähempää tuttavuutta kahden yksittäisen kunnan, Haukiputaan ja Yli-Iin kanssa. Kaupungin omat velkaantumiskäyrät näyttävät kuitenkin niin uhkaavilta, että sen into ottaa vastuulleen köyhiä kosijoita on jonkin verran hiipunut. Sitä paitsi ainakin Haukiputaalla puntit sinkkuna pysymisen ja Ouluun liittymisen välillä tuntuvat olevan vähintäänkin fifty-sixty. Toisaalta muualta voi pian olla tunkua oven taakse siitäkin edestä. Kiiminki esiintyi viikko sitten seudun puhemiehenä ja toi peliin uuden avauksen. Se esitti, epävirallisesti tosin, selvityksen tekemistä useamman kunnan liitoksesta kerralla. Käytännössä tämän typistetyn uuden Oulun voisivat muodostaa Oulu, Kiiminki, Haukipudas, Yli-Ii ja Oulunsalo. Muhoksellakin on herätty. Oulussa ajatusta ei pidetty mahdottomana, mutta kyseisten kuntien olisi ensin itse ilmaistava halukkuutensa ja lähestyttävä asiassa virallisesti. Vasta sen jälkeen Oulu voi ottaa asiaan kantaa: tosin aluksi vain siihen, tehdäänkö sitä selvitystä vai ei. Valtionhal

"Viimeisen tapin takaa Teemu Kattilakoski on rehkinyt tiukan puolituntisen liikuntalääketieteellisen klinikan testimatolla hapenottotestissä. Elimistö käy yhä kovilla kierroksilla, kun mies rojahtaa kahvilan tuoliin. Ensimmäinen hörppäys lämmintä cappuccinoa tekee tehtävänsä. "Pukkaa tuota perhanan jälkihikeä", Kattilakoski sanoo ja pyyhkii otsaansa hihaan. Testin tulos oli hyvä, parempi kuin kertaakaan aikaisemmin: 88,5 millimoolia/litra. Kehon rasvaprosenttikin (4,1%) kertoo, että Kattilakoski on viettänyt kesän aivan jossain muualla kuin uimarannalla. "Liikkeellä on oltu", mies toteaa. "Hyviähän nuo lukemat ovat, mutta eivät ne mitään itseisarvoja ole. Pelkällä hapenottokyvyllä ei vielä kovaa hiihdetä, mutta edellytykset siihen ovat olemassa." Ja kovaa jääliläinen aikoo ensi talven lumilla mennä, kovempaa kuin koskaan aikaisemmin. Tarkoitus on astua pari askelta lähemmäs maailman kärkeä. Viime talvena Kattilakoski otti kärkeä kiinni pitkän harppauksen. MM-kisojen 50 kilometrillä hän oli kahdeksas, ja mitali jäi härnäämään alle minuutin päähän. "MM-kisoissa näin konkreettisesti sen, kuinka lähellä kärki on. Viidelläkympillä ero on vain sekunti kilometriä kohden." Kahvikupin ääressä istuvasta Kattilakoskesta huokuu luja päättäväisyys. Alavieskan Virin hiihtäjä on aikaisemminkin puhunut haaveistaan hiihtää maailman huipulla, mutta nyt puheesta on tippunut turha kainostelu pois. "Kärki on otettavissa kiinni - ja se otetaan kiinni", Kattilakoski lataa. Kolme vuotta armonaikaa Monet kolhut ja takapakit kokenut 25-vuotias Kattilakoski tietää, että suuret puheet pulla suussa eivät riitä. Mies joutuu pyyhkimään hikeä ja jälkihikeä vielä useamman kerran, ennen kuin Maamme-laulu kajahtaa ilmoille. Maamme-laulua Kattilakoskella on tarkoitus kuunnella Torinon olympialaisissa talvella 2006. Seuraavan kolmen vuoden aikana mies on valmis rutistamaan itsestään irti kaiken mahdolli

