Sanalla ”vallankumous” on huono kaiku. Se viittaa liiaksi jyrkkään kahtiajakoon työvoiman ja pääoman välillä. Pääoma on nykyisin skitsofreenista, hajanaista ja kaikkialle levinnyttä.Myös prekaari työvoima on hajanaista, eikä sillä ole yhtä edustajaa tai puolustajaa. Siksi vallankumous perinteisessä mielessä, homogeenisten massojen voimannäytteenä yhtenäistä eliittiä kohtaan, ei ole mahdollinen, teeseissä analysoidaan.LUM ehdottaakin uudeksi vallankumoukselliseksi käsitteeksi mellakkaa (tumult). Kyse ei ole väkivallan ihannoinnista, vaan erilaisten kamppailujen näkemisestä yhtenäisenä mullistuksena. Mellakka on asioiden, kamppailujen, näkemysten ja kokemusten vallankumouksellista sekoittumista ja niistä oppimista.Uusien yhteiskunnallisten instituutioiden luominen, julkisen sektorin takaisinvaltaus ja yhteisen hyvän tuottaminen vaatii myös uudenlaista asennetta. Yläluokkaisen vasemmistolaisen ja vihreän eliitin, boheemien porvareiden (bopo), asenne ei juurikaan auta näissä kamppailuissa. Uudet kamppailut vaativat käsien likaamista konkreettisissa töissä, olivat nuo työt sitten hoivaa, rakentamista, koulutusta tai tiedontuotantoa.
