Ajankäytöstä ja informaatiotulvasta - miten siitä selvitään? - 76 views

• 
  #1 Henriikka Laiho on 30 Aug 09

   

  Olen verkko-opetuksessa vielä melko noviisi ja olen vasta puolisen vuotta tutustunut sosiaalisen median tarjoamiin mahdollisuuksiin opetuksessa. Kalliala & Toikkasen Sosiaalinen media opetuksessa -kirja on ollut tässä suurena apuna ja auttanut minua hahmottamaan kokonaisuutta.
  
  Oma ongelmani kuitenkin on tiedon valtava määrä suhteessa käytettävissä olevan ajan rajallisuuteen. Osaan kyllä suodattaa ja käyttää syötteenlukijoita, mutta perimmäinen ongelmani on, etten ehdi OMAKSUMAAN tietoa läheskään samaa tahtia kuin sitä tulee. Huomaan tallentavani yhä uusia kirjanmerkkejä Deliciousiin ja Diigoon ilman, että olen edes kunnolla perehtynyt niiden sisältöön. Lopputuloksena todennäköisesti on sekava kimppu sitä sun tätä, jonka (toivottavasti) ehdin lukea edes kertaalleen joskus ennen kuin se vanhenee. Samalla minulla on jatkuvasti tunne, että olen tipahtanut tai ainakin tipahtamassa kärryiltä ja että pääni on täynnä jäsentymätöntä irtotietoa, jonka järjestelemiseen minulle ei tunnu olevan aikaa.
  
  Siis avaan nyt keskustelun siitä, mitä konkreettisia keinoja teillä muilla on ehdottaa tiedon kärryillä pysymiseen ilman, että koko elämä menee ruudun äärellä istumiseen.

   

  <div class="cArrow"> </div><div class="cContentInner">Olen verkko-opetuksessa vielä melko noviisi ja olen vasta puolisen vuotta tutustunut sosiaalisen median tarjoamiin mahdollisuuksiin opetuksessa. Kalliala & Toikkasen Sosiaalinen media opetuksessa -kirja on ollut tässä suurena apuna ja auttanut minua hahmottamaan kokonaisuutta. <br /> <br /> Oma ongelmani kuitenkin on tiedon valtava määrä suhteessa käytettävissä olevan ajan rajallisuuteen. Osaan kyllä suodattaa ja käyttää syötteenlukijoita, mutta perimmäinen ongelmani on, etten ehdi OMAKSUMAAN tietoa läheskään samaa tahtia kuin sitä tulee. Huomaan tallentavani yhä uusia kirjanmerkkejä Deliciousiin ja Diigoon ilman, että olen edes kunnolla perehtynyt niiden sisältöön. Lopputuloksena todennäköisesti on sekava kimppu sitä sun tätä, jonka (toivottavasti) ehdin lukea edes kertaalleen joskus ennen kuin se vanhenee. Samalla minulla on jatkuvasti tunne, että olen tipahtanut tai ainakin tipahtamassa kärryiltä ja että pääni on täynnä jäsentymätöntä irtotietoa, jonka järjestelemiseen minulle ei tunnu olevan aikaa. <br /> <br /> Siis avaan nyt keskustelun siitä, mitä konkreettisia keinoja teillä muilla on ehdottaa tiedon kärryillä pysymiseen ilman, että koko elämä menee ruudun äärellä istumiseen.</div>

  ...

  Cancel
• 
  #5 Tero Toivanen on 29 Sep 09

   

  Täytyy myöntää, että sosiaalinen media kyllä meinasi alussa viedä lähes addiktiomaiseen tilaan. Huomasin viettäväni todella paljon aikaa ruudun äärellä. Kieltämättä tuli luettua uskomattomia määriä tekstiä lähinnä englanniksi. Google-readeriin tulee mulla päivittäin yli tuhat otsikkoa. Kesällä olin onneksi lomamatkalla Kuubassa perheen kanssa ja lähes poissa internetin ulottuvilta. Sen jälkeen olen pikkuhiljaa töiden alkamisen myötä palaillut taas sen äärelle. Otsikoiden lukeminen sujuu nykyään aika hurjaa vauhtia eikä omatunto enää kolkuta vaikka välillä merkitsen kaikki kylmästi luetuiksi, enkä enää jää miettimään sitä, olisiko siellä sittenkin ollut se juuri minulle tärkeä artikkeli.
  
