Group items tagged

D-vitamiini on yksi ihmisen tarvitsemista rasvaliukoisista vitamiineista. D-vitamiinin muotoja ovat kolekalsiferoli (D3) ja ergokalsiferoli (D2). Ihminen pystyy itsekin tuottamaan D-vitamiinia riittävässä auringonvalossa UVB-säteilyn vaikutuksesta. D-vitamiini on steroidihormoni, jonka esimuotoa muodostuu ihossa tai saadaan ruoasta. D-vitamiinin vaikutukset välittyvät vitamiinireseptorin (VDR) kautta. Reseptoreita on kaikissa soluissa keskushermosto mukaan lukien. Useat kliiniset ja kokeelliset tulokset osoittavat D-vitamiinin vaikuttavan aivojen toimintaan. D-vitamiini voi vähentää riskiä sairastua tyypin 2 diabetekseen[6]. Kansanterveyslaitoksen tutkijat seurasivat 17 vuotta noin 4000 suomalaisen naisen ja miehen terveydentilaa. Niillä henkilöillä, joiden veressä oli eniten D-vitamiinia, oli 40 % pienempi sairastumisriski verrattuna niihin, joiden veressä vitamiinia oli vähiten. Maailman terveysjärjestön (WHO:n) syöväntutkimuslaitos IARC Lyonissa analysoi 18 suurta D-vitamiinitutkimusta, joihin oli osallistunut 57 311 ihmistä[7]. Heidän terveydentilaansa oli seurattu lähes kuusi vuotta. Sinä aikana 4 777 heistä kuoli. D-vitamiinia ravintolisänä käyttäneiden kuolleisuus oli kahdeksan prosenttia pienempi kuin muiden. D-vitamiinilisän päiväannos vaihteli 7,5:stä 50 µg:aan; keskimäärin se oli 14 µg. D-vitamiinilisää käyttävien ihmisten veressä oli 1,5-5,2 kertaa enemmän tätä vitamiinia kuin muilla[8]. Lontoon King's Collegessa tehdyn tutkimuksen mukaan D-vitamiini lisää keuhkoissa tulehdusta vaimentavan tulehdussytokiinin, interleukiini 10:n (IL10:n) tuotantoa. Silloin astman oireet vähenevät, jopa sellaisilla potilailla, joihin kortisoni (deksametasoni) ei ole tehonnut[

"Juuri julkaistun tutkimuksen mukaan optimaalinen D-vitamiinin saanti sijoittuu haarukkaan 1800-4000 IU/vrk (45-100 mcg/vrk). Tätä määrää ei kannata edes uneksia saavansa tavallisesta ruoasta, joten purkilla on käytävä. Suomessa D-vitamiinin saanti on keskimäärin naisilla 5,2 mcg/vrk ja miehillä 7,1 mcg/vrk. Tutkimusta johtivat Zürichin yliopistosairaalan tutkijat, mutta mukana oli myös muun muassa kuuluisa ravitsemusepidemiologi Walter Willett Harvardin yliopistosta. "

"Saantisuosituksia muutetaan aikaisintaan vuonna 2012, jolloin Pohjoismaat niitä yhdessä pohtivat. Asiantuntija kuitenkin neuvoo, että nykyisen virallisen suosituksen voi hyvin ylittää, kunhan pysyttelee alle 50 mikrogramman päiväannoksessa. Hyötyä siitä on varsinkin yli kuusikymppisille. Hyvä nyrkkisääntö on Lamberg-Allardtin mukaan 20 mikrogrammaa päivässä aikuisille ja 10 mikrogrammaa pikkulapsille."