Lumikasalla korotettu Tarhanmäki ja hyppyri auttoivat hymykuopat ja pisamat näkösälle Jäälissä. "Äiti, mää jään vielä hyppimään", Leevi Isteri kertoo ilmoitusluontoisesti äidilleen Helina Salmelalle leikkimielisen big air -kisan tiimellyksessä torstaina. Kolme neljä tuntia lumilaudan päällä ei tunnu yhdeksänvuotiaalla vielä missään, kun kotikulmilla voi kerrankin temppuilla. "Olisi hyvä saada tuollainen mäki koko talveksi käyttöön, niin lapsilla olisi lähellä paikka missä harrastaa", Salmela sanoo. "Me vanhemmat voisimme olla enemmänkin mukana järjestämällä kotinurkille vastaavanlaisia tapahtumia ja tarvittaessa olla mukava valvonnassa", hän lisää. Muutamana vuonna järjestetyn kisan tiimoilta on mietitty vaihtoehtoa kasata Jääliin suksi- ja lautaporukalle hyppypaikka koko talveksi. "Siitä ollaan kahta mieltä. Kenen sitten on vastuu, jos joku loukkaantuu", Kiimingin liikuntaneuvoja Ari Siekkinen sanoo. Tapahtuma on lähiliikuntaa parhaimmillaan ja tiukasti ajassa kiinni, mutta muuten ilmassa on kotimaisen urheilujuhlan tuntua makkaroineen kaikkineen. Sami Korkala "

Monet Oulun seudun kunnanisät ja -äidit ovat olleet huolissaan, kun suuri ja pelottava Oulun kaupunki on halunnut rohmuta kunnat syövereihinsä. Kuntalaiset saavat puolestaan olla huolissaan siitä, huoliiko Oulu kuntia enää mukaansa. Jättikö juna jo? Jos niin on käynyt, asiat ovat huonosti meidän Oulun ympäristössä asuvien kannalta. Elo itsenäisyytensä puolesta kamppailleessa kituvassa kuntapahasessa ei ole herkkua palveluiden kannalta, vaikka nimenomaan palveluista kuntaliitoskriittiset kommentoijat ovat olleet ensimmäiseksi huolissaan. Kansalaiset vastaan harvalukuinen joukko päättäjiä - kumpi on tärkeämpi? Kumman sana painaa enemmän? Edellinen on tärkeämpi mutta jälkimmäiset saavat päättää edellisten tulevaisuudesta. Limingan kunnanhallituksen puheenjohtaja Helena Tornberg ja Oulun kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Tuija Pohjola ovat esittäneet neuvoa antavan kansaäänestyksen järjestämistä Oulun seudun yhdestä kunnasta. Ajatus on erittäin hyvä ja kannatettava. Haluaako Oulu sulauttaa itseensä rahattomia ja vauhdikkaasti sellaisiksi muuttuvia naapureitaan? Sitä sietää nyt kysyä. Esimerkiksi Kiiminki olisi voinut toimia paremmin seudullisessa yhteistyössä ja rakentaa uuden paloaseman Välikylään, jotta asema olisi palvellut myös kuntarajan toisella puolella olevia asukkaita. Kiimingin toiseen, kovasti kasvavaan keskustaan, Jääliin, Välikylästä olisi paljon lyhyempi matka kuin kirkonkylältä. Kiimingillä ei ollut siihen rahaa eikä halua, vaan Oulu rakentaa nyt paloaseman Ruskoon parin kilometrin päähän Välikylään suunnitellun aseman paikasta. Tämä on tuskin ainoa esimerkki siitä, miten kuntarajat ja kunnallinen itsekkyys haittaavat alueen yhteistyötä, vaikka kuntayhteistyön Oulun seudulla on sanottu olevan parhaasta päästä. Yhdessä Oulun seudun kaupungissa paloasemien ynnä muiden paikat ratkottaisiin sen mukaan, missä asuu ihmisiä, joille tuotetaan palveluja. Sellainen taitaa omiin n