Group items tagged

Ihmiskunta on lähes koko olemassaoloaikansa elänyt eteläisemmillä leveysasteilla kuin mitä Suomi sijaitsee, ollut ulkoilmassa suurimman osan päivästä ja ilmeisesti käyttänyt vaatetusta, joka on antanut auringolle hyvän mahdollisuuden valmistaa ihon kautta D-vitamiinia. Vasta viimeisien satojen vuosien aikana on lisääntynyt urbanisaatio katkaissut tämän käytännön. Ihmiset ovat siirtyneet paljolti työskentelemään sisätiloissa, ulkoilun määrä on selvästi vähentynyt ja terveellisen perusravinnon laatu on heikentynyt.

Vaikka riisitautia ei enää merkittävästi esiinny kehittyneen terveydenhuollon maissa, on viitteitä siitä, että talvikautena D-vitamiinin saanti on puutteellista maapallon pohjoisten alueiden väestöissä ja että tällä saattaa olla epäedullisia luustoon liittyviä (osteoporoosi) ja liittymättömiä terveysvaikutuksia (MS-tauti, tyypin I diabetes, verenkierto- ja syöpätaudit). D-vitamiinin laaja-alaiset vaikutukset solutasolla tekevät väestöhavaintoihin perustuvien sairausyhteyksien tarkemman tutkimisen houkuttelevaksi. Vaikka D-vitamiinin riisitaudin estoon tarvittava annos on pieni, on mahdollista, että kokonaisterveyden kannalta D-vitamiinin optimaalinen tarve saattaa olla huomattavasti suurempi.

Laboratoriokokeiden tuloslistassa annetaan yleensä suluissa niin sanotut normaaliarvot eli ne rajat, joiden välissä tulos on vielä "normaali". Sana normaali on lainausmerkeissä siksi, että sitä termiä ei haluta lääketieteessä käyttää, koska ei ole mitään jyrkkää rajaa sille, mikä on normaalia ja mikä ei. Viitearvot ilmoittavat, että 95 %:lla terveistä ihmisistä arvot ovat annettujen lukujen välissä. Noin viidellä prosentilla terveistä ihmisistä tulos voi olla viitearvoa suurempi tai pienempi. Miksi ei pyritä sataan prosenttiin? Syynä on ihmisten suuri yksilöllisyys. Jos pyrittäisiin sataan prosenttiin eli siihen, että kaikki terveet sijoittuisivat viitearvojen sisälle, tulisi liikaa "vääriä normaaleja". Tämä tarkoittaa, että joillakin yksilöillä tulos olisi lähellä ylä- tai alarajaa mutta kuitenkin viitearvojen sisällä, vaikka heillä olisi sairaus. Normaaliarvojen sijasta ammattikielessä puhutaan viitearvoista. Ne saadaan, kun tutkitaan riittävän suuri joukko terveitä ihmisiä. Ihmiset ovat yksilöitä ja sen vuoksi jokaisen laboratoriotutkimuksen tulos on yksilöllinen ja vaihtelee tiettyjen rajojen sisällä. Viitearvot ilmoittavat, että 95 %:lla terveistä ihmisistä arvot ovat annettujen lukujen välissä. Noin viidellä prosentilla terveistä ihmisistä tulos voi olla viitearvoa suurempi tai pienempi. Miksi ei pyritä sataan prosenttiin? Syynä on ihmisten suuri yksilöllisyys. Jos pyrittäisiin sataan prosenttiin eli siihen, että kaikki terveet sijoittuisivat viitearvojen sisälle, tulisi liikaa "vääriä normaaleja". Tämä tarkoittaa, että joillakin yksilöillä tulos olisi lähellä ylä- tai alarajaa mutta kuitenkin viitearvojen sisällä, vaikka heillä olisi sairaus. Viitearvojen 95 prosentin sääntö merkitsee, että viidellä prosentilla terveistä ihmisistä laboratoriotulos on viitearvojen ulkopuolella. Vastaavasti, jos tutkimuksia tehdään samalle ihmiselle paljon, todennäköisyys viit