Group items tagged

"Pohjolan kitsas aurinko tarjoaa D-vitamiinia seuraavan kerran maaliskuussa. Talvella luustovitamiinit pitää tankata ruoasta tai purkista. Kala on D-vitamiininlähteistä parhaita. D on se aurinkovitamiini, jota jokainen muistaa lapsena napsineensa - onnekkaimmat Vitol-helmien tai peräti suklaan muodossa, karskimpien perheiden kasvatit kalanmaksaöljynä. Ilman D-vitamiinia ihmisen elimistö ei kykene käyttämään hyväkseen ruoasta tulevaa kalsiumia, ja se näkyy luustossa. Riisitauti on puutostautien klassikko, jota tavataan meillä yhä. Joka vuosi siihen sairastuu muutama pikkulapsi, jolle ei ole annettu D-vitamiinilisää. D-vitamiinin puute pehmentää aikuistenkin luustoa, mutta silloin taudin nimi on osteomalasia. D:n puutteen katsotaan olevan myös yksi osteoporoosin riskitekijöistä. - D-vitamiinin vajaus ei tunnu olossa eikä näy päälle, ennen kuin luut tosiaan alkavat pehmentyä. Omaa vitamiinitilannettaan kannattaa miettiä, jos ei syö lainkaan kalaa ja käyttää vain vähän D-vitaminoituja maitovalmisteita, toteaa dosentti Christel Lamberg-Allardt Helsingin yliopistosta."

"Osteoporoosin tiedetään olevan pääasiassa D-vitamiinin ja auringon valon puutesairaus. Afrikasassa osteoporoosi on tuntematon ja mitä pohjoisemmaksi tullaan sitä enemmän on luuston haurastumista ja murtumia. Lonkkamurtumia ei Afrikassa juuri tunneta ja murtumien määrä kasvaa samanikäisellä väestöllä monisatakertaisesti tänne pohjoiseen tultaessa. Nyt on selvinnyt että jo äidin raskauden aikainen D-vitamiinin saanti on tärkeää lapsen tulevalle luuntiheydelle. Ne brittiäidit, jotka käyttivät D-vitamiinivalmisteita sekä ne äidit,jotka synnyttivät kesällä saivat vahvempiluisia jälkeläisiä ja ero näkyi vielä 9 vuoden iässä. "

"Juuri julkaistun tutkimuksen mukaan optimaalinen D-vitamiinin saanti sijoittuu haarukkaan 1800-4000 IU/vrk (45-100 mcg/vrk). Tätä määrää ei kannata edes uneksia saavansa tavallisesta ruoasta, joten purkilla on käytävä. Suomessa D-vitamiinin saanti on keskimäärin naisilla 5,2 mcg/vrk ja miehillä 7,1 mcg/vrk. Tutkimusta johtivat Zürichin yliopistosairaalan tutkijat, mutta mukana oli myös muun muassa kuuluisa ravitsemusepidemiologi Walter Willett Harvardin yliopistosta. "

"Tätä 11.12.2009 kirjoittamaani juttua kommentoidaan ahkerasti. Päivitys 12.12.2009 ja 14.12.2009 Kunto & terveys -lehti 6/2009 uhraa peräti 7 sivua D-vitamiinijutulleni. Jos vielä otetaan huomioon, että päätoimittaja Kalle Kotirannan pääkirjoituksessa on asiaa Deestä, niin mitä enää epäröit? Hae lehti kioskista - lue ja nauti Deetä!

"Osteoporoosin aiheuttama luun haurastuminen ja siihen liittyvät luunmurtumat ovat jo nyt kansanterveydellisesti merkittävä ongelma. Lähes puolet yli 50-vuotiaista naisista tulee loppuelämänsä aikana saamaan jonkin osteoporoottisen luunmurtuman. Suomessa arvioidaan olevan n. 400 000 osteoporoosia sairastavaa potilasta, osteoporoottisia murtumia Suomessa syntyy n. 40 000 vuosittain, näistä lonkkamurtumia on n. 8000. Lonkkamurtumien määrän ennustetaan lähes kolminkertaistuvan vuoteen 2030 mennessä. Luuta muodostetaan ja hajotetaan läpi koko elämän. Kasvukauden ajan uutta luuta muodostuu enemmin kuin hajoaa. Luut saavuttavat perintötekijöiden määräämän huippumassansas suotuisissa ympäristöolosuhteissa noin 20-vuoden iässä. Terveellä aikuisella luun määrä pysyy vakiona, jos elintavat ovat terveelliset. Vaihdevuosi-ikää lähestyttäessä luun määrä alkaa naisella vähentyä, miehilläkin luun määrä vähenee ikääntymisen myötä. Kun luuntiheys on DEXA-mittauksessa n. 25-30 prosenttia alle nuoren aikuisen keskimääräisen luuntiheyden, on diagnoosina osteoporoosi ( T-score

