Group items tagged

Lääkäri Juha-Petri Ruoholan väitöskirjan mukaan liian vähäinen D-vitamiinin saanti voi altistaa rasitusmurtumien syntymiselle urheilijoille. Tutkimuksen mukaan murtumapotilailla oli selkeästi normaalia alhaisemmat D-vitamiinitasot. On olemassa erityinen TRACP5b-entsyymi (tartrate-resistant acid phosphatase 5b), joka antaa aika selvän kuvan luun hajotuksen määrästä elimistössä. Tätä entsyymiä mitataan osteoporoosin (luukato) diagnostiikassa ja yllätyksettömästi sama entsyymi soveltui myös rasitusmurtumien osoittamiseen. Kohonnut seerumin TRACP5b-arvo nosti murtuman todennäköisyyden kahdeksankertaiseksi verrokkeihin nähden näissä Ruoholan tutkimuksissa. D-vitamiinia voi siis lämpimästi suositella urheilijoille varsinkin talvikuukausina, jolloin auringon kautta saatava D-vitamiinivaikutus on Suomessa lähes olematon.

Mikä on länsimaisen lääketieteen suurin virhearvio? Miksi Suomen terveydenhuolto on rahoituskriisissä? Miksi rintasyöpä lisääntyy? Miksi Suomessa on diabetesta eniten maailmassa? Miksi vanhuksemme päätyvät laitoksiin? D-vitamiinin puuteko selittää kansantautimme? Johtuuko suomalainen kansanluonne vain D-vitamiinin puutteesta?

Tähän 8.8.2009 kirjoitettuun juttuun on ilmestynyt mielenkiintoisia kommentteja (lue kaikki!). Viimeisin päivitys 22.8.2009. Ota sinäkin kantaa siihen onko Neonomide -nimimerkillä esiintyvä asiantuntija oikeassa, että saantisuosituksia pitäisi todella reippaasti kohottaa. Kommentteja on tullut tähän blogikirjoitukseen tosi paljon (yli 100 kpl!) ja sähköpostia varsin runsaasti (yli 30 kpl). Tasapuolisuuden kannalta on ollut hyvä, että erityisesti viime päivinä on tullut D-vitamiinin saantisuositusten nostamiseen kielteisemmin suhtautuvia kommentteja.

Influenssan leviämisen vuodenaikatekijää on haettu 80-luvulta lähtien (Hope-Simpson 1987). Auringon valon saantia ja elimistön D-vitamiinitasojen vaihtelua on jo pitkään epäilty täksi vuodenaikatekijäksi. Viime vuosina tämä yhteys on jo hyvin pitkälle varmistunut kun seerumin D-vitamiinitasoja on opittu mittaaman ja sen myötä on voitu todeta että väestön D-vitamiinitasot elimistössä laskevat voimakkaasti syksyllä ja talvella samanaikaisesti kun influenssa leviää. Lisäksi kun viime vuosina on selvinnyt D-vitamiinin merkittävä asema elimistön immuunipuolustuksen säätelijänä, niin yhteyttä voidaan pitää ainakin suurelta osin selvitettynä eli laskevien D-vitamiinitasojen huonontama immuniteetti altistaa ihmiset influenssalle kuten ilmeisesti monille muillekin infektioille (Cannell 2008).

Ajattelin, että me voisimme jatkaa keskustelua siten, että keräämme tähän uuteen keskusteluketjuun ajatuksiamme D-vitamiinin myrkyllisyydestä. Se näyttäisi olevan se kynnyskysymys, joka estää uusien, reilusti suurempien, D-vitamiiniannosten laajapohjaisen käyttöönoton.

"D-vitamiini ja verenpainetauti liittyvät toisiinsa, osoitti suuri amerikkalainen sairaanhoitajien terveysseuranta. Nyt Connecticutin yliopiston professorit William White ja Pooja Luthra aloittavat uuden 3-vuotisen tutkimuksen selvittääkseen D-vitamiinin puutteen merkityksestä verenpainetaudin synnyssä ja hoidossa. "Potilaat eivät useinkaan ymmärrä, että heillä on puutetta D-vitamiinista tai he eivät osaa yhdistää D-vitamiinia muuhun kuin luuston sairauksiin", sanoo sisätautiopin professori William B. White. "

