Group items tagged

Ihmiskunta tarvitsee yhteensä 1,5 maapalloa tyydyttääkseen tarpeensa. Suomalaisten ympäristöä kuormittava vaikutus johtuu erityisesti korkeista kasvihuonekaasupäästöistä. Muilta osin Suomen ekologinen jalanjälki on EU-maista pienimpiä.

Ihmiskunnan aineellinen hyvinvointi perustuu viime kädessä luonnon tuottamiin ekosysteemipalveluihin. Maailman maat eroavat toisistaan sen suhteen, mikä on niiden ekologisen jalanjäljen ja biokapasiteetin eli ekologisen tuottokyvyn suhde henkeä kohden. Suomen biokapasiteetti on Euroopan suurin ja maailman seitsemänneksi suurin. Ekologista jalanjälkeä suurempi biokapasiteetti kertoo käytettävissä olevasta maapinta-alasta, mutta myös siitä, millaista luonnonvarapolitiikkaa ja väestöpolitiikkaa maa harjoittaa.

Fakta: Maailman ylikulutuspäivä Ekologinen jalanjälki on kattavin käytettävissä oleva mittari, jolla voidaan arvioida ihmiskunnan kokonaiskulutuksen ja maapallon ekosysteemien tuottokyvyn suhdetta. Jopa yli puolet ekologisesta jalanjäljestä koostuu hiilijalanjäljestä. Hiilijalanjälki kertoo tuotteen tai palvelun elinkaaren aikana syntyneistä kasvihuonekaasupäästöistä. Globaalihehtaareina ilmaistava biokapasiteetti kuvaa alueen yhteenlaskettua ekologista tuottokykyä vuoden aikana. Ihmiskunnan ekologinen jalanjälki on 2,7 globaalia hehtaaria ja biokapasiteetti vain 1,8 globaalia hehtaaria henkeä kohden. Suomalaisen ekologinen jalanjälki on 6,2 globaalia hehtaaria, josta hiilijalanjäljen osuus on 4,2 globaalia hehtaaria. Global Footprint Networkin teemasivu Living Planet -raportti 2012 (WWF)

Maapallon kantokykyä kuormittaa eniten väestön rikkaimman kymmenosan kulutus sekä tavat, joilla tuotetaan rikkaiden ostamat tavarat ja palvelut. Taloudellisen eriarvoisuuden vaikutus ilmastonmuutoksen on huima: ”Vain 11 prosenttia väestöstä aiheuttaa noin puolet maailman hiilidioksidipäästöistä.”

Läntisten kulutusyhteiskuntien väestö ja kolmannen maailman rikkain eliitti käyttävät lähes 80 prosenttia maailman luonnonvaroista.

Raportissa todetaankin olevan ironista, että nykyisestä ekologisesta kriisistä on päävastuussa se suhteellisen hyvin koulutettu väestöviidennes, joka asuu lähinnä Pohjois-Amerikan, Euroopan, Japanin ja Australian kulutusyhteiskunnissa.

Raportti nostaa yhdeksi suurimmaksi haasteeksi yhteiskunnan ja kulttuurin alueella tapahtuvat muutokset: "Tehtävä ei ole sen vaatimattomampi kuin korvata nykyinen jatkuvaan kasvuun tähtäävä kulttuuri uudella."  Tosin raportti ei pohdi sitä, miten tämä vaatimus liittyy kapitalismiin ja sen tuottamaan pakkoihin.

kilpailu ja jatkuva taloudellisen kasvun vaatimus ovat nykyiseen kapitalistiseen talousjärjestelmään sisään rakennettuja pakkoja.

Kohti kestävyyden kulttuuria

Nykyinen kulutuskulttuuri on olennaisesti syöpynyt länsimaisen ihmisen mentaliteettiin. Mutta se on myös olennaisesti sidoksissa kapitalistisen markkinatalouden pakkoihin.

Makrotaloudellisesti kirjoittajat korostavat nykyisen rahajärjestelmän kestämättömyyttä.  On vaadittava kansallisten ja kansainvälisten rahamarkkinoiden sääntelyä. He varoittavat ekspotentiaalisesti kasvavan velan johtavan systeemin romahtamiseen. Verotuksen osalta raportin kirjoittajat ehdottavat painopisteen siirtämistä ansio- ja pääomatuloista ekosysteemeille "pahojen" asoiden, kuten luonnonvarojen käytön ja saastuttamisen verotuksen kiristämisen suuntaan. Tämän lisäksi heidän mukaansa tulisi ns. ansiottomia tuloja (pääoman normaalituoton ylittävä voitto, maan arvonousu) verottaa raskaammin. Raportissa nähdään progressiivinen verotus ja marginaalivero, jonka tulisi lähestyä sataa prosenttia tulojen kasvaessa äärimmilleen, välttämättömäksi.

Mitkä ovat Worldwatch-instituutin raportin kirjoittajien mielestä edellytykset siirtyä kestävään elämäntapaan? Heidän mielestään ehdoton edellytys on kulutukseen perustuvasta elintavasta luopuminen

Esimerkiksi nostetaan sijoitusyhtiön johtaja Jon Paulson, joka ansaitsi vuonna 2010 4,9 miljardia dollaria. Vaikka hänen veroprosenttinsa olisi ollut 99 prosenttia, niin hänelle olisi jäänyt käteen lähes miljoona dollaria viikossa.

Raportissa lainataan myös johtavan saksalaisen Wuppertal Instituten vanhempaa tutkijaa Wolfgang Sachsia, joka on esittänyt synkän realistisen kuvan siitä, miten kasvulle perustuva kehitys voi säilyä vielä joitakin vuosikymmeniä kansainvälisen politiikan johtotähtenä, jos maailmanlaajuinen apartheid hyväksytään.

Ekologisen vastarinnan kysymykset

on pohdittava myös ”laittomia taktiikoita, jotta ympäristöuhat voidaan pysäyttää”.

Ongelmana on se, että poliittiset järjestelmät eivät ole kyenneet pysäyttämään tuhoisaa kehitystä. Sen vuoksi raportin kirjoittajan mukaan ”vallitsevaa lakia ja järjestystä on toisinaan lupa ja jopa pakko vastustaa”. Esimerkeiksi nostetaan historiasta Gandhin, Martin Luther Kingin ja Nelson Mandelan toiminta.  Artikkelin lopussa lainataan filosofi Henry David Thoreauta: ”Jos mitään kadun, niin hyvää käytöstäni. Miksi pirussa käyttäydyin niin hyvin?” Artikkeli päättyy toteamukseen: Kysymys on ajankohtainen kaikille.