Täällä ollaan vielä enemmän myöhässä, mutta täytyi odottaa viikonloppua, että ehtisin (!) tätä Harppausta tarkemmin tutkia. Tunne, ettei ehdi eikä ymmärrys riitä on ilman muuta tuttu. Joskus se tosissaan rassaa, mutta yleensä yritän ajatella, että harva asia, uusikaan, on niin tärkeä, että se pitäisi omaksua tässä ja nyt. Ehkä minua auttaa se, että opetan äidinkieltä ja suomea, eli aineita, joissa oppisisältöjen takia ei tarvitse niin kiihkeästi seurata aikaansa. Ja esim. kirjallisuuden uutuuksissa ajan tasalla pysymiseen riittävät Parnasso ja Hesarin kulttuurisivut. Olenkin oikeastaan Tarmon linjoilla, eli olen valinnut itselle hyvin sopivan mediumin (printtimedian) ja seuraan sitä. Verkko on minulle enemmän keskustelukanava ja uusien ideoiden lähde, esim. suomen opettajien sähköpostilista toimii hyvin alan uutisten kertojana. En minäkään haluaisi palata aikaan, jossa kaikki piti hakea kirjastoista, vaikka niistä hurjasti pidänkin. On mahtavaa, että tekstejä saa kaivettua netistä esiin vaikka näin keskellä yötä. Minullakin on delissä jotain varastoituna, mutta toisaalta olen miettinyt, että jos jostain asiasta haluan tietoa, käytän yleensä ensin hakukoneita. Diigoa aion kokeilla, vaikka en ihan varma, mihin tarkoitukseen sitä käyttäisin.