  Vaaratekijöitä on siis ainakin minulle olemassa, mutta toisaalta sosiaalinen media antaa niin uskomattomia mahdollisuuksia, etten voi olla sitä hyödyntämättä. Lopulta tuosta uskomattomasta määrästä tarjontaa kuitenkin vain pieni osa on minulle todella tärkeätä ja hyödyllistä. Ajattelenkin ainakin minulle tärkeintä olevan oppia taito erottaa juuri se itselle tärkein aineisto ja löytää parhaat tavat saada tämä aineisto käsiini.
  
  Käytän itse paljon Diigoa ja minusta myös sen ryhmät ovat olleet todella hyödyllisiä. Olen myös ollut aika paljon Twinessa ja se kiehtoo minua. Harmi, ettei se (Twine) vielä ole oikein lyönyt itseään läpi. Twitteriin on tullut jännä suhde: käytän sitä enemmän tiedottamiseen löytämistäni mielenkiintoisista asioista, kuin tiedon lähteenä. Siitä on myös hauska seurata, mitä juuri nyt on liikkeellä. Kuitenkaan en ole kokenut sitä addiktoivaksi. Jostain syystä olen jäänyt Face Bookin ulkopuolelle. Minusta siinä on jotain epäilyttävää, koira haudattuna. Voin toki olla aivan väärässä...
  
  Tässä tuli vähän pientä tajunnanvirtaa liittyen sosiaaliseen mediaan, joka mielestäni on tullut jäädäkseen tai sitten kehittyäkseen vielä joksikin vielä huimemmaksi jutuksi.

   

  <div class="cArrow"> </div><div class="cContentInner">Täytyy myöntää, että sosiaalinen media kyllä meinasi alussa viedä lähes addiktiomaiseen tilaan. Huomasin viettäväni todella paljon aikaa ruudun äärellä. Kieltämättä tuli luettua uskomattomia määriä tekstiä lähinnä englanniksi. Google-readeriin tulee mulla päivittäin yli tuhat otsikkoa. Kesällä olin onneksi lomamatkalla Kuubassa perheen kanssa ja lähes poissa internetin ulottuvilta. Sen jälkeen olen pikkuhiljaa töiden alkamisen myötä palaillut taas sen äärelle. Otsikoiden lukeminen sujuu nykyään aika hurjaa vauhtia eikä omatunto enää kolkuta vaikka välillä merkitsen kaikki kylmästi luetuiksi, enkä enää jää miettimään sitä, olisiko siellä sittenkin ollut se juuri minulle tärkeä artikkeli. <br /> <br /> Vaaratekijöitä on siis ainakin minulle olemassa, mutta toisaalta sosiaalinen media antaa niin uskomattomia mahdollisuuksia, etten voi olla sitä hyödyntämättä. Lopulta tuosta uskomattomasta määrästä tarjontaa kuitenkin vain pieni osa on minulle todella tärkeätä ja hyödyllistä. Ajattelenkin ainakin minulle tärkeintä olevan oppia taito erottaa juuri se itselle tärkein aineisto ja löytää parhaat tavat saada tämä aineisto käsiini. <br /> <br /> Käytän itse paljon Diigoa ja minusta myös sen ryhmät ovat olleet todella hyödyllisiä. Olen myös ollut aika paljon Twinessa ja se kiehtoo minua. Harmi, ettei se (Twine) vielä ole oikein lyönyt itseään läpi. Twitteriin on tullut jännä suhde: käytän sitä enemmän tiedottamiseen löytämistäni mielenkiintoisista asioista, kuin tiedon lähteenä. Siitä on myös hauska seurata, mitä juuri nyt on liikkeellä. Kuitenkaan en ole kokenut sitä addiktoivaksi. Jostain syystä olen jäänyt Face Bookin ulkopuolelle. Minusta siinä on jotain epäilyttävää, koira haudattuna. Voin toki olla aivan väärässä... <br /> <br /> Tässä tuli vähän pientä tajunnanvirtaa liittyen sosiaaliseen mediaan, joka mielestäni on tullut jäädäkseen tai sitten kehittyäkseen vielä joksikin vielä huimemmaksi jutuksi.</div>

  ...

  Cancel
• 
  #9 A Rongas on 04 Oct 09

   

  Hyvää pohdintaa kaikilla. Ja kuten Henriikka varmaan havaitsit, linkki muuttuu talletuksen jälkeen hyperlinkiksi. Ähkyn ja kuormituksen vähentämisen keinoja pitää etsiä ja opetella, koska perimätieto ei kerro, miten menetellä. Siinä sitä onkin pähkimistä.