"Tällä sivulla mainitut lääkkeet voivat estää auringon valon UVB-säteitä muodostamasta ihossa D-vitamiinia ja D-vitamiinin imeytymistä ravinnosta ja ravintolisistä. Lääkkeiden käyttäjän D-vitamiinin pitoisuus seerumissa (S-D-25) voi olla pienempi kuin mikä on terveyden kannalta ihanteellista (75-250 nmol/l). Suomalaisten S-D-25 on muutoinkin keskimäärin vain noin 40 nmol/l, elleivät he käytä D-vitamiinilisiä. Lääkkeen säännöllinen käyttö voi siten vaatia tavallistakin suurempaa D-vitamiinin saantia ravintolisän muodossa. Orlistaatti (kauppanimiä Alli ja Xenical, laihdutuslääkkeitä, estävät rasvojen ja rasvaliukoisten vitamiinien imeytymistä suolesta vereen), barbituraatit (unilääkkeet), karbamatsepiini (epilepsialääke), kolestyramiini, simetidiini (Tagamet), kolestipoli, kortikosteroidit (kortisonit), famotidiini (käytetään liikahappoisuuteen), fosfenytoiini (epilepsialääke), isoniatsidi (tuberkuloosilääke, nitsatidiini (mahahaavalääke), fenobarbitaali (epilepsia- ja unilääke), fenytoiini (epilepsialääke), ranitidiini (mahahaavalääke), rifampiini eli fluvastatiini ja valproaatti (epilepsialääke)."

"D-vitamiinin saanti on edelleenkin riittämätöntä suurella osalla suomalaisia. Heli Viljakainen selvitti väestön D-vitamiininsaantia 23.5. tarkastettavassa väitöskirjassaan. Hän toivoo nykyistä enemmän D-vitamiinilla täydennettyjä elintarvikkeita helpottamaan tilannetta"

"Vuoden pimeimpien kuukausien kynnyksellä jokaisen suomalaisen kannattaa pohtia omaa D-vitamiinin saantiaan, sillä erityisesti talvella monet kärsivät tietämättään D-vitamiinin puutteesta. Suomessa on tarpeeksi auringonvaloa ihon D-vitamiinin muodostukseen vain kesäisin keskipäivän tienoilla, joten ruoasta ja lisäravinteista saatavan D-vitamiinin merkitys korostuu pohjoisilla leveyspiireillä entisestään"

"Hypokalsemialla tarkoitetaan tilaa, jossa seerumin kalsiumin pitoisuus on pienentynyt. Koska kalsiumi eli kalkki on välttämätöntä mm. lihasten toiminnalle, vaikea hypokalsemia aiheuttaa lihaskramppeja, kouristuksia ja sydämen toimintahäiriöitä. Yleensä kalsiumin puute on kuitenkin lievä ja oireena ovat raajojen pistely ja puutuminen. Tavallisimpia hypokalsemian syitä ovat lisäkilpirauhasen vajaatoiminta, munuaisten vajaatoiminta ja D-vitamiinin puute. Hoitona käytetään perussairauden hoitoa, kalsiumin antamista joko tabletteina tai vaikeissa tilanteissa injektioina ja tarvittaessa D-vitamiinia."

"Saantisuosituksia muutetaan aikaisintaan vuonna 2012, jolloin Pohjoismaat niitä yhdessä pohtivat. Asiantuntija kuitenkin neuvoo, että nykyisen virallisen suosituksen voi hyvin ylittää, kunhan pysyttelee alle 50 mikrogramman päiväannoksessa. Hyötyä siitä on varsinkin yli kuusikymppisille. Hyvä nyrkkisääntö on Lamberg-Allardtin mukaan 20 mikrogrammaa päivässä aikuisille ja 10 mikrogrammaa pikkulapsille."

