Group items tagged

These crises are sharpening our awareness of the existence and importance of the commons. Natural commons are necessary for our survival, while social commons ensure social cohesion, and cultural commons enable us to evolve as individuals.

A reduction in the GDP does not necessarily signal a reduction in the real wealth of a society. Recognizing this fact widens our perspective and opens doors for new types of solutions.

The commons can help us overcome the crisis, but it requires systematic advocacy.

What are the commons and why are they are significant?

Commons

include knowledge and water, seeds and software, cultural works and the atmosphere. Commons are not just „things,” however. They are living, dynamic systems of life. They form the social fabric of a free society.

Commons do not belong to anyone individually nor do they belong to no one. Different communities, from the family to global society, always create, maintain, cultivate, and redefine commons

We have to constantly revitalize our commons, because everything we produce relies upon the knowledge we inherit, the natural resources that the Earth gives us, and cooperation with our fellow citizens. The activity known as „the economy” is embedded in our social fabric.

There‘s something new afoot – a movement to reclaim the commons!

Commons are being rediscovered and defended.

Commons are newly created and built upon. Countless people are creating new things for all and meaningful social and physical spaces for themselves.

Taken together, scientists and activists, citizens and politicians are developing a robust and innovative commons sphere – everywhere.

Commons are based on communities that set their own rules and cultivate their skills and values. Based on these always-evolving, conflict-ridden processes, communities integrate themselves into the bigger picture. In a culture of commons, inclusion is more important than exclusion, cooperation more important than competition, autonomy more important than control.

Neither no man‘s land nor boundless Property

The commons is not only about the legal forms of ownership. What matters most is whether and how community-based rights to the commons are enforced and secured.

The usage rights of fellow commoners are the stop signs for individual usage rights.

Absolute and exclusive private property rights in the commons therefore cannot be allowed.

Each use must ensure that the common pool resources are not destroyed or over-consumed.

No one may be excluded who is entitled to access and use the shared resource or who depends on it for basic needs.

What is public or publicly funded must remain publicly accessible.

The commons helps us re-conceptualize the prevailing concept of property rights.

Our shared quality of life is also limited by knowledge that is excessively commercialized and made artificially scarce. In this manner, our cultural heritage becomes an inventory of lifeless commodities and advertising dominates our public spaces.

We all need commons to survive and thrive. This is a key principle, and it establishes why commoners‘ usage rights should always be given a higher priority than corporations‘ property rights. Here the state has a duty to protect the commons, a duty which it cannot abandon. However, this does not mean that the state is necessarily the best steward for the commoners‘ interests. The challenge is for the commoners themselves to develop complementary institutions and organizational forms, as well as innovative access and usage rules, to protect the commons. The commoners must create their own commons sector, beyond the realm of market and state, to serve the public good in their own distinctive manner.

For a society in which the commons may thrive

The rules and ethics of each commons arise from the needs and processes of the commoners directly involved. Whoever is directly connected to a commons must participate in the debate and implementation of its rules.

Commons are driven by a specific ethos, as well as by the desire to acquire and transfer a myriad of skills. Our society therefore needs to honor the special skills and values that enable the commons to work well. A culture of the commons publicly recognizes any initiative or project that enhances the commons, and it provides active financial and institutional support to enhance the commons sector.

This challenge requires a lot of work, but it is also a great source of personal satisfaction and enrichment.

Our society needs a great debate and a worldwide movement for the commons.

Tällaiseen avoimen lähdekoodin ympäristöön saapui Richard Stallman, joka aloitti työn MIT:n tekoälylaboratoriossa vuonna 1971. Stallmanin ohjelmointiprojekteista kenties tunnetuin on Emacs-tekstieditori, jonka suosio on jatkunut 1970-luvulta näihin päiviin asti.

Monet ohjelmistojen valmistajat alkoivat 1980-luvun vaihteeseen mennessä suhtautua lähdekoodiin kuin yksityisomaisuuteen ja lopettivat sen toimittamisen ohjelmien mukana. Stallman tahtoi vuonna 1980 muokata uuden lasertulostimensa ohjelmistoa, mutta Xerox ei antanutkaan hänelle lähdekoodia. Tämän ja vastaavien kokemuksien vuoksi Stallmanista tuli avoimen lähdekoodin puolesta kampanjoiva aktivisti.

Vuonna 1983 Stallman perusti GNU-projektin, jonka päämääränä oli luoda avoimeen lähdekoodiin perustuva käyttöjärjestelmä. Hän perusti myös Free Software Foundationin ajamaan vapaaohjelmien aatetta juridiselta ja poliittiselta kannalta.

Free Software Foundationin määritelmän mukaan vapaan ohjelmiston täytyy täyttää neljä ehtoa, alkaen ehdosta nolla, koska tietokoneet aloittavat laskemisen nollasta: Vapaus ajaa ohjelma, mistä tahansa syystä (vapaus 0). Vapaus tutkia ohjelmaa, ja muutella sitä tarpeidesi mukaan (vapaus 1). Lähdekoodin saatavuus on ennakkoehto tälle. Vapaus jakaa kopioita uudestaan, jotta voit auttaa naapuriasi (vapaus 2). Vapaus jakaa uudestaan kopioita ohjelman parannelluista versioista (vapaus 3). Tämä antaa koko yhteisölle hyödyn tehdyistä muutoksista. Pääsy lähdekoodin pariin on ennakkovaatimus tälle.