   

  <div class="cArrow"> </div><div class="cContentInner">Hyvää pohdintaa kaikilla. Ja kuten Henriikka varmaan havaitsit, linkki muuttuu talletuksen jälkeen hyperlinkiksi. Ähkyn ja kuormituksen vähentämisen keinoja pitää etsiä ja opetella, koska perimätieto ei kerro, miten menetellä. Siinä sitä onkin pähkimistä.</div>

  ...

  Cancel
• 
  #11 A Rongas on 05 Oct 09

   

  Hei Tina, monesti ollaan eri piireissä mietiskelty, että koskahan kohtaavat informaatikot ja opetualan ammattilaiset. Kirjastoissa on väkeä, jotka työkseen hallitsevat informaatiota ja järjestävät sitä erilailla nerokkaasti. Koulujen ja kirjastojen tuleva yhteistyö mun silmissäni on jotain ihan muuta kuin kirjoihin liittyvää, vaikka lukusuomet yms. ovatkin tärkeitä.

   

  <div class="cArrow"> </div><div class="cContentInner">Hei Tina, monesti ollaan eri piireissä mietiskelty, että koskahan kohtaavat informaatikot ja opetualan ammattilaiset. Kirjastoissa on väkeä, jotka työkseen hallitsevat informaatiota ja järjestävät sitä erilailla nerokkaasti. Koulujen ja kirjastojen tuleva yhteistyö mun silmissäni on jotain ihan muuta kuin kirjoihin liittyvää, vaikka lukusuomet yms. ovatkin tärkeitä.</div>

  ...

  Cancel
• 
  #12 tina heino on 06 Oct 09

   

  Minä sain käsiini ihanan kirjan missä juuri tätä informaatiolukataitoa ja oppimista käsitellään.

   

  <div class="cArrow"> </div><div class="cContentInner">Minä sain käsiini ihanan kirjan missä juuri tätä informaatiolukataitoa ja oppimista käsitellään.</div>

  ...

  Cancel
• 
  #14 SusaPitk Pitkänen on 07 Oct 09

   

  Hei,
  Löysinhän tämän keskustelulinkin sitten minäkin :) Terve vaan kaikille.
  Minä homaan, että oma innostus perehtyä aina johonkin ilmiöön on aika pyrähdyksenomaista ja liittyy usein jonkun ongelman selvittämiseen. Kun täytyy etsiä ratkaisua niin etsiskelen vastaavia toteutuksia, kyslen paljon itseäni viisaammilta ja seurailen niitä linkkejä. Istumalla erilaisissa seminaareissa on myös löytynyt asiantuntijapiirin, jonka referaatteihin luotan, joten ihan kaikkea ei tarvitse itse tutkia ja lukea. Suurin osa materiaalista tulee vain silmäiltyä mutta sitten huoma, että tiety asiasana, termi ja uudet vermeet alkavat toistua verkossa ja puheissa ja sitten havahdun ottamaan selvää mistä on kyse. Kokeilu on enempi minun menetelmäni, vähemmän tulee luettua teoriaa. Hankalaahan tässä on se, että melkein kaikki alaan liittyvä kiinnostaa:) Olen ihan Outlook kalenterin armoilla, laitan sinne kaiken työ- ja kotiasian ja kalenteri päivittyy ja hälyyttelee kännykkään.
  Tämän hetkinen kiinnostuksen kohde on Työterveyshuollon asiantuntija foorumin perustaminen- elgg pohjaan on tarkoitus yhdistää kaikenlaisia toiminnallisuuksia...joten kaikki Harppauksessa kiinnostaa.