"Osteoporoosin tiedetään olevan pääasiassa D-vitamiinin ja auringon valon puutesairaus. Afrikasassa osteoporoosi on tuntematon ja mitä pohjoisemmaksi tullaan sitä enemmän on luuston haurastumista ja murtumia. Lonkkamurtumia ei Afrikassa juuri tunneta ja murtumien määrä kasvaa samanikäisellä väestöllä monisatakertaisesti tänne pohjoiseen tultaessa. Nyt on selvinnyt että jo äidin raskauden aikainen D-vitamiinin saanti on tärkeää lapsen tulevalle luuntiheydelle. Ne brittiäidit, jotka käyttivät D-vitamiinivalmisteita sekä ne äidit,jotka synnyttivät kesällä saivat vahvempiluisia jälkeläisiä ja ero näkyi vielä 9 vuoden iässä. "

"Juuri julkaistun tutkimuksen mukaan optimaalinen D-vitamiinin saanti sijoittuu haarukkaan 1800-4000 IU/vrk (45-100 mcg/vrk). Tätä määrää ei kannata edes uneksia saavansa tavallisesta ruoasta, joten purkilla on käytävä. Suomessa D-vitamiinin saanti on keskimäärin naisilla 5,2 mcg/vrk ja miehillä 7,1 mcg/vrk. Tutkimusta johtivat Zürichin yliopistosairaalan tutkijat, mutta mukana oli myös muun muassa kuuluisa ravitsemusepidemiologi Walter Willett Harvardin yliopistosta. "

"Tätä 11.12.2009 kirjoittamaani juttua kommentoidaan ahkerasti. Päivitys 12.12.2009 ja 14.12.2009 Kunto & terveys -lehti 6/2009 uhraa peräti 7 sivua D-vitamiinijutulleni. Jos vielä otetaan huomioon, että päätoimittaja Kalle Kotirannan pääkirjoituksessa on asiaa Deestä, niin mitä enää epäröit? Hae lehti kioskista - lue ja nauti Deetä!

"Riittävä D-vitamiinin saanti saattaa parantaa eturauhassyöpää sairastavien ennustetta. Tähän viittaa tuore norjalaistutkimus, johon osallistui 160 eturauhassyöpää sairastavaa miestä. Tulokset julkaistiin British Journal of Cancer -lehdessä. Tulosten perusteella runsaasti tai kohtalaisesti D-vitamiinia saavat kuolivat noin nelivuotisen seurannan aikana selvästi epätodennäköisemmin kuin potilaat, joiden veressä oli vähänlaisesti D-vitamiinia. Vitamiinipitoisuudet oli mitattu ennen tutkimuksen alkamista. D-vitamiiniin liitetty vaikutus oli suurin potilailla, jotka olivat saaneet hormonihoitoja ennen verinäytteiden ottamista"

"Nykyiset suositukset D-vitamiinin saannille ovat liian alhaiset, jotta D-vitamiinista olisi hyötyä vanhusten kaatumisten ehkäisyssä, kirjoittaa British Medical Journal. Kansainvälisen tutkijaryhmän toteuttaman meta-analyysin mukaan vanhusten kaatumisriski vähenee viidenneksellä, kun päivittäinen D-vitamiinin saantitaso on välillä 17,5 - 25 mikrogrammaa. Alle 17,5 mikrogramman jäävästä D-vitamiinin saannista ei analyysin mukaan ole hyötyä kaatumisten ehkäisyssä. D-vitamiini vähentää vanhusten kaatumisriskiä, koska se parantaa lihasten toimintaa."

Suomalainen arvostettu D-vitamiinitutkija Christel Lamberg-Allardt rohkeni sanoa vihdoin ääneen sen, minkä D-vitamiinitutkimusta seuranneet ovat tienneet jo pitkään: D-vitamiinia kannattaa syödä yli nykyisten suositusten. Tämä kannattaa ottaa vakavasti kaikkien omasta ja läheisten terveydestään kiinnostuneiden. Koska ravitsemuspoliittinen päätöksenteko on hidasta, on syytä kuunnella tutkijaa: "Hyvä nyrkkisääntö on Lamberg-Allardtin mukaan 20 mikrogrammaa päivässä aikuisille ja 10 mikrogrammaa pikkulapsille" (Yle 24.11.2009). Nykyinen suositus on aikuisilla 10 mikrogrammaa, jonka alle jää suomalaisten keskimääräinen D-vitamiinin saanti. D-vitamiinin vallankumous on tapahtunut tieteessä nopeasti 2000-luvulla. D-vitamiinia tarvitaan ympäri elimistöä ja alhaisilla D-vitamiinitasoilla on ollut tutkimuksissa yhteys laajaan joukkoon kroonisia tauteja (ennen kaikkea syövät, sydän- ja verisuonitaudit, tyypin 1 diabetes, MS-tauti, infektiot ja osteoporoosi).