Olen verkko-opetuksessa vielä melko noviisi ja olen vasta puolisen vuotta tutustunut sosiaalisen median tarjoamiin mahdollisuuksiin opetuksessa. Kalliala & Toikkasen Sosiaalinen media opetuksessa -kirja on ollut tässä suurena apuna ja auttanut minua hahmottamaan kokonaisuutta.
Oma ongelmani kuitenkin on tiedon valtava määrä suhteessa käytettävissä olevan ajan rajallisuuteen. Osaan kyllä suodattaa ja käyttää syötteenlukijoita, mutta perimmäinen ongelmani on, etten ehdi OMAKSUMAAN tietoa läheskään samaa tahtia kuin sitä tulee. Huomaan tallentavani yhä uusia kirjanmerkkejä Deliciousiin ja Diigoon ilman, että olen edes kunnolla perehtynyt niiden sisältöön. Lopputuloksena todennäköisesti on sekava kimppu sitä sun tätä, jonka (toivottavasti) ehdin lukea edes kertaalleen joskus ennen kuin se vanhenee. Samalla minulla on jatkuvasti tunne, että olen tipahtanut tai ainakin tipahtamassa kärryiltä ja että pääni on täynnä jäsentymätöntä irtotietoa, jonka järjestelemiseen minulle ei tunnu olevan aikaa.
Siis avaan nyt keskustelun siitä, mitä konkreettisia keinoja teillä muilla on ehdottaa tiedon kärryillä pysymiseen ilman, että koko elämä menee ruudun äärellä istumiseen.
Täytyy myöntää, että sosiaalinen media kyllä meinasi alussa viedä lähes addiktiomaiseen tilaan. Huomasin viettäväni todella paljon aikaa ruudun äärellä. Kieltämättä tuli luettua uskomattomia määriä tekstiä lähinnä englanniksi. Google-readeriin tulee mulla päivittäin yli tuhat otsikkoa. Kesällä olin onneksi lomamatkalla Kuubassa perheen kanssa ja lähes poissa internetin ulottuvilta. Sen jälkeen olen pikkuhiljaa töiden alkamisen myötä palaillut taas sen äärelle. Otsikoiden lukeminen sujuu nykyään aika hurjaa vauhtia eikä omatunto enää kolkuta vaikka välillä merkitsen kaikki kylmästi luetuiksi, enkä enää jää miettimään sitä, olisiko siellä sittenkin ollut se juuri minulle tärkeä artikkeli.
Vaaratekijöitä on siis ainakin minulle olemassa, mutta toisaalta sosiaalinen media antaa niin uskomattomia mahdollisuuksia, etten voi olla sitä hyödyntämättä. Lopulta tuosta uskomattomasta määrästä tarjontaa kuitenkin vain pieni osa on minulle todella tärkeätä ja hyödyllistä. Ajattelenkin ainakin minulle tärkeintä olevan oppia taito erottaa juuri se itselle tärkein aineisto ja löytää parhaat tavat saada tämä aineisto käsiini.
Käytän itse paljon Diigoa ja minusta myös sen ryhmät ovat olleet todella hyödyllisiä. Olen myös ollut aika paljon Twinessa ja se kiehtoo minua. Harmi, ettei se (Twine) vielä ole oikein lyönyt itseään läpi. Twitteriin on tullut jännä suhde: käytän sitä enemmän tiedottamiseen löytämistäni mielenkiintoisista asioista, kuin tiedon lähteenä. Siitä on myös hauska seurata, mitä juuri nyt on liikkeellä. Kuitenkaan en ole kokenut sitä addiktoivaksi. Jostain syystä olen jäänyt Face Bookin ulkopuolelle. Minusta siinä on jotain epäilyttävää, koira haudattuna. Voin toki olla aivan väärässä...
Tässä tuli vähän pientä tajunnanvirtaa liittyen sosiaaliseen mediaan, joka mielestäni on tullut jäädäkseen tai sitten kehittyäkseen vielä joksikin vielä huimemmaksi jutuksi.
Hyvää pohdintaa kaikilla. Ja kuten Henriikka varmaan havaitsit, linkki muuttuu talletuksen jälkeen hyperlinkiksi. Ähkyn ja kuormituksen vähentämisen keinoja pitää etsiä ja opetella, koska perimätieto ei kerro, miten menetellä. Siinä sitä onkin pähkimistä.
Hei Tina, monesti ollaan eri piireissä mietiskelty, että koskahan kohtaavat informaatikot ja opetualan ammattilaiset. Kirjastoissa on väkeä, jotka työkseen hallitsevat informaatiota ja järjestävät sitä erilailla nerokkaasti. Koulujen ja kirjastojen tuleva yhteistyö mun silmissäni on jotain ihan muuta kuin kirjoihin liittyvää, vaikka lukusuomet yms. ovatkin tärkeitä.