Vuonna 1991 suomalainen Helsingin yliopiston opiskelija Linus Torvalds julkaisi internetissä GPL-lisensoidun Linux-kernelin, josta tuli GNU-projektin ohjelmiin yhdistettynä toimiva kokonainen käyttöjärjestelmä, jota pitäisikin Stallmanin mukaan kutsua GNU/Linuxiksi eikä pelkästään Linuxiksi.

Keskeisistä avoimen lähdekoodin ideologeista tulee mainita vielä kolmas epädiplomaattinen herrasmies, Eric S. Raymond. Jos Stallman on lähinnä punavihreä aktivisti ja Torvalds pragmaattisesti suuntautunut henkilö, on Raymond yleisiltä poliittisilta mielipiteiltään ollut lähellä oikeistolibertarismia

Raymond perusti Stallmanin Free Software Foundationin kanssa kilpailevan Open Source Initiativen. Molemmat suuntaukset ajavat avointa lähdekoodia, mutta Stallmanin vapaaohjelmistot ovat jossain määrin ideologisempi idea kuin Raymondin pragmaattisempi käsite avoimen lähdekoodin ohjelmistot. Raymondin pyrkimyksenä oli pudottaa suurin osa 1960-lukulaisuudesta pois, jotta liike-elämän olisi helpompi innostua avoimesta lähdekoodista.

Raymond on myös kirjoittanut erään merkittävimmistä avoimen lähdekoodin ideologiaa yleisesti käsittelevistä kirjoista, The Cathedral and The Bazaar. Katedraalimallissa lähdekoodi on saatavilla, mutta se tarjoillaan ylhäältäpäin ohjelmistojulkaisujen mukana. Basaarimallissa lähdekoodi on jatkuvasti tarjolla internetissä, ja sen muokkaamiseen on helppo osallistua.

Lähdekoodin eli tiedon ilmainen jakaminen tuo mieleen sosialismin, mutta ehkä on sopivampaa verrata sitä tieteen etiikkaan.

Tieteellinen kommunismi viittaa siihen perinteiseen käsitykseen, että tieteen tulosten täytyy olla avoimia ja koko tiedeyhteisön käytettävissä. Koska ohjelmistoja luotiin alun perin juuri julkisissa tutkimuslaitoksissa, on luonnollista, että tämä ajattelu periytyi tieteestä suoraan ohjelmistotuotantoon. Vasta myöhemmässä vaiheessa ohjelmat alettiin nähdä suljettuna ja yksityisomisteisena ilmiönä.

Rinnastukset poliittiseen sosialismiin ontuvat myös siinä mielessä, ettei yksikään avoimen lähdekoodin keskeinen puolestapuhuja ole varsinaisesti liiketoimintaa vastaan.

Osittain sekaannus johtuu siitä, että englanniksi sana »free» tarkoittaa sekä ilmaista että vapaata. Niinpä suomeksi avoin lähdekoodi on vapaata, muttei aina ilmaista. Englanniksi käsitettä joudutaan selittämään esimerkiksi sanomalla, että avoin lähdekoodi on »free as in freedom, not free as in free beer.»

Markkinataloutta avoin lähdekoodi ei siis vastusta. Jossain määrin sitä voidaan kuitenkin pitää anarkistisena. Peruslähtökohtana on se, että jos joku ei pidä tavasta, jolla jotain projektia hoidetaan, hänellä on mahdollisuus perustaa projektista oma versionsa, eli forkata siitä oma versionsa.

Anarkismista huolimatta avointa lähdekoodia luonnehtii myös meritokraattisuus. Tyypillisesti käytössä on valistuneen diktaattorin malli. Vaikka projekti pyörisi hyvinkin anarkistisesti, voi sen perustajalla, ahkerimmalla tai taitavimmalla jäsenellä olla lopullinen veto-oikeus päätöksiin.

Kuitenkin avointa lähdekoodia kehitetään paljon myös täysin hierarkkisesti organisoituneissa yrityksissä, joten anarkismiakaan ei voida pitää kattavana tunnuspiirteenä. Keskeisimmäksi tunnuspiirteeksi nousee juuri tieteen ihanteen kaltainen tiedon jakaminen.

Google on tukenut jatkuvasti avoimen lähdekoodin hankkeita, vaikka sen liiketoiminnan ytimessä olevat hakualgoritmit lienevät kaikista liikesalaisuuksista salaisimpia. Facebookin tapauksessa lähdekoodin avoimuus ei ehkä ole kovinkaan tärkeää, koska avoimen lähdekoodin projektit pystyvät helposti luomaan vastaavan palvelun, olennaisinta on hallitseva markkina-asema ja se mitä Facebook tekee käyttäjiensä luovuttamilla tiedoilla. Avoimen lähdekoodin näkökulmasta pahin vaihtoehto ei ole Microsoft, jonka hallinta keskittyy käyttöjärjestelmän tasolle. Sellainen on ennemmin vertikaalisesti koko tuotantoketjuaan kontrolloiva Apple.