Maiden välisessä vertailussa suomalaislapset kertovat hallitsevansa eniten erilaisia internetin käyttöön liittyviä turvataitoja. He ovat kohdanneet myös keskimääräistä enemmän internetin riskejä mutta toisin kuin monessa muussa korkean ”riskitason” maassa, asia ei ole vaivannut heitä erityisen paljon.
Suomalaislapsilla tutkimus osoittaa olevan keskimääräistä vähemmän erilaisia aktiviteetteja ja toimintamuotoja netissä, vaikka netin päivittäinen käyttö on useita muita maita yleisempää. Siksi Suomessa tulisi panostaa mediakasvatukseen, joka ohjaa monipuoliseen, osallistuvaan ja positiiviseen internetin käyttöön
Yksi kahdeksasta eurooppalaislapsesta sanoo kokeneensa jotain epämiellyttävää internetissä. 23.000 eurooppalaisen lapsen haastatteluihin perustuvassa EU Kids Online -raportissa kerrotaan, että suurin osa lapsista ei ole kokenut mitään järkyttävää ja eikä useinkaan näe ongelmaksi sellaista, mitä aikuiset kokevat riskeinä.
Meistä on tulossa koko ajan
etevämpiä tiedon haravoijia ja monia asioita samanaikaisesti vaivattomasti
tekeviä kansalaisia. Samalle me kuitenkin menetämme kykyämme keskittyä,
suunnitella ja mietiskellä.
Kun
internet kannustaa nopeaan ja huomion hajauttavaan informaatiosirpaleiden
keräämiseen, kirjat saavat ihmisen oman mielen liikkeeseen. Lukiessamme
kirjaa mieli tekee omia assosiaatioitaan, päätelmiään ja analogioitaan. Kun
ihminen lukee syvällisesti, hän ajattelee syvällisesti.
Intensiivisesti monia asioita
samanaikaisesti jatkuvasti tekevät eivät kyenneet keskittymään asioihin ja
heidän huomionsa kiinnittyi pienimmästäkin ärsykkeestä toisaalle.
Näyttäisi siltä, että nopeaan skannaukseen varatut hermoverkot laajenevat ja
vahvistuvat, kun taas syvään lukemiseen ja ajatteluun keskittyvät
hermoverkot heikkenevät ja häviävät. Ne, jotka ylläpitävät kykyämme
keskittyä asioihin.
"Aivojen kehitys ei lakkaa teini-iässä, vaikka näin meille on vuosikymmeniä uskoteltu. Ihmisen aivoissa tapahtuu merkittäviä rakenteellisia muutoksia koko eliniän. Suurin muuttaja viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana on ollut informaatioteknologia ja media. Internet etunenässä."
Tällaisia juttuja olisi kiva tutkia tarkemmin. Onko tämä nyt sitten hyvä paikka? Näkyy olevan 44 jäsentä.
Minulla herää ajatus että mikä on Carr:in asiantuntemus? Hän on kirjailija ja niitähän riittää. USAssa osataan julkaista ajatuksia joita sitten muualla onnellisena kopioidaan (kun tulee sellainen olo että olen ajan tasalla).
Ihan paikkansapitäviltä tuntuvat nuo kohdat mitä olet merkinnyt, paljonko toimittaja on sitten oikonut? Aivoissa ei kuitenkaan ole mitään skannauskohtia tai syvän ajattelun kohtia. Aivot kehittyy kun niitä käyttää, kuten muutkin osat ihmisestä :) Itse sivusin tällaista kysymyksenasettelua viimeksi tässä: http://helistudies.edublogs.org/2010/12/13/crowds-maddening-or-wise-or/ ja mielessä on että pitäisi enempi keskittyä hakemaan näitä ajattelijoita. Jos niistä on eniten kiinnostunut. Siinä voisi olla linjaa uudelle vuodelle 2011. Kiva kun laitoit linkin muistiin, Tarmo.
Tässä kirjoituksessa verrataan oivaltavasti Internetin luomaa tilannetta kirjanpainannan keksimiseen. Molemmat aiheuttivat lieveilmiöitä, mutta vievät ihmisen intellektuaalisia mahdollisuuksia suuren askeleen eteenpäin.
Opettajien tietotekniset ja etenkin pedagogiset valmiudet vaativat pikaista päivitystä. Smart boardit kouluihin ostava kunta saattaa hyvässä lykyssä kouluttaa opettajansa käynnistämään uudet laitteet, mutta niiden pedagogiset mahdollisuudet jäävät oppimatta.
Oppiaineet erotetaan perinteisesti toisistaan, eikä esimerkiksi biologian opettajalle tule mieleen teettää yhdessä englannin ja tietotekniikan opettajien kanssa kotiläksynä nettilähteisiin perustuvaa englanninkielistä Powerpoint-esitystä pöllöjen elämästä.
Kansallisesta oppimateriaalipankista on puhuttu paljon, mutta edelleen kaikki tehdään itse alusta asti sen sijaan, että opettajat antaisivat omat aineistonsa muiden käyttöön ja saisivat vastineeksi käyttää ja jatkokehittää jo olemassa olevaa aineistoa.
Opetusaineistojen jakaminen edellyttää kuitenkin uusia pelisääntöjä. Opettajat tuskin innostuvat avaamaan arkistojaan, ennen kuin tekijänoikeuksista, kannusteista ja työnjaosta päästään sopuun.
Tarve parantaa koululaisten tietoyhteiskuntavalmiuksia ei ole kadonnut 1980-luvun jälkeen mihinkään, päinvastoin. Enää ei kuitenkaan puhuta ohjelmoinnista, vaan medialukutaidosta ja uudesta sosiaalisesta pääomasta, nettiviestinnässä tarvittavista sosiaalisista taidoista.
Opettajien paras mahdollisuus kehittää tietoyhteiskuntataitonsa tarpeen tasalle on ottaa nettimedioiden mahdollisuudet käyttöön omassa työssään. Näin opettajat oppivat kantapään kautta ne samat läksyt, joita heidän oppilaansa kohtaavat netissä päivittäin.
Jyrki Kasvi puhuu blogissaan oivaltavasti uudenlaisten pedagogisten taitojen tarpeellisuudesta opettajielle, jotta tietoyhteiskuntavalmiuksia voitaisiin saada oppilaille.