"Kuopion yliopistossa suunnitellaan laajaa tutkimusta D-vitamiinin terveysvaikutuksista. Vuoden 2011 alussa alkavaksi kaavaillussa tutkimuksessa selvitettäisiin kokeellisesti, onko lisääntyneestä D-vitamiinin määrästä apua sydän- ja verisuonisairauksien sekä syövän ehkäisemisessä. Tällä hetkellä hanke odottaa vielä lopullista rahoitusta, mutta tutkijaryhmä on erittäin toiveikas, että tutkimus päästäisiin aloittamaan suunnitellusti tammikuussa 2011."

Kalsiumaineenvaihdunnan häiriöt ilmenevät hyper- tai hypokalsemiana, hyperkalsiuriana tai luuston aineenvaihduntahäiriöinä (osteoporoosi, osteomalasia, riisitauti, renaalinen osteodystrofia, Pagetin tauti). Epäiltäessä kalsiumaineenvaihdunnan häiriöitä voidaan käyttää seuraavanlaisia tutkimuksia: seerumin ja virtsan kalsium, seerumin ionosoitu kalsium, seerumin fosfaatti, albumiini, alkaalinen fosfataasi ja tarvittaessa sen isoentsyymit, kreatiniini, kloridi ja PTH. PTH:sta on mahdollista määrittää intakti PTH sekä sen keskimolekyyli- ja N-terminaalifragmentti. Luun aineenvaihdunnan biokemiallisia mittareita voidaan käyttää kuvantamaan luun hajoamista ja/tai rakentumista. Luun rakentumisen seerumimarkkereita ovat osteokalsiini ja tyypin 1 prokollageenin aminoterminaalinen propeptidi (PINP). Vastaavasti luunhajoamista kuvastavat virtsan ja seerumin tyypin 1 kollageenin aminoterminaalinen telopeptidi (NTx) sekä seerumin tartraattiresistentti alkalinen fosfataasi (TRAP). Luuston tilaa voidaan selvittää röntgenologisesti natiivikuvin (destruktiot, murtumat ja valemurtumat, resorptio- ja osteoskleroosipesäkkeet). Luun mineraalipitoisuuden määrittämisessä käytetään tiheysmittareita. Koepalan otto luustosta tulee kyseeseen erikoistilanteissa histologisen diagnoosin saamiseksi. Hyperkalsemia Hyperkalsemia on monasti sattumalöydös varsin vähäoireisella epämääräisiä vaivoja valittavalla potilaalla. Tavallisimmat oireet on esitetty taulukossa 1. Tyypillinen hyperkalsemiapotilas on epämääräisistä neuropsykiatrisista oireista kärsivä henkilö. Aikaisemmin tyypilliset munuaiskivipotilaat ovat jäämässä selvään vähemmistöön. Vanhuksilla hyperkalsemia voi aiheuttaa dementian kaltaisen sekavuustilan. Mikäli S-Ca on alle 3 mmol/l, voidaan potilas tutkia rauhassa polikliinisesti. Mikäli arvo sen sijaan on selvästi yli 3 mmol/l ja se vielä nousee perättäisissä mittauksissa, on tutkimuksia kiirehdittävä. Kalsiumarvon

