Establishing a purposeful online identity of which one can be proud is an important skill to teach students. Equally important is conveying the idea that being safe and responsible online does not mean hiding your identity, but rather defining it and owning it. After all, If your child is not developing his/her digital footprint, who is?
Opettaja voi olla tukemassa oppilaitaan digitaalisen jalanjäljen luomisessa.
Never before in history have kids had the ability to create and publish so much content, so easily. Never ever have people had the ability to access so much information without leaving a seat. These are awesome abilities that come with awesome responsibilities. These abilities and responsibilities require skills that are taught and not inherited. Educators need to have the authority to teach these skills. Educators need to be trusted to teach these skills.
Internetin myötä tulee loputon määrä erilaisia mahdollisuuksia hyödyntää sitä opetuksessa. Opettajalla pitää olla luotto ja ammattitaito hyödyntää sitä.
Sure banning is easy, but it is educational neglect to keep our heads in the sand or look the other way. How better to support and empower kids in being safe and appropriate then to be their guides? We certainly can’t help kids with proper and appropriate use, if the very tools they want to use are blocked.
Filttereiden avulla voidaan sulkea epätoivottavia sivuja oppilaiden ulottuvilta, mutta samalla menetetään mahdollisuus opettaa oppilaille Internetin turvallista hyötykäyttöä.
By blocking students from the digital world, the jobs of administrators and educators are made easier, but if people became teachers, education leaders or parents because it was easy, they’ve selected the wrong profession.
Students can access websites that do not contain or that filter mature content. They can use their real names, pictures, and work (as long it doesn’t have a grade/score from a school) with the notification and/or permission of the student and their parent or guardian.
Diigolla on mahdollista organisoida tieto todella tehokkaasti!
Järvilehdon (2010) kirjoituksessa "Laajennetun mielen metodologia" on jaettu kolmeen osaan:
ACCESS – Tiedonhaku
ARRANGE – Tiedon suodattaminen
ARCHIVE – Tiedon tallentaminen
Näiden kolmen avulla on mahdollista tavoittaa kaikki Internetin sisältämä tieto, löytää tiedon joukosta juuri se, mitä tarvitset ja tallentaa tieto niin, että se on aina saatavilla, kun sitä tarvitset.
Diigo antaa työvälineen, jolla tämän tavoitteen saavuttaminen helpottuu.
Järvilehdon kirjoituksessa (2010) kerrotaan, että Thomas Alva Edisonilta jäi yli viisi miljoonaa sivua muistiinpanoja. Tämä kuullostaa kyllä uskomattomalta määrältä, mutta parempaa seuraa... Kerrotaan, että Edison pystyi saamaan käsiinsä tietyn yksittäiseen muistiinpanon alle viidessä minuutissa. Viiden miljoonan sivun joukosta löytyi siis haluttu sivu viidessä minuutissa! Hurjaa! Tuon taidon minäkin haluaisin oppia.
ooh, sä pakotat mut sosiaaliseksi ;) Täällä kerään virtuaaliopetusmatskujani ja käväisin diigossas. Huomasin myös, että olit vastannut tänne moodlen tehtävät. Jees. Aion itsekin hyödyntää diigoa tulevalla tiety-kurssillani 12.5. Se pyörii vain verkossa. Esim. yhden moduulin käsitteet saavat opiskelijat itse metsästää diigoihinsa ja jakaa mulle, jee.
Se miksi pysähdyin tähän postaukseen, johtui tiivistämisestäsi. Onko sulla jokin pikalukukikka millä ehdit kaiken lukemaan ja vielä referoimaan omin sanoin? Tämä taito on kultaa. Itse olen ohjeistanut porukoita käyttämään esim. pdf-lukijoiden kommentointi työkaluja.
Luulen, että salaisuus on osata yhdistää erilaiset palvelut yhdeksi kokonaisuudeksi. Mulle tulee päivittäin esim. Google-syötteenlukuohjelmaan yli tuhat otsikkoa. Silti ehdin ne käymään läpi n. 45 minuutissa. Se onnistuu niin, että luen vain otsikot hurjalla vauhdilla ja merkitsen tähdellä ne, mitkä luen myöhemmin ja tarkemmin luen vain muutaman tärkeimmistä. Jos en ehdi kaikkea lukemaan, niin merkitsen ne luetuiksi ilman huonoa omaatuntoa (tämän tekemiseksi pitää poisoppia koulusta opituista huonoista käytännöistä).
Pdf-lukijoiden kommentointityökalut ovat hyviä silloin, jos pitää referoida esim. jotain e-kirjaa, tutkimusta tai artikkelia. Käytän itsekin sitä jonkin verran. Tärkeintä on kuitenkin ymmärtää kokonaisuus. Silti jää jäljelle mahdollisuus hulluun luovuuteen. Olen itse lähes flow-tilassa, kun pääsen vauhtiin. Viimeksi näin kävi näkymättömän oppimisen suhteen: http://teromakotero.blogspot.com/2011/05/nakymaton-oppiminen-invisible-learning.html , silloin multa unohtuu nälkä ja jano, ja ajantaju häviää. Ihanaa!
Tässä minulle hyvin mieluisassa näkökulmassa on mainittu sosiaalisen median etuina työkätyössä sekä voimavarat että ajankäytön järkeistäminen.
Verkkososiaalisuus on sekä yhteistä sisältöjen tuottamista että ongelmien ratkaisemista. Avuliaisuus ja ystävällisyys kuuluvat toimintakulttuuriin. Vinkkejä jaetaan kollektiivisesti, sillä jaettu tieto hyödyntää kaikkia.