Meillä Satakunnassa on meneillään Tools for Tomorrow 2 projekti, jossa asiasta kiinnostuneet opettajat kokoontuvat kerran kuussa keskustelemaan. Samalla aina joku kouluttaa muita jostakin asiasta, jonka on itse opetellut. Viimeksi eräs opettaja opetti meille, miten videokameraa käytetään ja miten tuotos editoidaan ja liitetään Moodleen, Youtubeen jne.
Seuraavaksi minä näytän muille, miten Deliciousia ja Diigoa sekä Google Readeria ja Ningiä käytetään. Tämä on siis ihan ruohonjuuritoimintaa ja kynnys mukaan tulemiseen on matala. Ei tarvitse olla guru voidakseen opettaa muita ja toisaalta uskaltaa kysyä kaikki ne tyhmimmätkin (onko niitä edes?) kysymykset.
Parasta minusta tässä projektissa on se konkreettinen yhdessä oppiminen, ei huidella huimissa visioissa, vaan ihan konkreettisesti opetellaan, mitä nappia milloinkin painetaan, kun halutaan jokin tietty toiminto. Samalla tulee saaduksi upeita ideoita ja oivalluksia taas oman työn rakennusaineiksi.
Tätä samaa ideaa voisi soveltaa tähän informaatiotulvan hallintaankin, sillä tuntuu, että siltä ei nykymaailmassa säästy enää kukaan.
Hei, Löysinhän tämän keskustelulinkin sitten minäkin :) Terve vaan kaikille. Minä homaan, että oma innostus perehtyä aina johonkin ilmiöön on aika pyrähdyksenomaista ja liittyy usein jonkun ongelman selvittämiseen. Kun täytyy etsiä ratkaisua niin etsiskelen vastaavia toteutuksia, kyslen paljon itseäni viisaammilta ja seurailen niitä linkkejä. Istumalla erilaisissa seminaareissa on myös löytynyt asiantuntijapiirin, jonka referaatteihin luotan, joten ihan kaikkea ei tarvitse itse tutkia ja lukea. Suurin osa materiaalista tulee vain silmäiltyä mutta sitten huoma, että tiety asiasana, termi ja uudet vermeet alkavat toistua verkossa ja puheissa ja sitten havahdun ottamaan selvää mistä on kyse. Kokeilu on enempi minun menetelmäni, vähemmän tulee luettua teoriaa. Hankalaahan tässä on se, että melkein kaikki alaan liittyvä kiinnostaa:) Olen ihan Outlook kalenterin armoilla, laitan sinne kaiken työ- ja kotiasian ja kalenteri päivittyy ja hälyyttelee kännykkään. Tämän hetkinen kiinnostuksen kohde on Työterveyshuollon asiantuntija foorumin perustaminen- elgg pohjaan on tarkoitus yhdistää kaikenlaisia toiminnallisuuksia...joten kaikki Harppauksessa kiinnostaa.
Heissan, tervehdys kaikille myös omasta puolestani. Hieman matti myöhäisenä liityn joukkoon. Sisältöä olen seurannut alusta alkaen ja itselläni on vastaavia kokemuksia mielenkiintoisen tiedon ja sen runsaudenpulan suhteen. Teknisestä puolesta tutkin vielä näiden välineiden käyttöä ja se hieman hidastaa osallistumista. Lainasin myös tuon Sosiaalinen media opetuksessa - kirjan ja se kyllä mukavasti selventää kokonaiskuvaa. Oma "ratkaisuni" informaatiotulvaan on rakentaa tiedostoja aihealueittain, jotta saan tiettyyn kiinnostuksen kohteeseen liittyvän tiedon helposti löydettäväksi esim. linkkinä. Ongelmana tässä on kuitenkin monasti se, että aluksi ei tiedä mitä kaikkea tulee löytämään. Siitä seuraa netissä pyöriessä yleinen inforuuhka. Jossain vaiheessa saa sitten rakennettua aihealueeseen liittyvän toimivan rungon mutta jonkin ajan kuluttua se ei kuitenkaan välttämättä enää toimi, kun tieto lisääntyy ja samalla huomaa, että syvenevän tietämyksen myötä myös kokonaiskuva aiheesta kehittyy ja sisällön päärunkoa tulee muuttaa. Elämä on jatkuvaa informaatisekasorron ja oivalluksen ilon vuoristorataa. Tätä en kuitenkaan vaihtaisi siihen aikaan, kun kaikki mielenkiintoinen tieto oli lähinnä kirjastojen hyllyillä ja virastojen kansioissa. Noin laajempana teemana itseäni kiinnostaa asioiden yhteiskehittely työelämän puolella ja se, miten teknisillä apuvälineillä voidaan tukea yhteiskehittelyn jatkumoa ja eri osa-alueiden osaajien osallistumista perinteisiä hierarkiatasoja ja osastojakoja rikkoen. Toisaalta tähän voi olla organisaatiossa haluja, muttei toimivia välineitä. Toisaaltaa käytössä saattaa olla välineitä, mutta asia kaatuu sitten johonkin muuhun...