   

  <div class="cArrow"> </div><div class="cContentInner">Hei, <br /> Löysinhän tämän keskustelulinkin sitten minäkin :) Terve vaan kaikille. <br /> Minä homaan, että oma innostus perehtyä aina johonkin ilmiöön on aika pyrähdyksenomaista ja liittyy usein jonkun ongelman selvittämiseen. Kun täytyy etsiä ratkaisua niin etsiskelen vastaavia toteutuksia, kyslen paljon itseäni viisaammilta ja seurailen niitä linkkejä. Istumalla erilaisissa seminaareissa on myös löytynyt asiantuntijapiirin, jonka referaatteihin luotan, joten ihan kaikkea ei tarvitse itse tutkia ja lukea. Suurin osa materiaalista tulee vain silmäiltyä mutta sitten huoma, että tiety asiasana, termi ja uudet vermeet alkavat toistua verkossa ja puheissa ja sitten havahdun ottamaan selvää mistä on kyse. Kokeilu on enempi minun menetelmäni, vähemmän tulee luettua teoriaa. Hankalaahan tässä on se, että melkein kaikki alaan liittyvä kiinnostaa:) Olen ihan Outlook kalenterin armoilla, laitan sinne kaiken työ- ja kotiasian ja kalenteri päivittyy ja hälyyttelee kännykkään. <br /> Tämän hetkinen kiinnostuksen kohde on Työterveyshuollon asiantuntija foorumin perustaminen- elgg pohjaan on tarkoitus yhdistää kaikenlaisia toiminnallisuuksia...joten kaikki Harppauksessa kiinnostaa.</div>

  ...

  Cancel
• 
  #16 Minna Artimo on 09 Oct 09

   

  Täällä ollaan vielä enemmän myöhässä, mutta täytyi odottaa viikonloppua, että ehtisin (!) tätä Harppausta tarkemmin tutkia. Tunne, ettei ehdi eikä ymmärrys riitä on ilman muuta tuttu. Joskus se tosissaan rassaa, mutta yleensä yritän ajatella, että harva asia, uusikaan, on niin tärkeä, että se pitäisi omaksua tässä ja nyt. Ehkä minua auttaa se, että opetan äidinkieltä ja suomea, eli aineita, joissa oppisisältöjen takia ei tarvitse niin kiihkeästi seurata aikaansa. Ja esim. kirjallisuuden uutuuksissa ajan tasalla pysymiseen riittävät Parnasso ja Hesarin kulttuurisivut. Olenkin oikeastaan Tarmon linjoilla, eli olen valinnut itselle hyvin sopivan mediumin (printtimedian) ja seuraan sitä. Verkko on minulle enemmän keskustelukanava ja uusien ideoiden lähde, esim. suomen opettajien sähköpostilista toimii hyvin alan uutisten kertojana. En minäkään haluaisi palata aikaan, jossa kaikki piti hakea kirjastoista, vaikka niistä hurjasti pidänkin. On mahtavaa, että tekstejä saa kaivettua netistä esiin vaikka näin keskellä yötä. Minullakin on delissä jotain varastoituna, mutta toisaalta olen miettinyt, että jos jostain asiasta haluan tietoa, käytän yleensä ensin hakukoneita. Diigoa aion kokeilla, vaikka en ihan varma, mihin tarkoitukseen sitä käyttäisin.

   

  <div class="cArrow"> </div><div class="cContentInner">Täällä ollaan vielä enemmän myöhässä, mutta täytyi odottaa viikonloppua, että ehtisin (!) tätä Harppausta tarkemmin tutkia. Tunne, ettei ehdi eikä ymmärrys riitä on ilman muuta tuttu. Joskus se tosissaan rassaa, mutta yleensä yritän ajatella, että harva asia, uusikaan, on niin tärkeä, että se pitäisi omaksua tässä ja nyt. Ehkä minua auttaa se, että opetan äidinkieltä ja suomea, eli aineita, joissa oppisisältöjen takia ei tarvitse niin kiihkeästi seurata aikaansa. Ja esim. kirjallisuuden uutuuksissa ajan tasalla pysymiseen riittävät Parnasso ja Hesarin kulttuurisivut. Olenkin oikeastaan Tarmon linjoilla, eli olen valinnut itselle hyvin sopivan mediumin (printtimedian) ja seuraan sitä. Verkko on minulle enemmän keskustelukanava ja uusien ideoiden lähde, esim. suomen opettajien sähköpostilista toimii hyvin alan uutisten kertojana. En minäkään haluaisi palata aikaan, jossa kaikki piti hakea kirjastoista, vaikka niistä hurjasti pidänkin. On mahtavaa, että tekstejä saa kaivettua netistä esiin vaikka näin keskellä yötä. Minullakin on delissä jotain varastoituna, mutta toisaalta olen miettinyt, että jos jostain asiasta haluan tietoa, käytän yleensä ensin hakukoneita. Diigoa aion kokeilla, vaikka en ihan varma, mihin tarkoitukseen sitä käyttäisin.</div>

  ...

  Cancel

To Top