Group items tagged

"On tehokkaampiakin keinoja kuin nimilistat Jääliläiset yrittäjät ovat keränneet nimilistoja nuorison hillitsemiseksi. Kananmunien heittelyä ja paikkojen särkemistä ei tietenkään tarvitse sietää, mutta kummallista on, etteivät yrittäjät käyttäneet jo valmiiksi tarjolla olevaa keinoa ongelman selvittämisessä. Kuntaan kun on perustettu tätä asiaa varten oma työryhmä, jossa mukana ovat nuorisotoimi, seurakunta, yrittäjät, poliisi, alueen koulujen rehtorit ja ostokeskuksen alueen kiinteistön omistajat. Tulossa on myös erityinen vanhempainilta asiasta. Jos nimilistalla on ollut tarkoitus vauhdittaa asioita, vaikutus on luultavasti täysin päinvastainen. Ostoskeskusten rauhattomuus ja nuorten käyttäytyminen on yhtälö, joka on ollut ratkaisematta siitä saakka kun ostoskeskukset ylipäänsä rakennettiin. Jääli ei ole mikään poikkeus. Oulussakin riittää "vilkasliikenteisiä" ostareita sen pahemmin hakematta: Kaakkuri, Kaijonharju, Kaukovainio... jos nyt aluksi ihan vaan K-kirjaimessa pysytään. Ongelma on nähtävästi yleismaailmallinen, koska kekseliäs Englannin poliisi(?) on kehittänyt laitteen, jolla ostareiden nurkilla notkuva nuoriso saadaan kätevästi kaikkoamaan. Vekotin päästelee korkeita ääniä, joita aikuinen ei kuule, mutta 12-22 -vuotias alkaa tuntea olonsa niin epämukavasti, että mieluummin häipyy paikalta. Samaan päädytään kuulemma myös klassisella musiikilla. Läheskään kaikkia ostareiden järjestyshäiriöitä ei tosin voi panna nuorison tiliin, vaan asialla ovat aikuiset ihmiset, vaikkei jäljestä aina uskoisi. Pitäisikö heille kehitellä oma piipaaepilaattori, vai riittääkö, jos tervataan penkit. Ai niin, eihän niitä penkkejä enää ole missään. Sinänsä nuorten kokoontumisessa ei ole mitään pahaa, sehän on ollut luonnollinen asia maailman sivu. Suurin osa nuorista kokoontuu siivosti ja ainakin kohtuullisen hyvässä järjestyksessä, eikä heitä tarvitse häätää mihinkää

"Kuka alakaa ketäki vai alakaako kukkaa kettää? Muutaman lähiviikon sisällä pitäisi kirkastua, millä mallilla Oulun seudun kunnissa jatkossa mennään; kuka alkaa ketäkin vai alkaako kukaan ketään. Vielä hetki sitten kuviot näyttivät aika innottomilta ja epämääräisiltä, mutta nyt tuntuu olevan pientä vipinää ilmassa. Kuinka nopeasti se sitten johtaa tosi toimiin, onkin jo toinen juttu. Oulun alkuperäinen ajatus kihlata kerralla koko seutu, ei kuitenkaan toteudu, ei ainakaan vielä. Ei näytä toteutuvan myöskään lievempi versio suurtaloudesta, kun sosiaali- ja terveyspalvelujen yhteistoiminta-alueesta vaikuttaa tulevan totta korkeintaan muutamissa Oulun eteläpuolen kunnissa. Tavallisen kuntalaisen näkökulmasta siitä olisi tulossa torso jo siitä syystä, että päivähoito ollaan pulauttamassa kuvioista pois. Se, jos mikä olisi järkevää hoitaa kuntarajoja kunnioittamatta. Samaan aikaan Oulu on hieronut lähempää tuttavuutta kahden yksittäisen kunnan, Haukiputaan ja Yli-Iin kanssa. Kaupungin omat velkaantumiskäyrät näyttävät kuitenkin niin uhkaavilta, että sen into ottaa vastuulleen köyhiä kosijoita on jonkin verran hiipunut. Sitä paitsi ainakin Haukiputaalla puntit sinkkuna pysymisen ja Ouluun liittymisen välillä tuntuvat olevan vähintäänkin fifty-sixty. Toisaalta muualta voi pian olla tunkua oven taakse siitäkin edestä. Kiiminki esiintyi viikko sitten seudun puhemiehenä ja toi peliin uuden avauksen. Se esitti, epävirallisesti tosin, selvityksen tekemistä useamman kunnan liitoksesta kerralla. Käytännössä tämän typistetyn uuden Oulun voisivat muodostaa Oulu, Kiiminki, Haukipudas, Yli-Ii ja Oulunsalo. Muhoksellakin on herätty. Oulussa ajatusta ei pidetty mahdottomana, mutta kyseisten kuntien olisi ensin itse ilmaistava halukkuutensa ja lähestyttävä asiassa virallisesti. Vasta sen jälkeen Oulu voi ottaa asiaan kantaa: tosin aluksi vain siihen, tehdäänkö sitä selvitystä vai ei. Valtionhal

Monet Oulun seudun kunnanisät ja -äidit ovat olleet huolissaan, kun suuri ja pelottava Oulun kaupunki on halunnut rohmuta kunnat syövereihinsä. Kuntalaiset saavat puolestaan olla huolissaan siitä, huoliiko Oulu kuntia enää mukaansa. Jättikö juna jo? Jos niin on käynyt, asiat ovat huonosti meidän Oulun ympäristössä asuvien kannalta. Elo itsenäisyytensä puolesta kamppailleessa kituvassa kuntapahasessa ei ole herkkua palveluiden kannalta, vaikka nimenomaan palveluista kuntaliitoskriittiset kommentoijat ovat olleet ensimmäiseksi huolissaan. Kansalaiset vastaan harvalukuinen joukko päättäjiä - kumpi on tärkeämpi? Kumman sana painaa enemmän? Edellinen on tärkeämpi mutta jälkimmäiset saavat päättää edellisten tulevaisuudesta. Limingan kunnanhallituksen puheenjohtaja Helena Tornberg ja Oulun kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Tuija Pohjola ovat esittäneet neuvoa antavan kansaäänestyksen järjestämistä Oulun seudun yhdestä kunnasta. Ajatus on erittäin hyvä ja kannatettava. Haluaako Oulu sulauttaa itseensä rahattomia ja vauhdikkaasti sellaisiksi muuttuvia naapureitaan? Sitä sietää nyt kysyä. Esimerkiksi Kiiminki olisi voinut toimia paremmin seudullisessa yhteistyössä ja rakentaa uuden paloaseman Välikylään, jotta asema olisi palvellut myös kuntarajan toisella puolella olevia asukkaita. Kiimingin toiseen, kovasti kasvavaan keskustaan, Jääliin, Välikylästä olisi paljon lyhyempi matka kuin kirkonkylältä. Kiimingillä ei ollut siihen rahaa eikä halua, vaan Oulu rakentaa nyt paloaseman Ruskoon parin kilometrin päähän Välikylään suunnitellun aseman paikasta. Tämä on tuskin ainoa esimerkki siitä, miten kuntarajat ja kunnallinen itsekkyys haittaavat alueen yhteistyötä, vaikka kuntayhteistyön Oulun seudulla on sanottu olevan parhaasta päästä. Yhdessä Oulun seudun kaupungissa paloasemien ynnä muiden paikat ratkottaisiin sen mukaan, missä asuu ihmisiä, joille tuotetaan palveluja. Sellainen taitaa omiin n