Täällä ollaan vielä enemmän myöhässä, mutta täytyi odottaa viikonloppua, että ehtisin (!) tätä Harppausta tarkemmin tutkia. Tunne, ettei ehdi eikä ymmärrys riitä on ilman muuta tuttu. Joskus se tosissaan rassaa, mutta yleensä yritän ajatella, että harva asia, uusikaan, on niin tärkeä, että se pitäisi omaksua tässä ja nyt. Ehkä minua auttaa se, että opetan äidinkieltä ja suomea, eli aineita, joissa oppisisältöjen takia ei tarvitse niin kiihkeästi seurata aikaansa. Ja esim. kirjallisuuden uutuuksissa ajan tasalla pysymiseen riittävät Parnasso ja Hesarin kulttuurisivut. Olenkin oikeastaan Tarmon linjoilla, eli olen valinnut itselle hyvin sopivan mediumin (printtimedian) ja seuraan sitä. Verkko on minulle enemmän keskustelukanava ja uusien ideoiden lähde, esim. suomen opettajien sähköpostilista toimii hyvin alan uutisten kertojana. En minäkään haluaisi palata aikaan, jossa kaikki piti hakea kirjastoista, vaikka niistä hurjasti pidänkin. On mahtavaa, että tekstejä saa kaivettua netistä esiin vaikka näin keskellä yötä. Minullakin on delissä jotain varastoituna, mutta toisaalta olen miettinyt, että jos jostain asiasta haluan tietoa, käytän yleensä ensin hakukoneita. Diigoa aion kokeilla, vaikka en ihan varma, mihin tarkoitukseen sitä käyttäisin.
started by Henriikka Laiho on 30 Aug 09
Oma ongelmani kuitenkin on tiedon valtava määrä suhteessa käytettävissä olevan ajan rajallisuuteen. Osaan kyllä suodattaa ja käyttää syötteenlukijoita, mutta perimmäinen ongelmani on, etten ehdi OMAKSUMAAN tietoa läheskään samaa tahtia kuin sitä tulee. Huomaan tallentavani yhä uusia kirjanmerkkejä Deliciousiin ja Diigoon ilman, että olen edes kunnolla perehtynyt niiden sisältöön. Lopputuloksena todennäköisesti on sekava kimppu sitä sun tätä, jonka (toivottavasti) ehdin lukea edes kertaalleen joskus ennen kuin se vanhenee. Samalla minulla on jatkuvasti tunne, että olen tipahtanut tai ainakin tipahtamassa kärryiltä ja että pääni on täynnä jäsentymätöntä irtotietoa, jonka järjestelemiseen minulle ei tunnu olevan aikaa.
Siis avaan nyt keskustelun siitä, mitä konkreettisia keinoja teillä muilla on ehdottaa tiedon kärryillä pysymiseen ilman, että koko elämä menee ruudun äärellä istumiseen.
Vaaratekijöitä on siis ainakin minulle olemassa, mutta toisaalta sosiaalinen media antaa niin uskomattomia mahdollisuuksia, etten voi olla sitä hyödyntämättä. Lopulta tuosta uskomattomasta määrästä tarjontaa kuitenkin vain pieni osa on minulle todella tärkeätä ja hyödyllistä. Ajattelenkin ainakin minulle tärkeintä olevan oppia taito erottaa juuri se itselle tärkein aineisto ja löytää parhaat tavat saada tämä aineisto käsiini.
Käytän itse paljon Diigoa ja minusta myös sen ryhmät ovat olleet todella hyödyllisiä. Olen myös ollut aika paljon Twinessa ja se kiehtoo minua. Harmi, ettei se (Twine) vielä ole oikein lyönyt itseään läpi. Twitteriin on tullut jännä suhde: käytän sitä enemmän tiedottamiseen löytämistäni mielenkiintoisista asioista, kuin tiedon lähteenä. Siitä on myös hauska seurata, mitä juuri nyt on liikkeellä. Kuitenkaan en ole kokenut sitä addiktoivaksi. Jostain syystä olen jäänyt Face Bookin ulkopuolelle. Minusta siinä on jotain epäilyttävää, koira haudattuna. Voin toki olla aivan väärässä...
Tässä tuli vähän pientä tajunnanvirtaa liittyen sosiaaliseen mediaan, joka mielestäni on tullut jäädäkseen tai sitten kehittyäkseen vielä joksikin vielä huimemmaksi jutuksi.
