D-vitamiini on sekä ihossa syntyvä hormoni että suolistosta imeytyvä vitamiini. Vaatteettomalla alkuihmisellä iho todennäköisesti tuotti auringon ultraviolettisäteilyn vaikutuksesta tarpeeksi D-vitamiinia. Vaatteisiin verhoutunut nykyihminen elää alkuihmistä enemmän ravintoperäisen D-vitamiinin varassa. Sekä ihossa syntynyt että suolistosta imeytynyt D-vitamiini saatetaan elimistössä biologisesti aktiiviseen 1,25(OH)2D-vitamiinimuotoon kahden hydroksylaation kautta, joista ensimmäinen tapahtuu maksassa ja toinen munuaisissa. D-vitamiinin tärkein vaikutuskohta on suolisto, jossa se lisää sekä kalkin että fosfaatin imeytymistä ja turvaa näin luulle sen tärkeiden rakennusaineiden saannin. D-vitamiinin suorat luustovaikutukset ovat edelleenkin osin epäselviä ja todennäköisesti huomattavasti vähäisempiä merkitykseltään kuin D-vitamiinin vaikutukset kalsiumin ja fosfaatin imeytymiseen.
D-vitamiinin turvallisuutta tarkasteltaessa pitää huomioida ainakin
seuraavat kaksi asiaa:
1) Nykyiset saantisuositukset ja turvallisuurajat ovat aivan liian pieniä, kts. Viethin tutkimukset ja esim. Merckin manuaalista "Vitamin D toxicity".
2) On olemassa näyttöä siitä, että nykyisenkaltaisten suositusten
seuraaminen voi altistaa tietyille kroonisille taudeille monia yksilöitä, joiden auringonvalon saanti on syystä tai toisesta rajoitettu (talvisaika 40 leveyasteiden ulkopuolella, liian peittävä vaatetus (musliminaiset) jne..). Tällaisia tauteja ovat mm. tyypin 1 diabetes, multippeli skleroosi ja muut autoimmuunisairaudet, monet syövät (eturauhassyövästä on aika hyvää näyttöä), reuma, osteoporoosi, korkea verenpaine, kaamosmasennus, jne ....
Jättiannokset ovat myrkyllisiä, mutta liian vähäinen saantikin voi olla huomattava turvallisuusriski.