"D-vitamiinin saantisuositus moninkertaistettava Kansainvälinen paine D-vitamiinin saantisuosituksen korottamiseksi kasvaa. Suomessa viranomaissuositus aikuisille on 7,5 mikrogrammaa. Kalifornian yliopiston 18-henkinen tiedemiesryhmä vaatii suosituksen nostamista 2000 kansainväliseen yksikköön eli 50 mikrogrammaan. Suiomessa Pekka Puska haraa vastaan. Tohtori Anthony W. Norman ja hänen tiedemiesryhmänsä kutsuvat maailman muita tutkijoita toimiin ("call to action") aikuisten ihmisten D-vitamiinin saantisuosituksen nostamiseksi 50 mikrogrammaan päivässä. Normanin laatima pääkirjoitus D-vitamiinista julkaistiin joulukuun American Journal of Nutritionissa (linkki lopussa). "Päättäjien on syytä perehtyä tieteellisiin tutkimuksiin, jotka puoltavat suosituksen nostamista", sanoo tiedemiesryhmä. Se suosittelee elintarvikkeiden rikastamista D-vitamiinilla ja D-vitamiinin käyttöä ravintolisänä. Yhdysvalloissa viranomaissuositus on alle 50-vuotiaille aikuisille 5 µg, 51-70 -vuotiaille 10 µg ja yli 70-vuotiaille 15 µg. Suomessa suositus on 7,5 µg alle 60-vuotiaille ja 10 µg sitä vanhemmille. "Amerikkalaiset tiedemiehet allekirjoittivat lausunnon, jonka mukaan aikuisen [amerikkalaisen] ihmisen D3-vitamiinin tarve on 2000 kansainvälistä yksikköä [eli 50 mikrogrammaa] vuorokaudessa", sanoo Norman. "Suositeltu annos on täysin turvallinen", hän korostaa ja viittaa Yhdysvaltain tiedeakatemian (National Academy of Sciences) lausuntoon."

"Tiedämme, että auringon puute aiheuttaa myös D-vitamiinin puutoksen. Englantilainen lääkäri David Grimes väittää Aftonbladetin mukaan, että D-vitamiinin puute voi aiheuttaa myös sydäntauteja. - Sydäntautien riskiä eivät lisää epäterveelliset ruokavaliot tai korkea kolesteroli, vaan asuinpaikka, Grimes sanoo. Grimes on pakertanut 20 vuoden ajan tutkimuksensa parissa. Nyt siitä on tehty kirja. Siinä tohtori Grimes väittää, että mitä korkeampi D-vitamiinipitoisuus veressä on, sitä pienempi on sydäntautien riski."

Suomalainen arvostettu D-vitamiinitutkija Christel Lamberg-Allardt rohkeni sanoa vihdoin ääneen sen, minkä D-vitamiinitutkimusta seuranneet ovat tienneet jo pitkään: D-vitamiinia kannattaa syödä yli nykyisten suositusten. Tämä kannattaa ottaa vakavasti kaikkien omasta ja läheisten terveydestään kiinnostuneiden. Koska ravitsemuspoliittinen päätöksenteko on hidasta, on syytä kuunnella tutkijaa: "Hyvä nyrkkisääntö on Lamberg-Allardtin mukaan 20 mikrogrammaa päivässä aikuisille ja 10 mikrogrammaa pikkulapsille" (Yle 24.11.2009). Nykyinen suositus on aikuisilla 10 mikrogrammaa, jonka alle jää suomalaisten keskimääräinen D-vitamiinin saanti. D-vitamiinin vallankumous on tapahtunut tieteessä nopeasti 2000-luvulla. D-vitamiinia tarvitaan ympäri elimistöä ja alhaisilla D-vitamiinitasoilla on ollut tutkimuksissa yhteys laajaan joukkoon kroonisia tauteja (ennen kaikkea syövät, sydän- ja verisuonitaudit, tyypin 1 diabetes, MS-tauti, infektiot ja osteoporoosi).

D-vitamiinin turvallisuutta tarkasteltaessa pitää huomioida ainakin seuraavat kaksi asiaa: 1) Nykyiset saantisuositukset ja turvallisuurajat ovat aivan liian pieniä, kts. Viethin tutkimukset ja esim. Merckin manuaalista "Vitamin D toxicity". 2) On olemassa näyttöä siitä, että nykyisenkaltaisten suositusten seuraaminen voi altistaa tietyille kroonisille taudeille monia yksilöitä, joiden auringonvalon saanti on syystä tai toisesta rajoitettu (talvisaika 40 leveyasteiden ulkopuolella, liian peittävä vaatetus (musliminaiset) jne..). Tällaisia tauteja ovat mm. tyypin 1 diabetes, multippeli skleroosi ja muut autoimmuunisairaudet, monet syövät (eturauhassyövästä on aika hyvää näyttöä), reuma, osteoporoosi, korkea verenpaine, kaamosmasennus, jne .... Jättiannokset ovat myrkyllisiä, mutta liian vähäinen saantikin voi olla huomattava turvallisuusriski.