Seuraavaksi minä näytän muille, miten Deliciousia ja Diigoa sekä Google Readeria ja Ningiä käytetään. Tämä on siis ihan ruohonjuuritoimintaa ja kynnys mukaan tulemiseen on matala. Ei tarvitse olla guru voidakseen opettaa muita ja toisaalta uskaltaa kysyä kaikki ne tyhmimmätkin (onko niitä edes?) kysymykset.
Parasta minusta tässä projektissa on se konkreettinen yhdessä oppiminen, ei huidella huimissa visioissa, vaan ihan konkreettisesti opetellaan, mitä nappia milloinkin painetaan, kun halutaan jokin tietty toiminto. Samalla tulee saaduksi upeita ideoita ja oivalluksia taas oman työn rakennusaineiksi.
Tätä samaa ideaa voisi soveltaa tähän informaatiotulvan hallintaankin, sillä tuntuu, että siltä ei nykymaailmassa säästy enää kukaan.
Löysinhän tämän keskustelulinkin sitten minäkin :) Terve vaan kaikille.
Minä homaan, että oma innostus perehtyä aina johonkin ilmiöön on aika pyrähdyksenomaista ja liittyy usein jonkun ongelman selvittämiseen. Kun täytyy etsiä ratkaisua niin etsiskelen vastaavia toteutuksia, kyslen paljon itseäni viisaammilta ja seurailen niitä linkkejä. Istumalla erilaisissa seminaareissa on myös löytynyt asiantuntijapiirin, jonka referaatteihin luotan, joten ihan kaikkea ei tarvitse itse tutkia ja lukea. Suurin osa materiaalista tulee vain silmäiltyä mutta sitten huoma, että tiety asiasana, termi ja uudet vermeet alkavat toistua verkossa ja puheissa ja sitten havahdun ottamaan selvää mistä on kyse. Kokeilu on enempi minun menetelmäni, vähemmän tulee luettua teoriaa. Hankalaahan tässä on se, että melkein kaikki alaan liittyvä kiinnostaa:) Olen ihan Outlook kalenterin armoilla, laitan sinne kaiken työ- ja kotiasian ja kalenteri päivittyy ja hälyyttelee kännykkään.
Tämän hetkinen kiinnostuksen kohde on Työterveyshuollon asiantuntija foorumin perustaminen- elgg pohjaan on tarkoitus yhdistää kaikenlaisia toiminnallisuuksia...joten kaikki Harppauksessa kiinnostaa.
tervehdys kaikille myös omasta puolestani. Hieman matti myöhäisenä liityn joukkoon. Sisältöä olen seurannut alusta alkaen ja itselläni on vastaavia kokemuksia mielenkiintoisen tiedon ja sen runsaudenpulan suhteen. Teknisestä puolesta tutkin vielä näiden välineiden käyttöä ja se hieman hidastaa osallistumista. Lainasin myös tuon Sosiaalinen media opetuksessa - kirjan ja se kyllä mukavasti selventää kokonaiskuvaa. Oma "ratkaisuni" informaatiotulvaan on rakentaa tiedostoja aihealueittain, jotta saan tiettyyn kiinnostuksen kohteeseen liittyvän tiedon helposti löydettäväksi esim. linkkinä. Ongelmana tässä on kuitenkin monasti se, että aluksi ei tiedä mitä kaikkea tulee löytämään. Siitä seuraa netissä pyöriessä yleinen inforuuhka. Jossain vaiheessa saa sitten rakennettua aihealueeseen liittyvän toimivan rungon mutta jonkin ajan kuluttua se ei kuitenkaan välttämättä enää toimi, kun tieto lisääntyy ja samalla huomaa, että syvenevän tietämyksen myötä myös kokonaiskuva aiheesta kehittyy ja sisällön päärunkoa tulee muuttaa. Elämä on jatkuvaa informaatisekasorron ja oivalluksen ilon vuoristorataa. Tätä en kuitenkaan vaihtaisi siihen aikaan, kun kaikki mielenkiintoinen tieto oli lähinnä kirjastojen hyllyillä ja virastojen kansioissa.
Noin laajempana teemana itseäni kiinnostaa asioiden yhteiskehittely työelämän puolella ja se, miten teknisillä apuvälineillä voidaan tukea yhteiskehittelyn jatkumoa ja eri osa-alueiden osaajien osallistumista perinteisiä hierarkiatasoja ja osastojakoja rikkoen. Toisaalta tähän voi olla organisaatiossa haluja, muttei toimivia välineitä. Toisaaltaa käytössä saattaa olla välineitä, mutta asia kaatuu sitten johonkin muuhun...